Voi hyvänen aika!
Tuo nyt oli ensimmäinen tuntemus, kun satuin eilen lukemaan uutisen siitä, miten tummaihoinen saksalainen vaihto-opiskelija oli tyrmistynyt, kun korkeakouluopiskelijat esiintyivät fuksitapahtumassa Afrikan tähden rosvoina…. Hänen mielestään kyseinen toiminta, mutta myös kyseinen peli ovat rasistisia. Opiskelija esitti myös, että kyseinen peli pitäisi poistaa kaupoista.
Voi hyvänen aika, sanon edelleen.
Toki sanon noin siksikin, että hieman ihmettelen, miksi aikuisten – tai lähellä aikuisuutta olevien – ihmisten pitää leikkiä kuin 10-vuotiaiden vesseleiden pitkin kaupunkia… No, en tunnetusti ymmärrä monia muitakaan hauskanpidon aiheita ja karaokea kaikken vähiten. Vaan mitäpä tuosta! Jokainen viihtyy tavallaan, ja… No, joskus lenniä ja etenkin nuorta lenniä lapsettaa ja siinä ajattelemattomasti rapatessa roiskuvat kaikenmoiset kuratkin silmille.
Tietämättömyydestä tuskin on ollut kyse – nykynuoriso on minusta kuitenkin varsin fiksua sakkia – vaan enemmänkin tässä on tainnut tosiaankin olla kyse silkasta nuorison porukalla tapahtuneesta hönöilystä ja kahden eri tahoilla kehittyneen todellisuuden ja kahden eri historiallisen ”perinnön” jokseenkin tahattomasta törmäämisestä. Ja seuraukset olivat edellä mainitut. En kuitenkaan usko, että suomalaiset nuoret olisivat mitenkään erityisen rasistisia. Toki sellaisiakin varmasti löytyy – mistäpä ei löytyisi!? – mutta enemmistö on taatusti tavallisen avarakatseista ja normaalin sydämellistä sakkia.
Onko tämä kaikkinainen mielensäpahoittaminen tosiaan mennyt jo vähän överiksi?
Nykyisin nähdään rasismia siellä ja kulttuurista omimista täällä ja närkästys on sitä myöten muodinmukaisesti hirmuinen – patsaat on kaadettava ja letit katkottava! Oikeutta vaaditaan heti ja nyt ja viis’ siitä, jos siinä samalla tölväistään muita itsekin!
Samaan aikaan puhutaan kansainvälistymisestä ja globalisaatiosta ja ihmisiä virtaa maailmalla paikasta toiseen leppoisasti lomaillen, työn ja toimeentulon perässä ravaten tai henkensä edestä paeten. Siinä sivussa mukana kulkevat kaikenlaiset kulttuurit, mielipiteet, tavat ja tottumukset…
Herttinen sentään! Koettakaa nyt päättää, mitä haluatte! Lyödäänkö rajat vaikka raudalla kiinni ja mökötetään sitten mökkiemme nurkissa huput silmilllä? Tai kuka nyt mitäkin verhoksensa vetelee. Vai koetetaanko tulla jotenkin toimeen keskenämme? (Kun ei tuo ensimmäinen vaihtoehto taida olla oikein realismia nykypäivän maailmassa.)
”Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia” on edelleen pätevä fakta. Ja jokaisen munan on oltava valmis ottamaan osumaa kuoreensa. Sekoittaakin sitä seosta pitää ja lisätä ehkä vähän mausteitakin. Tulos voi olla herkullinen tai ainakin syötäväksi kelpaava! No, joskus voi hyvältäkin kokilta vähän kärvähtää, pakkohan sekin on myöntää. (Siinä taisikin tulla päivän reseptivinkki!)
Niin tai näin… Historia on historiaa, jokaisella maalla ja kansalla on menneisyytensä täynnänsä tapahtumia, myös niitä vääryyksiä, rasismia, sotaa ja sortoa. Sille emme voi enää mitään. Toisaalta emme voi myöskään kieltää menneisyyttämme ja siitä kumpuavaa kansallista perintöämme. Emme yksinkertaisesti voi siivota silmistä kaikkea, mikä jotakuta toista (muualta tullutta tai toisin ajattelevaa) voi – syystä tai toisesta – ahdistuttaa tai jopa loukata. Taitaisi olla melkoisen loputon suo perattavaksi!? Aivan mistä tahansa asiasta saa halutessaan väännettyä mitä julmimman sorron, vihan ja rasismin tai kulttuurisen omimisen symbolin, jos sille tielle haluaa lähteä. Eikä tarvitse omata edes kovin vilkasta mielikuvitusta niin tehdäkseen.
Eiköhän jokainen kansa, heimo, rotu, ryhmä – mitä nimitystä nyt itse kukin haluaa käyttää – tai yhtä lailla yksilökin ole tilaisuuden tullen ominut muilta vastaavilta, mitä ikinä on tarpeelliseksi ja halutuksi nähnyt ja kokenut. Ja siinä rytinässä ahnaimpien keinot ovat taatusti olleet sellaisia, että ne eivät päivänvaloa kestä nyky-ymmärryksen valossa. Eivät tainneet kestää aina edes omana aikanaankaan.
Ja viimeaikaisista uutisista päätellen ei taida nykypäiväkään olla tästä sorrosta ja omimisesta vapaata… No, sen ruotimiseen ei riitä aika, eikä viitseliäisyys, joten…
…ehkä olisi parempi pyrkiä vaikuttamaan siihen, mihin vaikuttaa voi eli nykypäivään. Ja lähteä liikenteeseen yksinkertaisesti siitä, että jatkossa kaikessa kanssakäymisessä ja keskinäisissä kohtaamisissa itse kukin miettii ja jopa kysyy, mitä keskustelukumppani on asioista mieltä. Antaisi toiselle mahdollisuuden kertoa oman, ehkä vähän toisenlaisen näkökannan ja saisi samalla mahdollisuuden puntaroida omiakin mielipiteitä. Se toinenkin voisi yhtälailla saada ahaa-elämyksen ja kokea pienimuotoisen valaistumisen! Pikkuisen kunnioitusta peliin, niin olisiko se sitten win-win?
Keskustellen sekä mielipiteitä ja näkökulmia vaihtaen sitä kuuluisaa ymmärrystä rakennetaan, hiotaan särmiä ja opitaan uusia toimintatapoja. Muokataan mielipiteitä ja tehdään tätä maailmaa tasa-arvoisemmaksi ja tasapuolisemmaksi – paremmaksi – kaikille.
Sillä, että menneisyydesta kummunneita asioita heitetään kiivaasti närkästyen (ja, jos hiukkasen kärjistän, omaa ylemmyydentuntoa uhkuen?) toisten silmille ja/tai käytetään niitä lyömäaseina, ei edesauteta mitään. Siten nostatetaan vain uusia myrskyjä ja luodaan uusia ristiriitoja. Synnytetään uutta vihaa!
Sorretusta tulee lopulta sortaja, syytetystä syyttäjä?
Ja tasa-arvo, ymmärrys, vastakkainasettelun vähentäminen menevät tuota sotkua siivotessa pesuveden mukana jälleen kerran jorpakkoon – eikä lopputulos ole edelleenkään sen puhtoisempi. Riitely vain jatkuu ja puolin ja toisin esitetyistä loukkauksista jää muistijälki elämään. Aina nousee – ja nostetaan – polemiikin aiheiksi uusia Afrikan tähtiä, lettejä, farkkuja ja ties mitä vempaimia ja poltetaan saunatkin siinä sivussa… Keskustelua käydään suu vaahdossa puolesta jos vastaan.
Ymmärrys hoi!?
Eräs jo edesmennyt työkaverini aikoinaan eläkkeelle jäädessään kertasi yhteistä mennyttä aikaa ja kiitti minua siitä, että kaikkien työvuosiemme kuluessa olin ottanut asiakkaat vastaan ilman ennakkoasenteita, samanarvoisina, ja myös kohdellut heitä sellaisina riippumatta siitä, mikä oli ollut heidän taustansa, ihonvärinsä, oletettu sukupuolensa, varallisuusaemansa tai koulutuksensa… Meinasi tulla tippa linssiin: minusta se on yksi kauneimmista kiitoksista, mitä koskaan olen saanut. Siinä kulminoitui oikeastaan se, miten olen yrittänyt elää… Välillä olen varmasti mennyt ymmärtämättömyyttäni ja tahattomasti rytinällä mettään, mutta ehkä jossain olin sitten onnistunut. Ainakin tähän asti niin luulin…
Ikävä nyt todeta, että työkaverini oli niin totaalisen väärässä! Pakkohan sitä on tosiasioiden edessä nöyrtyä ja myöntää, että ajatusmaailmani on ollut vääristynyt ja elämäni sitä myöten perustunut pahimmanlaatuiselle valheelle ja harhakuvitelmalle.
Totuus näyttää olevan se, että minähän olen rasisti! Ja sellaisena varmasti yksi pahimmista Suomessa:
Pelaan nimittäin edelleen Afrikan tähteä… Ja, mitä pahinta, aion pelata sitä jatkossakin. Piste.
Se on minulle yhä vain peli lapsuudesta ja ainoat sorretut sen tiimoilla olivat pelikaverit, joiden nenän edestä timantit ja voiton nappasin. Jos nappasin… En edelleenkään osaa nähdä kyseistä peliä kolonialismin symbolina, enkä jaksa ahdistua sen kuvituksesta ja maailmasta ilmenevästä vanhakantaisuudesta tai väitetystä mustaihoisten ihmisten sorrosta ja syrjinnästä. No, tuo nyt kertoo vain siitä, miten paatunut ja sokea ja syvällä valkoisissa ennakkokäsityksissäni ja etuoikeuksien värittämässä norsunluutornissani olen, kun en siihen pysty. Kehtaan, mokoma, pyrkiä jopa ihan tietoisestikin ottamaan ihmiset ihmisinä, enkä suurin surminkaan suostu valveutumaan, valistumaan ja heräämään tähän rodullistamisen ankaraan ongelmaan…
Vaan, vähän luulen, että aika moni kaltaiseni peritavallinen, yhtä lailla hyväntahtoisen hömelö suomalainen jakaa tämän vajavaisuuden…
Jaa-ah… Vallankumous vapaus-, veljeys- ja tasa-arvovaatimuksineen on ennenkin syönyt omat lapsensa, joten se voipi olla menoa nyt… Kuka sitten loppujen lopuksi onkaan syöjä ja kuka tulee syödyksi… Aika näyttää.
No, jotta ei menisi ihan synkistelyksi niin kerronpa tässä aihetta sivuten yhden anekdootin ennen kuin menen kellariin ja yritän hävetä.
Oletan, että nimi Sigmund Freud on tuttu? Tämä vuosina 1856-1939 elänyt kuuluisa itävaltalainen lääkäri ja tutkija tuli tunnetuksi psykoanalyysin teorian kehittäjänä. Lyhyesti: Freud uskoi, että lapsuuden kokemukset heijastuvat tiedostamattomina ihmisen nykyiseen käyttäytymiseen. Hän uskoi myös seksuaalisuuden ja libidon, seksuaalisen vietin, suureen merkitykseen ihmisen kehityksessä ja toiminnassa. Ei siis ihme, että vitsiniekat näkivät Freudin teorialla leikitellen seksuaalisuutta vähän kaikessa; jopa aivan arkisissa esineissä ja asioissa nähtiin seksuaalisuuteen liittyviä symboleja…
Kuten sikareissa. Freudhan oli varsin innokas sikarien tupruttelija ja siitä saikin joku koiranleuka-opiskelija aiheen kysyä, että mitenkäs arvoisa opettaja nyt itse näkee nämä fallos-symbolit! Onkos noilla opettajan sikareilla kenties jokin aivan erityinen symbolinen merkitys…? Vink, vink vaan…
Freud mietti hetkisen, otti sikarin laatikosta, leikkasi sen ja sytytti… Parin tuprautuksen jälkeen hän totesi tyytyväisenä myhäillen: ”No, jaa… Joskus sikari on vain sikari!”
Hmmh…
Keneltä minun nyt pitää pyytää anteeksi?