Tulipa käytyä päivälenkillä tuossa kylillä ja täytyy kyllä tunnustaa, että nyt vasta paljastui, miten luvattoman tietämätön olen ollut paikallisesta taidetarjonnasta. Kierros oli sangen avartava – silmiä avaava suorastaan. Muutamista teoksista otin tähän kuvan ja koetan vähän valaista tuntemuksiani:
Teos 1. Vain luvan saaneille
Teos 2. Liikennemerkit
Teos 3. Pysäkki
Teos 4. Sininen kaari
Teos 5. Roskapöntöt
Että näin.
Hmmhh…
No, totuuden nimissä täytyy sanoa, että eivät nämä kyllä mitään ”banksyjä” ole. Eivät lähimainkaan. Eivät edes kunnon graffiteja. Lähinnä tageja, eivätkä sellaisinakaan erityisen hyviä.
Totta tieten, että kaikki eivät voi olla neroja ja/tai omata laajempaa perspektiiviä yhteiskuntaan tai elämään yleensä. Eivätkä toki Banksynkään työt aina ole niin hyviä tai ”kolahda” herättävästi ajukoppaan.
Mutta nämä…
Joku voisi kutsua näitä töherryksiksi tai ihan vain sotkuiksi, mutta ollaan nyt kilttejä ja sanotaan näitä ”itseilmaisun tuloksiksi”.
Mutta taiteeksi? Erinäiset graffititaiteilijat tai muutamat muut taidepersoonat voivat ehkä olla asiasta eri mieltä, mutta minusta taiteeksi ei riitä, että huutaa lujaa. Joko enemmän tai sitten vähemmän lujaa: ”Hei, minäkin olen täällä! Eikö kukaan huomaa!?”
Sillä jotenkin sellaisiksi huuteluiksi nämä kuvioinnit miellän. Ei pitäisi tieten koskaan olettaa mitään, mutta tulkitsenpa nyt kuitenkin, että useimmiten näiden tagi-töherrysten tekijät ovat nuoria, elämänsä suuntaa vielä etsiviä ihmisen alkuja. (No, voihan sitä tieten vähän varttuneempikin etsiä paikkaansa tässä maailmassa.)
Mutta… Jos ei oikein tiedä, mitä sitä tekisi tai mikä itsestä tulee ”isona” ja kun se luovuus ja elämännälkä kuitenkin sieltä sisimmästä pyrkivät pintaan, eikä mieleistä kanavaa niiden purkamiseen ole vielä keksinyt/löytänyt, niin…
…siinä sitä sitten vain ajelehditaan.
Yksin tai ehkä useammin yhdessä. Ja porukassahan se kaikki levottomuus vain korostuu tiivistyen erinäisiin v-sanoihin ja räkäiseen nauruun päälle. Ja jess, vetäistäänpä vielä tuohon liikennemerkkiin pieni tagi, niin maailma on pelastettu! KEWL! LMFAO!
No, tuo nyt oli tieten varsin karkeaa yleistämistä ja asian yksinkertaistamista, mutta…
…totta toinen puoli??
Eipä silti: graffiteissa on todella näyttäviäkin, taidolla tehtyjä ja ajatuksia herättäviä, mutta mm. nuo edellä esitellyt eivät siihen kastiin kyllä mene. Lähinnähän nuo tosiaan olivat tagejä ja jokseenkin alkeellisia sellaisia…
Toisaalta, oli kyse sitten miten näyttävästä työstä tahansa tai sitten silkasta sotkusta, niin luvattomina ja väärässä paikassa ollessaan, ne ovat loukkaus jonkun toisen tekemää työtä kohtaan. Ei sähköyhtiön työntekijä sitä sähkökaappia/-muuntajaa asentanut tai rakennusfirma sitä seinää pykännyt sitä varten, että se sotkettaisiin.
Linja-autopysäkki on linja-autopysäkki ja kierrätyspisteen säiliöillä on oma tarkoituksensa. Niitä ei ole tehty graffitien kanvaksiksi.
Ja useimmitenhan ylimääräiset maalailut poistetaan, mikä tietää sitten rahanmenoa.
Enkä ole järin ilahtunut siitä, että lompakolleni tullaan kyselemään rahaa näiden poistoon…
Sillä yhteisistä kassoistahan ne siivouskulut maksetaan. Verovaroilla, taloyhtiöiden vastikkeissa tai liikeyritysten budjeteista… Ja mitä enemmän siivottavaa, sitä enemmän maksettavaa ja sitä enemmän verot, vastikkeet sekä tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat…
Ei hyvä.
Ei hyvä sikälikään, että samallahan nämä ”taiteilijat” sahaavat omaa oksaansa:
Nykypäivänä vähän joka instanssilla on talous tarkalla. Kunnat leikkaavat toiminnoistaan eri sektoreilla – myös niistä, jotka kohdistuvat ”taiteilijoihin” itseensä… Nuorison kokoontumistiloja suljetaan, harrastusmahdollisuuksia vähennetään, koulutoimi sinnittelee kasvavien luokkakokojen ja pirstoutuvien toimintamahdollisuuksien kurimuksessa…
Ja he, jotka sitä huomiota ja toimintamalleja ja -vaihtoehtoja eniten kaipaavat, jäävät entistä useammin niitä vaille.
Tuohon nähden yksikin, vaikka kuinkakin pieni ylimääräinen menoerä, on todella turha.
Toisaalta… Minun puolestani sanottakoon näitä ”piirtelyitä” kaikin mokomin ja aivan vapaasti taiteeksi ja urbaanin kulttuurin ilmentymiksi, mutta:
Käsittääkseni graffitintekijöiden lähtökohta töissään on pitkälti se, että heidän teoksensa on tarkoitettu lähinnä toisille graffitintekijöille. Sellaisena nämä ”teokset” jäävät tekijöiden keskinäisiksi keskusteluiksi ja suurin osa väestöstä jää tämän ”dialogin” ulkopuolelle. Toisin sanoen: pieni vähemmistö pitää äänekkäillä (kuvallisilla) vaatimuksillaan ja ilmauksillaan enemmistöä panttivankeinaan.
Sillä, että enemmistö haluaa pitää oman ja yhteisen omaisuuden graffitittomina (tarkoituksella jätin käyttämättä sanan ”siistinä”) tai että enemmistön näkemykset siitä, mikä on viihtyisää ja/tai esteettistä, poikkeavat tämän vähemmistön näkemyksistä, ei tunnu olevan merkitystä.
Eihän se näin voi mennä.
Itseilmaisulle on toki oltava – ja on kyllä – tilaa. Sen tapojen on kuitenkin nivouduttava yhteisiin pelisääntöihin.
Keinoja ja mahdollisuuksia siihen löytyy kyllä, kun yhdessä etsitään.
(Heitetäänpä tähän loppuun vaikka ajatus, että jos saataisiin aikaan sopimus, että tägäily loppuu tähän (hoh-hoijaa…), niin siitähän koituu suoraa säästöä kunnille ja alueen yrityksille siivous- ja kunnossapitokuluissa – eikö sillä voisi sponsoroida näille tägäilijöille & heidän ei-tägäileville kavereilleen omia tiloja ja toimintaa? Ei tieten oikein sekään, että maksetaan siitä, että ollaan ”kunnolla” – vähän kiristyksen makua voisi aistia siinäkin – mutta kai sitä sen verran voi yritteliäisiin taiteilijaluonteisiin panostaa. Eivätköhän ne eurot maksa itsensä takaisin ennemmin tai myöhemmin.)