Tänään on 25.7.2021 ja samalla Jaakon nimipäivä. Perinteisestihän sitä on sanottu, että tämä kuuluisa Jaakko heittää kylmän kiven järveen eli kesä alkaisi tästä kääntyä kohti loppuaan ja uimavedetkin pikkuhiljaa viiletä.
Sinänsä tuntuisi uskottavalta. Johan tässä elokuu lähestyy ja yötkin pitenevät. Mutta pitihän sitä silti tarkistaa, mitä tämän päivän ”tarinan” taustalla on.
Pienoinen yllätys! Jaakon päivällä tai kivien nakkaamisella veteen ei ole oikeastaan mitään tekemistä uimavesien tai niiden lämpötilojen kanssa. Vanhojen käsitysten mukaan Jaakon päivästä sinänsä alkaa syyskesä ja pitkän ajan tilastoissa ilman jäähtyminen on selviö, mutta uimavesien – pintavesien – viilentyminen alkaa tilastollisesti vasta parin, kolmen viikon kuluttua. Siihen asti vedet itse asiassa saattavat vielä jopa lämmetä.
Tuota päivämäärien heittoa voisi osaltaan selittää se, että Ruotsi-Suomessa uudistettiin almanakkaa vuonna 1753. Tuolloin siirryttiin helmikuun 17. päivästä suoraan 11 päivää eteen päin maaliskuun 1. päivään. Toisin sanoen hydrologinen, vesien jäähtymisen aloittava Jaakon päivä onkin itse asiassa 11 päivää myöhemmin eli 5.8. Salmen päivänä, mikä nykyisen tietämyksen ja nykyisen ilmaston mukaan onkin osuvampi päivämäärä.
(Muutoksen taustalla oli se, että Euroopassa oli ollut käytössä roomalaisten kehittämä juliaaninen kalenteri, jonka jo 1500-luvulla huomattiin edistävän selvästi. Kuluineiden tuhannen vuoden aikana kalenteri oli mennyt jo miltei kahdeksan vuorokautta edelle kuunkiertoon perustuvasta ajanlaskusta. Katolinen Eurooppa siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin jo 1500-luvun lopulla yksinkertaisesti jättämällä kalenterista pois 10 päivää – Pohjolan perukoilla korjaus saatiin aikaiseksi vasta 1750-luvun aikana.)
Mutta mistä tuo sananlasku on sitten saanut alkunsa? On arveltu sen olevan peräisin luontaistalouden ajalta, jolloin eläimillle niitettiin heiniä talviravinnoksi etenkin luonnonniityiltä ja puoliksi kuivatuilta heinämailta. Jaakon päivä oli takaraja näille niittotöille: loppukesästä heinä alkoi tuleentua ja sen ravintoarvo heikentyä. Jos karjalle halusi talveksi ravinteikasta heinää, oli syytä olla ajoissa hommissa.
Toisaalta on tieten todettava, että ei tämä nyt aivan yksiselitteistä ole ollut: Suomi on pitkä maa ja heinäntekoon väistämättä ehditään hieman eri tahtiin maan eri alueilla. Siinä, missä eteläisessä Suomessa heinätyöt ehkä saatiinkin tehdyksi Jaakon päivään mennessä, niin maan pohjoisemmissa osissa työt olivat tuolloin vielä parhassa vauhdissaan.
Mutta, jos Jaakon päivä on vain heinätöiden takaraja, niin mikä se kivi sitten on? Tähän on esitetty sellainenkin sangen proosallinen teoria, että kivellä olisi tarkoitettu yksinkertaisesti viikatteen hiomakiveä, kovasinta. Jaakon päivään asti hiomakivelle riitti tarvetta viikatteiden ja sirppien teroittamisessa kiven kuumenemiseen asti, mutta sen jälkeen se voitiin laittaa säilöön – eli astiaan täynnä kylmää vettä.
Toisin sanoen Jaakon päivänä laitettiin itse asiassa kuumentunut kivi kylmään veteen.
Ihan mahdolliselta selitykseltähän tuo kuulostaa!
Mutta ei niin hyvää tarinaa, ettei siitä saisi vielä parempaa. Sen verran sitkeästi tuo ajatusyhteys uimavesiin liittyy, että vuodesta 1995 alkaen on Suomen Epätieteellisen Seuran toiminnanjohtaja Jaakko Koskinen heittänyt Jaakon päivänä kiven Helsingin Kolera-altaaseen. Vettä kylmettävänä kivenä on kuulemma ollut mitä erilaisimpia kiviä alkaen syväjäädytetystä kivestä ja meteoriitista katukiveen ja Etnan laavakiveen, vuolukiveen, riimukiven palaan, Volga-joen varralta poimittuun kiveen… Mielikuvituksekasta väkeä kyseisessä seurassa!
Sanonnalle on kuitenkin myös muita selityksiä. Jaakon päivähän on ollut paikallaan heinäkuun 25. päivässä jo satojen vuosien ajan. Alkujaan, katolisella ajalla kiven heittämisellä on kuitenkin kuvattu Pyhää Jaakobia, tätä Sepeteuksen poikaa, ja hänen pyhiinvaellustaan. Eli tällä Jaakobin – Jaakon – kivellä kuvattiin hänen syntejään, jotka heitettiin pois synneistä vapautumisen merkiksi.
Tuosta pyhiinvaelluksesta hieman… Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittihän on juurikin se kuuluisa tuhatvuotinen reitti (tai se muodostuu oikeastaan useammista reiteistä), jonka päätepisteenä on Espanjan Santiago de Compostelan katedraali, jonne myös apostoli Jaakob on haudattu.
Tämä reitti on yksi niistä kolmesta ”suuresta” reitistä, jotka kulkemalla voi saada kaikki synnit anteeksi. Tiedä sitten, miten on, mutta sen verran merkittävästä traditiosta on ollut kyse, että Pyreneiltä Pohjois-Espanjan kautta kulkeva reittiosuus on julistettu vuonna 1993 Unescon maailmanperintökohteeksi.
Päivällä on kuitenkin vielä vanhemmat taustat: Jaakon päivää vietettiin nimittäin jo pakanallisella ajalla. Tuolloin Jaakon päivä oli nimetty Ukko-ylijumalalle ja päivää kutsuttiin Ukkosen päiväksi. Päivää oli vietettävä hissun kissun, sillä mikä tahansa meteli olisi saattanut houkutella ukkosia, mitä myöten olisi saattanut jopa vuotuinen sato vaarantua. Sadonkorjuu alkoi Ukkosen päivän tiedoilla, mutta juuri nimenomaisena päivänä ei ollut lupa tehdä töitä. Myöskään tulta ei saanut viritellä ennen kuin vasta iltapuolella – säännön rikkojia olisi voinut kohdata Ukon vihat ja salamat. Päivän ”pyhitys” Ukolle on ollut erityisen yleistä Itäisessä-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, Kajaanin seuduilla ja Etelä-Savossa.
Hupaisana anekdoottina palattakoon vielä Pyhään Jaakobiin: hänen veljensä oli evankelista Johannes. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus antoi näille veljeksille nimityksen ”Boanerges”, mikä tarkoittaa ”ukkosenjylinän poikia”… Ympäri mennään, yhteen tullaan.
Toisaalta… Nykyisin ilmastonmuutos tuntuu heilauttelevan niin paikallisempia kuin suursäätilojakin aivan miten sattuu, mutta ”ennen vanhaan” oli normaalimpaa, että ilmat alkoivat kylmentyä heinäkuun lopulla. Hallayötkään eivät olleet poissuljettuja ja elokuut olivat selkeästi kylmempiä kuin nykyisin. Ehkä sanonnassa on totta toinen puoli?
No, ei niin huonoa, jos ei jotain hyvääkin: vanha kansa on kertonut, että jos Jaakkona on kirkasta ja lämmintä, tarkoittaa se sitten jouluksi pakkasia, mikä voipi käytännössä tarkoittaa sitten valkeaa joulua… No, se nähdään – osapuilleen 3640 tunnin kuluttua…
Kiitos taas kerran ” sivistämisestä” ja tarinan kertomisesta ??