Joulukalenteri, 1. luukku

No niin, pitäkäähän hatuista kiinni: lähtölaskenta on alkanut. Tänään on joulukuun 1. päivä ja ensimäinen luukku joulukalenterista aukeaa.

Joulun aika on oikeastaan alkanut jo pari päivää sitten: sunnuntaina 29.11. oli ensimmäinen adventti (latinaksi adventus Domini, ”Herran saapuminen”). Adventtiajalla tarkoitetaan joulua edeltävää vajaan neljän viikon jaksoa, jota seuraa sitten 12 päivää kestävä joulun aika joulupäivästä loppiaiseen.

Adventtiaikana valmistaudutaan joulunaikaan. Menneinä vuosisatoina oli tapana viettää adventin aikana paastoa ja harjoittaa katumusta. Ensimmäisen adventin nimityksenä onkin ollut ”nöyrtymisen adventti”. Lihasta ja maitotuotteista pidättäydyttiin, mutta kala oli kelpoinen paastonajan ruoka – mistä perinteenä on jäänyt joulupöytään joulukala.

Nykypäivänä ei taideta kuitenkaan suuremmin paastota. Sen sijaan, jos kysyy suomalaisilta, mitä heille tulee mieleen ensimmäisestä adventista, niin veikkaanpa, että aika moni vastaa ”Hoosianna-hymni”. Se kieltämättä onkin keskeinen osa adventtiperinteitä.

Hymni on saksalaisen Georg Joseph Voglerin vuonna 1795 säveltämä laulu, jonka sanat on saatu Matteuksen evankeliumista. Suomessa se esitettiin ensimmäistä kertaa joskus 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Alkujaan kappale oli kirkkokuorojen ”yksinoikeutta”, mutta osapuilleen 1950-luvun puolivälistä lukien siitä tuli kaikkien yhteistä omaisuutta. Tätä nykyä ensimmäinen adventti on kävijämäärältään suosituin kirkkopyhä heti jouluaaton jumalanpalvelusten ja hartausten jälkeen – Hoosiannan voimalliset säkeet saattavat mielen jouhevasti joulun odotukseen.

Adventteina on myös ollut tapana sytyttää kynttilöitä, ensimmäisenä yksi, toisena kaksi jne. Ensimmäisen adventin kynttilän sanotaan symboloivan odotusta.

Ensimmäinen adventti on ollut joulunaikaan liittyvä merkkipaalu myös vähän maallisemmassa mielessä: ensimmäistä adventtia edeltävänä lauantaina on ollut tapana aloittaa pikkujoulukausi – tuolloin on ”voinut” viettää ensimmäiset pikkujoulut.

Suomessa pikkujoulujen perinne lähtee yliopistojen piiristä, osakunnista 1890-luvulta. Vähitellen pikkujoulujuhlat – tai puurojuhlat, kuten niitä tuolloin kutsuttiin – alkoivat yleistyä järjestöjen ja yhdistysten pariin iloisella 1920-luvulla. Nykyäänhän pikkujouluja juhlitaan varsin laajalti mm. työpaikoilla. Puuroa, glögiä, joululauluja, leikkejä, joulupukki – tai sitten ihan jotain muuta. Pikkujoulut ovat aina juhlijoidensa näköisiä.

Mutta onpa sitten juhlinut tai vielä juhlimassa pikkujouluja, niin joulun odotus on joka tapauksessa alkanut. Ja tänään on saanut avata joulukalenterin ensimmäisen luukunkin!

ps. Jos aiot suolata itse kinkun, tulisi sen perinteiden mukaan olla tänään jo suolassa… Vaan taitaa aika harva enää nykypäivänä ryhtyä tähän puuhaan…?