Tuossa muutama päivä sitten mietin, mikä on se tuoksu, joka ensimmäisenä tulee mieleen joulusta. Piparkakun tuoksua ehdottelin, mutta kyllähän fakta on sekin, että joulukukat tuovat tuoksut mukanaan – ainakin, jos tuo taloon muutaman hyasintin, joita haisusinteiksikin olen kuullut kutsuttavan… No, onhan tämän parsakasvin tuoksu varsin vahva ja aromaattinen ja varmasti omiaan aiheuttamaan herkimmille kaikenmoisia nenä- ja silmäoireita messevästä päänsärystä pahimmillaan puhumattakaan. Mutta pienissä määrin aromi on mitä jouluisin – kyllä muutama leyhähdys hyasintin tuoksua tarvitaan tuomaan joulumieltä taloon.
Mutta eiköhän näitä vähän vähempituoksuisempiakin joulukukkia löydy?
Joulutähtihän on se perinteinen joulun airut. Alkujaan tämä tyräkkikasvi on kotoisin paljon lämpimämmiltä leveysasteilta ja sen kuuluissa kylmänarkuus selittyy tällä. Etelässä joulutähti voi kasvaa jopa metrien korkuiseksi pensaaksi. Jalostamalla siitä on saatu kehitettyä pienempi, ruukkuun sopiva viherkasvi, joka tätä nykyä ehdottomasti kuuluu suomalaiseen jouluperinteeseen. Sanotaan, että taitava viherpeukalo voi onnistua kasvattamaan joulutähdestä Suomenkin oloissa jopa metrisen pensaan – siitä vain kokeilemaan! Itse kaktuksenkin teurastaneena jätän suosiolla väliin…
Amaryllis on kotoisin Etelä-Amerikasta, eikä se oikeastaan edes ole amaryllis, vaan ritarinkukka. Eli nämä kaksi ovat itse asiassa aivan eri kasveja. Mutta ei nimi kukkaa pahenna: amaryllis-nimitys on jostain syystä jäänyt elämään ja sillä tämä kaunis ja helppohoitoinen kasvi nyt kulkee. Amaryllis on kuulemma mahdollista saada kukkimaan uudelleenkin. No, niinhän sitä sanotaan… Omakohtaiset kokemukset tukevat enemmänkin lehtien kasvatusta, sillä uusi kukinto odottaa edelleen tulemistaan. Ja, jos suoraan sanotaan, ei siinä lehtipuolessakaan ole hurraamista. Marketti kutsuu! Joka tapauksessa amaryllikset ovat tulleet jäädäkseen: ne tulivat Suomen kauppoihin 1980-luvulla ja ovat siitä lähtien lisänneet jatkuvasti suosiotaan. Onhan tämä komea ja näyttävä kasvi – yksinään tai muiden kanssa yhdessä.
Myös atsalea on lisännyt suosiotaan joulukukkana. Itse asiassa atsalea on oikeastaan aika vanha huonekasvi: se alkoi yleistyä Suomessa jo 1920-1930-luvuilla. Atsalean runsas kukinta on kaunis lisä joulukukkien valikoimaan. Tosin aivan helppoa ei tämän surun lapsen kasvatus ole – surun lapseksi sitä on kutsuttu juurikin haasteellisuutensa vuoksi. Sen hoito vaatii jo hienoista omistautumista…
Jouluruusun sen sijaan sanotaan olevan kasvi, joka kasvaa ja kukkii vaikka lumikinoksessa. Jouluruusut ovat leinikkikasvien heimoon kuuluva suku, johon kuuluu kaikkiaan noin parikymmentä eri lajiketta. Jouluruusut ovat monivuotisia ja suurimmaksi osaksi myös ainavihantia, ja siksi ne ovat varsin suosittuja kasveja tuomaan vehreyttä puutarhaan myös talviaikaan. Kukinta ei sinänsä pidä erityisemmin kylmästä, mutta joka tapauksessa kasvi pärjää myös ulkona leudossa talvisäässä. Ehkä jouluruusun kestävyys ja elinvoimaisuus talviaikaan, kun luonto muutoin on talvilevollaan, on lisännyt sen suosiota joulukukkana. ”No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle…”
Tulilatva, jota näkee varsinkin erilaisissa jouluisissa asetelmissa, on myös kotoisin vähän – tai oikeastaan aika paljonkin – lämpimämmistä oloista, Madagascarilta ja Itä-Afrikasta. Sittemmin tämä mehikasvi on saanut suosiota myös huonekasvina. Ja kukkiahan löytyy tältä kasvilta vaikka minkä värisinä: on punaisen eri sävyjä, keltaista, oranssia… Lisäksi näitä on yksinkertaisella kukalla kuin myös kerrotulla. Tuntuu, että uusia variaatioita tulee joka vuosi! Tulilatva on varsin sitkeä kukkija ja kukinta voi kestää kolmisenkin kuukautta. Sopivalla hoidolla sen voi saada kukkimaan uudelleenkin.
Hieman yllättävä tieto – ainakin tällaiselle viherpeukalo keskellä kämmentä ja luultavammin kämmenen selkäpuolella syntyneelle – oli se, että kansalliskukkamme kielo oli varsin suosittu joulukukka 1800-luvun loppupuolella. Sittemmin sen suosio hiipui ja 1980-luvulla kielo oli käytännössä jäänyt unholaan joulukukkana. Nyttemmin niiden menekki on kääntynyt taas nousuun. Ja mikä ettei, sillä ei kielo mikään huono vaihtoehto ole joulukukaksi. Kaikkihan tunnistavat kielon hienon, hennon, hyvin tunnistettavan tuoksun, ja kevään airuena tunnettu kukka tuo varmasti kesää talven keskelle siinä missä jouluruusukin. Tieten hieman vaivannäköä se vaatii, että saa kielon kukkimaan juuri joulun aikaan. Ellei sitten satu löytämään kukkakauppiasta, joka on nähnyt tämän vaivan jo valmiiksi.
Mutta, mutta… Jos kuusi on joululaulun mukaisesti käynyt kukkimaan kynttilöitä, niin kyllä kasvimaailmasta löytyy jouluksi ihan oikeitakin kukkijoita ilostuttamaan mieltä. Joulukukilla on oma tärkeä tehtävänsä joulun tunnelman luomisessa. Jouluinen kukkatervehdys on myös kaunis ja saajalleen varmasti mieluinen tapa muistaa läheisiä ja ystäviä.