Joulukuun 13. päivä sattuu tänä vuonna kolmanteen adventtiin, jota kutsutaan hengen adventiksi (adventus spiritualis). Päivä on omistettu Johannes Kastajalle ja päivä muistuttaa hänen kehotuksestaan katumukseen ja parannukseen .
Tänään on myös toisen pyhimyksen eli Pyhän Lucian päivä. Päivän taustat ovat katolisessa pyhimyskalenterissa, mutta Lucian päivä on pysynyt merkkipäivänä etenkin ruotsalaisessa kulttuurissa, lähinnä Ruotsissa ja Suomen ruotsinkielisillä alueilla. Kaamoksen keskellä tämä valkopukuinen, punavöinen valontuojaneito onkin tervetullut – kohta, pikkuhiljaa, alkaa valo taas voittamaan…
Pyhän Lucian tarinahan on hyvin vanha ja juontaa juurensa ilmeisesti aivan todelliseen historialliseen henkilöön. Tarinan mukaan Lucia syntyi vuonna 283 Sisilian Syrakusassa varakkaaseen roomalaisperheeseen. Lucian isä kuoli tytön ollessa vielä hyvin nuori ja äidin sairastuessa vakavasti Lucia kauhuissaan pelkäsi menettävänsä toisenkin vanhempansa.
Tyttö etsi epätoivoisena apua mistä tahansa saadakseen pitää äitinsä. Lucia oli kasvanut uskomaan roomalaisten jumaliin, mutta jostain hän kuuli oudosta lahkosta, kristityistä, ja että heidän keskuudessaan oli elänyt hurskas Agatha-niminen nainen, jota rukoilemalla oli moni sairas kokenut ihmeellisen parantumisen. Lucia ajatteli, että tämä on heidän viimeinen toivonsa ja käytännössä puolipakolla raahasi jo heikkoon kuntoon menneen äitinsä Cataniaan rukoilemaan Pyhän Agathan haudalle.
Ihme tapahtui kuin tapahtuikin, ja äiti parantui. Lucia oli hämmentynyt tämän uuden jumalan voimasta, mutta äidin tervehtyminen vuosien sairastamisen jälkeen vakuutti tytön. Hän päätti kääntyä kristinuskoon ja ilmoitti, että Pyhän Agathan tavoin hän pysyy sitten neitsyenä. Mahdollisista avioliittosuunnitelmista ei enää puhettakaan!
Ajan tavan mukaan Lucialle oli ollut varattuna hänen säätyynsä ja perheen varallisuuteen sopivat myötäjäiset. Lucia halusi ja sai osuutensa itselleen – ja jakoi kaiken Syrakusan köyhille. Sen jälkeen kaikki alkoikin mennä pieleen…
Perheen palvelija livahti kertomaan Lucialle nimetylle sulhaselle, että neitopa ei suostuisikaan menemään naimisiin tämän kanssa. Kaiken lisäksi Lucia oli liittynyt johonkin kristityiksi kutsuttuun outoon kulttiin. Sen verran palvelija väritti kertomustaan, että väitti Lucian menevän avioon jonkun muun, varakkaan ja jalosukuisen, herran kanssa.
No, sulhohan kilahti tästä täysin! Hänen oikeuksiaan oli loukattu ja loukkaajana oli vieläpä nainen, jolla ei pitänyt olla tällaisiin asioihin sanansijaa pätkän vertaa. Lucia oli tapahtumien aikaan jo 21-vuotias, eikä sen ikäisellä olisi ollut enää varaa nirsoilla. Pettynyt ja mustasukkainen sulho keksi mielestään täydellisen koston ja ilmiantoi Lucian roomalaisviranomaisille osallisuudesta kiellettyyn lahkoon.
Lucia pidätettiin. Urhea neito puolusti itseään ilmoittaen uhraavansa itsensä ilolla uudelle Jumalalleen. Roomalaisilta ei todellakaan herunut armoa. Kristityistä oli muutenkin jatkuvasti harmia ja keisari Diocletianus oli käskenyt suhtautua ankarasti näihin harha-oppisiin.
Tuomio julistettiin ja Lucia määrättiin vietäväksi huorataloon raiskattavaksi. Mutta tarina ei olisi tarina ilman kunnon ihmettä: Pyhä Henki muutti Lucian niin painavaksi, että kukaan ei saanut häntä hievahtamaan senttiäkään. Matka bordellia kohden ei edistynyt lainkaan. Paikalle tuodut vetohärätkin väsyivät kuorman edessä.
Tämähän oli arvonsa tunteville roomalaisille nöyryytys. Tuomiota muutettiin entistäkin ankarammaksi ja nyt Lucia määrättiin poltettavaksi elävältä. Rovio rakennettiin, tyttö valeltiin palavalla piellä ja päälle kaadettiin vielä kiehuvaa öljyäkin… Turha toivo: Luciaan ei tuli pystynyt.
Roomalaiset eivät olisi nousseet maailmanherruuteen aikanaan, jos olisivat jättäneet työt puolitiehen. Samalla määrätietoisuudella Lucialle luettiin jälleen uusi tuomio: teloitus miekalla. Tämä lopulta tuotti tulosta ja Lucia valahti maahan miekan lävistämänä, kuolleena. Nykyisen kalenterin mukaan päivä oli 13.12.
Tosin, mikään tarinahan ei säily vuosisadasta toiseen muutoksitta tai ilman, että siitä kehittyisi useita versioita. Yhden tarinan mukaan Lucia ei menehtynyt edes miekaniskuun, vaan kurkku viillettynäkin edelleen puhui sotilaille Jumalansa puolesta. Kiukustunut roomalaiskomentaja tunsi olonsa epämiellyttäväksi Lucian herkeämättömän, kauniin katseen edessä ja käski lopulta kaivaa tytöltä silmät päästä. Sotilaat tekivät töitä käskettyä, mutta aina, kun yhdet silmät saatiin poistettua uudet kasvoivat tilalle…
Lucia esitetäänkin kuvissa ja maalauksissa – etenkin 1400-luvulta olevissa – usein mukanaan tarjotin, jolla on kaksi silmää… Kuvien on ymmärretty viittaavan tuohon silmien uudelleenkasvamisen ihmeeseen, vaikka niillä on haluttu enemmänkin kuvata Luciaa valon tuojana, mihin hänen nimensäkim viittaa (lat. lux, valo).
Väärinkäsityksiä kuitenkin tapahtuu ja eräs myöhäisempi legenda selittää tätä merkillisyyttä. Tämänkin tarinan mukaan Lucialla oli ei-kristitty ihailija. Kyseinen nuori mies kovin ankarasti painosti tyttöä kanssaan naimisiin. Hän oli kerta kaikkiaan täydellisesti menettänyt sydämensä tälle ihastuttavalle, jalosukuiselle, kaunissilmäiselle tytölle. Lucia ei kuitenkaan ollut erityisen mielissään sulhokandidaatin kiinnostuksesta ja, kun sinnikäs piiritys ja suoranainen ahdistelu ei näyttänyt päättyvän, ryhtyi Lucia toimiin saadakseen sen loppumaan. Lucian sisialainen veri kuohahti: jos kerran sulho oli niin ihastunut hänen kauniisiin silmiinsä, niin hyvä on, saakoon ne sitten!
Niinpä Lucia kaivoi silmät päästään ja asetti ne tarjottimelle – ja lähetti ihailijalleen. Legendan mukaan Neitsyt Maria kuitenkin näki Lucian vahvan uskon ja antoi tytölle uudet silmät – entistäkin kauniimmat.
Entä tämä ihailija? No, nuori mies koki takuulla elämänsä järkytyksen! Kuitenkin nähtyään Lucian uudet, ihmeen kautta saamat silmät, nuorukainen vakuuttui ja kääntyi kristinuskoon. Tarina ei kerro, kelpasiko hän Lucialle nyt kristittynä vai pitäytyikö Lucia edelleen valitsemallaan tiellä. Luultavasti.
(Hieman tosin epäilen, josko Lucia kuitenkaan lähetti ihailijalleen omia silmiään… No, näin proosallinen selitys vesittäisi kuitenkin hyvän tarinan, joten ehkä joulun kunniaksi uskomme hetkisen ihmeisiin…)
Siihen, milloin Lucia kanonisoitiin, en löytänyt vastausta, mutta joka tapauksessa hänet nimitettiin pyhimykseksi ja hän on juurikin kotikaupunkinsa Syrakusan suojeluspyhimys. Kaupungissa myös säilytetään hänen jäännöksiään. Lucia on myös sokeiden ja näkövammaisten suojelupyhimys.
Pyhimykseksi julistamiselle on tietyt edellytykset ja siksi esitettävän nimiin tulle voida liittää joitakin ihmeitä. Lucian ihme liittyy viiriäisiin. Syrakusan kaupungin vanha keskusta on pienellä saarella nimeltään Ortygia, joka tulee kreikan sanasta ortyx, viiriäinen. Tarinan mukaan Syrakusa kärsi vuonna 1646 vaikeasta ruokapulasta, suoranaisesta nälänhädästä. Epätoivoiset kaupunkilaiset etsivät hädässään apua mistä tahansa ja rukoilivat sitä myös Lucialta. Kuin merkkinä viiriäisparvi lensi kaupunkiin; toisen kertomuksen mukaan kirkkoon lensi yksi viiriäinen messun aikana. Lintuja seurasi pian laiva täynnänsä viljaa – kaupunki oli pelastunut! Tämän muistoksi kaupungissa vietetään – ilmeisesti edelleen – toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina ”Viiriäisten Pyhän Lucian” juhlaa.
Hmmh… Aika brutaaleja ja verisiä nämä vanhat legendat ovat… Vaikka ajatus tarinan taustalla olisikin ylevä.
Hyvää Lucian päivää kuitenkin kaikille!
Kohta alkaa taas valo voittamaan talven kaamoksen…