Joulukiireet taitavat alkaa painaa päälle jo yhdellä jos toisellakin ja hommaa tuntuu riittävän enemmän kuin tunnit vuorokaudessa antaisivat myöten. On jouluruokien laittoa, on siivousta, koristeiden laittoa, kuusikin pitää hakea ja tarkistaa toimivatko valot, joulukortit tuli onneksi muistettua, mutta miten on naapureiden muistamiset…? Siinä sivussa normaali arkirumba… Stressiä pukkaa?
No, jospa pari jouluista jorinaa hieman piristäisi tämän hötäkän keskellä? Tokkopa näistä haittaakaan on…
Joten:
Erään suuren sairaalan sisätautiosaston lääkäri oli kerrankin saanut joulun pyhiin lomapäiviä, mutta vapaista koitunut ilo uhkasi sammua alkuunsa: joulusta oli vaarassa tulla ikävällä tavalla ikimuistoinen viemärin tukkeuduttua. Ja juurikin vielä aattoiltana. No, kun viemäri ei vedä, niin se ei vedä. Puoliso kiisti kaataneensa kinkkurasvoja viemäriin ja näytti todisteeksi keräykseen tekemäänsä rasvatölkkiä. Uskottavahan se oli. Syy tukokseen ei selvinnyt, eikä häthätää kaupasta haetut tropit riittäneet avaamaan tukkeutumaa.
Pakko oli soittaa päivystävään putkiliikkeeseen.
Putkimies oli hieman haluton lähtemään liikkeelle tukoksen vuoksi ja koetti estellä: ”Nythän on jouluaattoilta, ettekö pärjäisi huomiseen?” Putkimiehellä ilmiselvästi kajasteli jo mielessä työvuoron päättyminen ja pääsy kotiinsa omaan joulunviettoon.
Tohtori ei kyennyt hillitsemään ärtymystään: ”Kuulkaas nyt, hyvä mies: en minäkään valita, jos te sairastutte pyhinä ja minut hälytetään teitä hoitamaan. Minä tulen heti, oli päivä tai kellonaika sitten mikä tahansa!”
No, vastaväitteille ei jäänyt sijaa. Putkimies saapui paikalle hetken kuluttua. Hän nosti wc-istuimen kantta, katseli vedenpintaa mietteliäänä, tiputti viemäriin pari pientä tablettia ja sanoi: ”Jollei se noista parane, niin soittakaa uudestaan pyhien jälkeen.”
He he… ?
Toinen tarina kertoo eräästä suomalaisesta suurlähettiläästä, jolle tuli muutama päivä ennen joulua puhelinsoitto asemapaikkansa paikalliselta radioasemalta. Toimittaja siellä kohteliaasti tiedusteli jouluaaton lähetystään varten, mitä arvoisa Suomen suurlähettiläs toivoisi joululahjaksi. No, perisuomalainen varovaisuus ja rehellisyys nostivat välittömästi päätään – tässä pitääkin valita sanansa tarkasti. Minkäänlaisiin korruptio- tai lahjontasyytöksiin ei saa antaa aihetta. Vastaus oli kuitenkin annettava nopeasti. Hikikarpalot kihosivat jo lähettilään otsalle, kun hän lopulta…
…pikaisen ja kiivaan mietinnän jälkeen ilmoitti varovaisesti toivovansa vain partavettä ja mukavat tohvelit.
Toimittaja kiitteli toiveesta, toivotti hyvät joulut herra suurlähettiläälle ja lopetti puhelun.
Jouluaattona ohjelma sitten tuli eetteriin. Toimittaja uutisoi tervehdyksiä ja toivomuksia eri tahoilta: Ruotsin suurlähettiläs toivoi jolulahjaksi rauhaa ja kansojen ystävyyttä. Saksan suurlähettiläs puolestaan kertoi tahtovansa joululahjaksi rauhaa maailmaan ja hyvinvointia kaikille kansoille.
Ja Suomen suurlähettiläs toivoi partavettä ja tohvelit…
?
No, ehkäpä hyväntuoksuinen suurlähettiläs on kanssaihmisille mukavampi keskustelukumppani ja varmaan mukavissa tohveleissa on omakin mieli rauhantahtoisempi…
Vielä yksi:
Talvet ovat viime vuosina olleet, kuten kaikki ovat huomanneet, varsin leutoja ja Suomenlinnan lauttakin on pääsyt sujuvasti liikennöimään vapaissa vesissä vielä joulunakin. Viime jouluaattona sattui sitten seuraava episodi:
Pukki oli saanut lahjakierroksensa valmiiksi Suomenlinnassa ja kiiruhti ehtiäkseen viimeiselle lautalle takaisin mantereelle.
Mutta: ajoitus meni pieleen! Ehdittyään rantaan pukki näki, että lautta kaarsi jo lähes neljän metrin päässä laiturista. Pukin valtasi epätoivo: lahjareki ja porot odottivat satamassa ja Helsingin kierroksesta oli vielä puolet tekemättä! Ei kertakaikkiaan ollut varaa jäädä kyydistä! Pukki kiihdytti vauhtia, juoksi ja ponnisti, minkä vanhoista jaloistaan irti sai… Ilmeisesti epätoivon siivittämänä hän suorastaan lensi kohti lauttaa…
Pukin itsensäkin yllätykseksi hyppy onnistui ja hän rojahti lautan kannelle ja otti vielä loppuun parit stunt-pyörähdykset viimeisille metreille. Ja jäi puuskuttaen ja pyörällä päästään makaamaan lautan kannelle.
Lautan perämies ryntäsi paikalle hieman säikähtäneenä ja auttoi vapisevan joulupukin jaloilleen: ”Olipas se pukilta komea ja hurja loikka! Vaan miksi ihmeessä ette voinut odottaa, kunnes olisimme tulleet perille laituriin?”
Pukki pyörtyi.
?
Mukavaa joulukuun 17. päivää!