Tunnustan: kilahdin.
Ei tieten ole joulun hengen mukaista kilahdella, mutta mikäs teet. Aina ei voi olla rauhallinen ja ottaa rennosti. Välillä tilanteet vain menevät niin sanotusti yli.
Joten… Kilahdin.
Syynä (tällä kertaa) oli se, että avasin viimeinkin jouluradion ja sieltä tuli ensimmäisenä Varpunen jouluaamuna. Vähemmästäkin menee hermo!
Tiedän kyllä, että kyseinen laulu on vuodesta toiseen valittu suosituimpien joululaulujen listalle Suomessa, ellei ole ollut peräti suosituin, mutta… Ääh, kaikki kunnia laulun tekijöille ja siitä pitäville, mutta minun pirtaani se ei vain mene.
Vaatinee vähän perusteluita?
No, ajatelkaa nyt vähän: laulussa tyttö antaa varpuselle (ja ilmiselvästi tämän onnettomalla tilanteella mässäillen) siemenen. Siis yhden siemenen, vaikka varsin hyvin on tiedossa, että varpunen syö jopa neljä kertaa oman painonsa verran vuorokaudessa. Yksi siemen on silkkaa ilkeilyä!
Olisi tyttö nyt ottanut sisaruksensa mukaan tuomaan omia antimiaan, niin siitä olisi koitunut varpuselle jo hyvä ettoneen alku. Mutta ei… Minä itte, nih.
Ja sitten varpusparan pitäisi vielä olla antajalle kiitollinen!? No, sehän selvästi piilokettuileekin tytölle todetessaan saamansa siemenen pienoiseksi. Enkä ihmettele. Tuossa tilanteessa kettuilisi aika moni muukin ja ihan avoimestikin.
Ja sitten paljastuu vielä, että lintu onkin tytön edesmennyt veli, joka on tullut takaisin varpusena. Tähän metamorfoosiin tai jälleensyntymään en ota kantaa, vaikka aika iso osa ihmiskunnasta sitä mahdollisena pitääkin… Sen sijaan mietin, kiusasiko tyttö veljeään samalla tavalla tämän ollessa vielä ihmishahmoinen. Antoi karkkipussista veljelleen yhden karamellin (sen pienimmän ja pahanmakuisimman) ja söi itse loput? Luultavasti. Käytös viittaa vähän siihen suuntaan…
No, ehkä tämä ei nyt kovin jouluhenkinen kirjoitus ollut. Siksi pyydänkin nöyrimmästi anteeksi niiltä, joiden suosikkeihin tuo laulu kuuluu: luultavasti pilasin nyt loppuelämänne ajaksi ilon kuunnella viattomasti nauttien kauniista ja perinteikkäästä joululaulusta…
Meikäläisen ei pitäisi ottaa kaikkea niin tosissaan… ?
Mutta:
On monia, niin ihmisiä kuin eläimiä, joiden elämä on tavalla tai toisella vaikeaa. On taloudellisia ongelmia, sairautta, menetyksiä, yksinäisyyttä… Jouluna nämä tilanteet vielä usein kärjistyvät. Joten…
…jos voit jollain lailla auttaa, auta. Pienikin hyvä teko, jopa pelkkä hymy vaikkapa kaupan kassajonossa väsyneelle kanssakulkijalle, voi olla saajalleen merkityksellinen.
Tapoja auttaa ja luoda onnellisuutta maailmaan on lukemattomia. Raha ei ole ratkaiseva tekijä, vaikka toki senkin avulla voi saada hyvää aikaan.
Ja auta ilolla. Älä odota vastapalveluksia tai kiitollisuutta vastineeksi.
Auttamisen ilo olkoon kiitoksesi.
Joulumieltä kaikille!
