Televisiosta tuli juuri joulun ajan sääennuste ja kovin sateiselta näytti. Vieläpä sateiselta sateiselta – ei lumisateiselta. Jos nyt ei aivan musta joulu ole tulossa, niin varsin harmaa joka tapauksessa…
No, sen näkee sitten. Toivottavasti nyt edes hiukkasen saataisiin maahan valkeaa, niin tuntuisi heti vähän jouluisemmalta.
Vilkaisin uteliaisuuttani modernin sääennusteen jälkeen, mitä vanha kansa tiesi joulun säistä. Lähteenä toimineen Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan ajalla 21.12.-24.12. eletään niin sanottuja pesäpäiviä, jotka ovat olleet merkittäviä juurikin säiden ennustamisen kannalta. Olisi muun muassa tärkeää, että aurinko näyttäytyisi näiden päivien aikana, koska muutoin seuraava kesä on sateinen. No, tieten sadettakin tarvitaan, jotta ei luonto ihan kuivettuisi, joten miten tuohon nyt loppujen lopuksi suhtautuisi? Mutta, jos pesäpäivien aikana on vähänkin paisteista, on myös tulevana kesänä poutaiset kelit. Jos taas pesäpäivät vietetään kovia pakkasia pidellen, tulee sydäntalvesta sitten vastaavasti leuto. Vaan, jos pesäpäivinä on leutoa – mihin nyt nuo meteorologien ennusteet vaikuttaisivat viittaavan – merkitseekö se paukkupakkasia sitten tammi-helmikuulle? Huh!
Joulun ajan säistä voi myös ennustella hieman tulevan keväänkin etenemistä: pesäpäivien jälkeisestä suojasäästä – siis sellaisesta suojasta, että räystäät tippasevat ihan kunnolla – on yhdeksän viikkoa ”isoon suojaan”, josta voi sitten arvioida oikein todella kevään tuloa.
Aatamin eli jouluaaton jälkeen tulevasta ensimmäisestä myrskystä on puolestaan 18 viikkoa siihen, kun järvien jääpeite sulaa. Vaan, mitenkäs jos ne eivät edes jäädy? Pohjoisessa Suomessa taitavat järvet olla jo jäässä, mutta suurimmassa osassa Suomen järviä ei taida olla jäätä sen vertaa, että hiirtä kantaisi.
Vilkuna kertoo kirjassaan myös, kuinka joulunajan päivien on nähty symboloivan pienoiskoossa koko tulevaa vuotta: eli joulupäivä tarkoittaa tammikuuta, Tapaninpäivä on helmikuu ja niin edelleen. Loppiainen 6.1. edustaa sitten tulevan vuoden joulukuuta. Toisin sanoen, millainen sää on kunakin päivänä, sellainen se on vastaavana kuukautena. Hmmh… Tokkopa sentään? Harvoinpa tuo jaksaa koko kuukauden ajan pitää samaa säätä, kun viime vuosien kuluessa on jo aamun ja illan säätilatkin saattaneet keikahtaa ties miten ja laidasta laitaan. Vai mennäänkö tässä vielä tuntitasolle: joulupäivän ensimmäinen tunti, on tammikuun ensimmäisen päivän sää… No, tuskinpa näin. Mutta seuraillaan, mitä tuleman pitää!
Mitäpä täällä muuta? Lauha joulu ennakoi pakkasia – no, tämä nyt on aika loogistakin. Joulu ja pääsiäinen ovat säiden puolesta vastakkaisia? Eli jos nyt on lauha ja pilvinen joulu, on tuleva pääsiäinen sitten viileä ja aurinkoinen? Laitetaanpa vanhan kansan ennusteet testiin ja korvan taakse tämä!
Ja kappas vaan, joulusta tietää jo juhannuksenkin säät! Eli jos jouluna on sumuista, on juhannuksena hallaa. Juhannuksen viettoa ajatellen olisikin toivottavaa, että jouluna olisi pakkasta ja paistetta – silloin tulevan kesän juhannus menisi oikein auvoisen mukavana mittumaarina.
Onhan näitä… Vanhalla kansalla näyttää olleen ennusteita joka lähtöön ja joka tilanteeseen – on näissä ollut Vilkunalla keräämistä! Kannattaa tutustua, jos vanha kansanperinne kiinnostaa. Saapi joulukin ihan uusia ulottuvuuksia!
(Lähde: Kustaa Vilkuna. Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu 1989.)