No, niin sauna on pesty. Vielä hieman jouluista saunatuoksua odottamaan ja kynttilälyhty ikkunan eteen roikkumaan, niin sauna on valmis joulua varten. Vastaa ei tullut hankittua, mutta minusta se kuuluukin enemmän juhannukseen. Saunatontutkin nököttävät jo paikoillaan odottamassa leppoisia löylyjä.
Eipä taida moni suomalainen jättää joulusaunaa väliin, jos saunomiseen vain tilaisuus tarjoutuu. Onhan sauna muutoinkin ollut – on edelleenkin – keskeinen osa suomalaisten arjen ja pyhien viettoa. Saunassa on puhdistauduttu, siellä on synnytty, siellä on hoidettu sairaat, pesty vainajat. Ei siis ihme, jos moni kokee, että joulusauna on se vuoden tärkein saunakerta.
Jokaisella on varmastikin omat traditionsa ja tapansa saunoa jouluna. Saunoa voi aatonaattona, aattona, joulupäivänä, aamulla, päivällä, illalla, ateriaa ennen tai aterian jälkeen… Pääasia kuitenkin, että saunotaan ja että jokainen saa siitä hyvän mielen ja rentoutuneen olotilan.
Joulusaunaan on liittynyt paljon erilaisia uskomuksia – niiden pohjalta kokosin nyt virallista epävirallisemmat ”ohjeet” hyvään joulusaunomiseen perimätiedolla höystettynä. Olkaatten hyvät:
1. Pese sauna ennen joulua sinulle sopivalla perusteellisuudella – älä kuitenkaan anna urakan nousta stressinaiheeksi.
2. Joulusauna syntyy tunnelmasta. Oikea mielentila on tärkein tunnelmanluoja, mutta kynttilät, lyhdyt, sopivat tekstiilit ja tuoksut voivat tuoda oman miellyttävän lisänsä.
3. Valitsetpa kylpyhetkeksi minkä ajanohdan tahansa, aloittele saunan lämmitys ajoissa ja tee se huolella ja jopa asiaankuuluvalla hartaudella.
Perinteiden mukaan sauna tuli lämmittää niin hyvissä ajoin, että kaikki saunojat ehtivät saunoa valoisan aikaan. Jos jouluna saunottiin ajoissa, sujuivat talon työt joutuisasti tulevanakin vuotena. Päivä on tieten joulunaikaan lyhimmillään, joten – etenkin, jos saunojia oli enemmän – saunan lämmitykseen ryhdyttiin toisinaan jo edellisen yön aikana, jotta saunomaan päästiin viimeistään puolilta päivin.
4. Muista nauttia saunan hiljaisuudesta, ja anna mielen rentoutua ja tyhjentyä turhista ajatuksista. Nauti kanssasaunojien sanattomasta seurasta. Hiljaa on hyvä olla.
Saunomisen tuli tapahtua hiljaisuudessa. Äänekkäästä jutustelusta oli seurauksena hyttys- ja itikkainvaasio seuraavalle kesälle. Toisaalta kovin äänekkäästä remuamisesta ei myöskään saunatonttu pitänyt – etenkään, jos metelin syy oli se, että saunojat olivat maistelleet jouluolutta päihtymykseen saakka. Kiukustunut tonttu syyti tällaisessa tilanteessa kostoksi saunan täyteen kitkerää savua. Kovin pahasti äkääntyessään ukko saattoi jopa kerätä tavaransa ja muuttaa muualle. Tämä olikin jo pahempi juttu, sillä tontuton sauna oli sama kuin entinen sauna, ja tulipalo ja saunan palaminen olivat tällöin välitön uhka. Tonttu oli siis parempi pitää hyvillä mielin, jos halusi löylytellä jatkossakin ja vieläpä hyvissä löylyissä.
Tonttu nyt tosin, äksyilyistään huolimatta, oli lepyteltävissä. Mutta, jos erehdyit joulusaunassa viheltelemään tai kiroilemaan, niin silloin oli turma edessä: paholainen nappasi tällaisen maallisen iloittelijan matkaansa saman tien. Parempi siis olla hiljaa ja saunoa vain asianmukaisella nöyryydellä.
Toisaalta perinne kertoo, että joulusaunassa kovin tökerösti käyttäytyvää saattoi uhata myös jouluköyry – olkoonkin, että kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä se tarkoitti… Parempi kuitenkin varoa. Edelleen…?
5. Jouluna saunotaan pitkään ja hartaasti ja sauna on kuuma – muista siis pitää huolta nestetasapainosta sopivilla virvokkeilla.
Saunatonttu ei hyväksynyt oluen nauttimista – jos sitä joi humaltumiseen saakka. Muutoin olut oli hyväksyttävää ja sitä usein viskattiin kiukaallekin, jolloin löylyt saivat makean maltaisen aromin. Oluen heittäminen kiukaalle oli samalla uhrilahja ohran ja oluen jumalan Pekon kunniaksi.
6. Kannattaa varata aikaa saunomiselle riittämiin, jotta jokainen saunoja saa saunoa kaikessa rauhassa ja niin pitkään kuin haluaa.
Ennen vanhaan joulusaunominen toteutettiin tietyssä vuorojärjestyksessä: Ensimmäiseksi saunaan menivät isäntä ja emäntä, ja heidän jälkeensä oli tyttärien ja poikien vuoro. Sitten saunaan pääsi palvelusväki, rengit ja piiat. Viimeisinä leppoisiin jälkilöylyihin menivät vanha isäntä ja emäntä. Ketään ei saanut hoputtaa pois, jokainen sai nauttia saunan lämmöstä kyllikseen.
7. Muista käydä vilvoittelemassa välillä.
Joulusaunaan kuului, että välillä saunomisen keskellä käytiin vilvoittelemassa ja perinteisesti tämä toteutettiin kierimällä ja pyörimällä lumihangessa! Taatusti piristävää ja verenkierron liikkeelle laittavaa – siinä varmasti puhdistui niin ruumis kuin sielu. Sopii kokeilla, jos vain lunta riittämiin löytyy pihapiiristä!
8. Kun kaikki ovat saunoneet, huolehdi vielä saunasta seuraavaa saunomiskertaa ajatellen: katso, että saunaan jää sopivasti lämpöä, jotta se kuivuu ja huolehdi riittävästä tuuletuksesta.
Kun kaikki saunojat olivat saunoneet kylliksi, tuli vielä pitää huoli siitä, että saunaan jäi löylyä riittämiin myös auringonlaskun jälkeen saunomaan tulevalle näkymättömälle väelle eli talon kaikille edesmenneille saunojille ja erilaisille saunomaan halajaville haltijoille. Löylyä tuli riittää myös saunatontulle, jolle tuli jättää valmiiksi pesuvettä, hieman syötävää ja tuopillinen olutta.
Talon väen oli kuitenkin syytä kiirehtiä näiden hämäränhetken saunojien alta pois: saunatonttu varsinkaan ei pitänyt viivyttelijöistä ja saattoipa jopa nykäistä päähahan silmille viivyttelijältä.
Oli talon isännän velvollisuus käydä heittämässä viimeiset kovat löylyt ja jättää saunan ovea hieman raolleen näille iltahämärän saunojille. Samalla isännän tuli kuuluvasti ilmoittaa, että sauna on nyt vapaa. Löylyjen riittävyydestä oli paras pitää huolta: jos sauna oli kylmä tai löylyt vain hailakat, haltijat saattoivat aiheuttaa talolle kaikenlaisia ikävyyksiä. Makoisien löylyjen jälkeen haltijat pitivät talosta huolta ja toivat asukkaille kaikkea hyvää.
Joissakin ohjeissa kehotettiin myös jättämään lauteille olkia. Näitä tarvitsivat kuulemma tontut, jotka joulu-urakkansa suoritettuaan tulivat mieluusti saunan lämpöön lepäilemään pehmeille pahnoille.
9. Kun saunominen on saatu päätökseen ja sielu ja ruumis rentoutumaan, voi hyvin siirtyä vaikka nauttimaan jouluateriasta.
Joulusaunan jälkeen oli ”ennen vanhaan” tapana syödä joulupuuroa ja siirapilla makeutettua joululimppua. Varsinainen jouluillallinen oli vuorossa vasta iltapäivällä hämärän vähitellen jo laskeutuessa – varmasti se jo maittoikin, saunasta rentoutuneille nälkäisille joulun juhlijoille.
Leppoisia löylyjä kaikille!