Jouluaatto ja kalenterin viimeinen luukku… Se on sitten joulu. Tai no, oikeastaan on vielä joulun aatto, mutta eiköhän se voida jo jouluksi lukea. Näin Suomessa ainakin. Kyllähän aika lailla suuri – ellei suurin – osa jouluperinteistä nivelly juurikin tähän päivään…
Vaan mikä se loppujen lopuksi on tämä joulu?
Kyllähän tässä heittävät iloista ”häränpyllyä” ihmiskunnan vuosisataiset ja -tuhantiset perinteet. ”Joulu” on ollut juhlana olemassa jo kauan ennen kristillistä aikaa. Nykyisen joulun historia niveltyy tiukasti talvipäivänseisaukseen, joka on ollut vuodenkierrossa tärkeä merkkipaalu jo esihistorian kansoille: juuri tähän aikaan on juhlittu valon voittoa pimeydestä. Anekdoottina mainittakoon, kuinka joulu on saanut nimensäkin muinaisgermaanien maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhlasta eli yule’sta. Suomessa vietettiin vastaavaan aikaan vuodenvaihteen- tai sadonkorjuun päättymisen juhlaa, kekriä. Nykyinen joulu ei tietenkään ole sama kuin kekri, mutta kuvaavaa on, kuinka varsin monet tavat kekristä ovat siirtyneet jouluun.
Toisaalta joulu oli myös muinaisten Pohjolan kansojen jumalien – Odinin, Thorin ja Väinämöisen – juhla. Tapana oli polttaa juhlissa niin sanottu joulupölkky – käytännössä kokonainen kuusi. Tällainen uhrattu ikivihreä puu symboloi talven jälkeen henkiin heräävää elämää. ”Pohjolan pidoissa” myös juhlittiin syömällä tukevasti kinkkua ja juomalla simaa (jonka korvasi vuosisatoja myöhemmin glögi).
Jotta tätä saadaan hämmennettyä lisää, niin todettakoon, että myös muinaiset roomalaiset juhlivat nykyisen joulun aikaan (17.-23.12. välisenä aikana) keskitalven Saturnalia-juhlaa syyskylvöjen päätyttyä, Saturnus-jumalan kunniaksi. Juhlaan kuuluivat olennaissesti lahjojen antaminen, kynttilöiden polttaminen sekä sianlihan syöminen – kuulostaa varmaan tutulta? Samaan aikaan, 25.12. vietettiin myös talvipäivänseisauksen ja syyrialaistaustaisen Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivää…
Koska joulu – talvipäivänseisaus – nähtiin lähestulkoon kaikilla kansoilla auringon syntymäpäiväksi, niin monien muinaisten jumalien syntymäpäivätkin ajoitettiin juuri jouluun. Esimerkiksi muinaispersialainen Mithra-jumala, joka sittemmin nousi suosioon roomalaisten sotilaiden keskuudessa, oli syntynyt jouluna. Mithraan liittyvät muuten myös tarinat tähdestä ja tietäjistä… Talven taittumisen ajankohdan tärkeyttä korostaa myös se, että muinaisessa Roomassa jopa keisareiden syntymäpäiväksi määritettiin aina joulun aika riippumatta siitä, milloin he todella olivat syntyneet.
Kristinusko syntyi ajanlaskumme alussa ja se alkoi vähitellen saada kannatusta muinaisessa Roomassa. Kristinuskon leviämisen myötä Saturnalia, Sol Invictus ja sittemmin yule ja muut paikalliset tavat ja uskomukset sekoittuivat vähitellen kristilliseen perinteeseen. Myös monet nykyiset jouluperinteet – perisuomalaisiksikin katsotut – juontavat lähtökohtansa edellä mainittuihin historiasta periytyviin tapoihin.
Vuonna 350 Rooman paavi Julius I julisti joulun kristittyjen Jeesuksen syntymäpäiväksi. Sittemmin myöhemmätkin paavit – viisasta diplomatiaa osoittaen, kansan syviä rivejä miellyttääkseen tai tarkoituksenmukaisuuden vuoksi – nivoivat paikalliset pakanajuhlat kristilliseen uskoon nimeämällä vain niitä uudelleen ja hakemalla selityksiä tavoille kristillisestä perinteestä.
Monet alkujaan pakanalliset tavat ovatkin nivoutuneet kristinuskoon ja säilyneet sen aikana: haudoilla käynti, joulupukki, joulupuu, runsas jouluateria, lahjat, kynttilät, ikivihreät koristeet… Nykyinen joulumme on siten kiinnostava symbioosi erilaisia ”pakanallisia” ja kaukaa historiasta, jopa ihmiskunnan alkuvaiheista, kumpuavia tapoja ja uskomuksia.
Nykyisin näiden tapojen taustat ”pakana-ajalta” periytyvinä jääneet pitkälti unholaan ja joulua vietetään kristillisissä maissa yksinomaan Jeesuksen syntymän muistojuhlana. No, pakanallinen taustahan tälläkin on: tosiasiahan on, että Jeesuksen syntymän tarkka ajankohta mitä todennäköisimmin sijoittuu ennemminkin keväälle. Muinaisessa Roomassa oli kuitenkin poliittisesti tarkoituksenmukaisempaa sijoittaa se talvipäivänseisauksen ja sen juhlakauden ajankohtaan. Tähän se sopikin vallan mainiosti: Kristuksen syntymäjuhlan viettäminen ajankohtana, jolloin päivä voittaa yön symboloi kauniisti laajemminkin valon voittoa pimeydestä
Joulu edustaa monelle nykyisellekin suomalaiselle valon pilkahdusta talven pimeyden keskellä. On sitten jokaisen oma valinta, onko valona Jeesus ja hänen syntymäjuhlansa, rentouttava tauko arjen uurastuksesta, yhteinen aika läheisimpien kanssa vai ilo luonnon kiertokulun kääntymisestä kohden kevättä.
Joka tapauksessa joulussa kulminoituu ihmiskunnan vuosituhantinen historia! Sukupolvet seuraavat toisiaan, aika rientää – panta rhei.
Siksi mielen herkistää tänäkin päivänä joulun kertomus:
”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava…”
Hyvää joulua kaikille!
Hyvää joulua ja kiitokset näistä joulukuun kertomuksista. Jouluterkut perheellesi, vanhemmillesi ja Merjalle ????
Ihan mukavahan näitä ”luukkuja” on ollut rustailla – olenpahan pysynyt poissa pahanteosta (lue: kotitöistä). ? Mukavaa ja rauhaisaa joulua myös teille!??