Selailin jokunen aika sitten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teosta. Sattuipa sieltä silmiini myös kuvaus veljesten joulunvietosta. Kuinka he pyllerehtivät puhtailla, lattialle levitetyillä oljilla ja ehtivät niillä enemmän tai vähemmän voimalliseen paininvääntöönkin…
Millaistakohan se olisi: kellotella joulunpyhät olkipahnoilla? Pehmoisen mukavaa vai tikkuisen piikittelevää? Siivoamista riittäisi pyhien jälkeen varmasti, eikä perinteisiä kynttilöitä arvaisi suuremmin poltella, jotta ei kävisi kuin veljeksille aikoinaan. Ehkä paras pitäytyä olkien suhteen vähän vähemmissä määrissä.
Vanha suomalainen jouluaaton perinne oli myös heittää olkia kattoon. Ajatuksena oli se, että mitä enemmän olkia jäi kattopalkkien päälle, sitä vauraammaksi kävi talon elo. Tässä lienee sitten taustaa himmeleiden rakentamiselle ja kattoon ripustamiselle. Toisaalta olen kuullut kerrottavan, että himmeleitä rakennettiin alkujaan enemmänkin Ruotsissa, josta tapa tuli sitten Suomeen ja yleistyi täällä varsin nopeasti. Onpa sellainenkin selitys tullut vastaan, että kun rahvas näki kirkossa komeita kynttiläkruunuja, he halusivat jotain samantapaista myös omiin vähän matalampiin majoihinsa. No, kullanhohtoisista oljista valmistetut koristeelliset himmelit vastasivat hyvinkin muutamaa kullattua koristetta.
Himmelin nimi joka tapauksessa on tullut Ruotsin kautta germaanisista kielistä: himmel, himlet – taivas. Ja onhan se kevyenä ja hiljaa ilmavirrassa leijuvana varsin taivaallinen koriste.
Kattoon heitettyjä olkia sivuten myös himmelillä oli yhteys talon tulevaan vaurauteen: mitä monimutkaisempi oli himmelin rakenne ja mitä isommaksi sen teki, sitä suurempi menestys talolle koitui. Joistakin himmeleistä muodostuikin varsinaisia taidonnäytteitä.
Oljista nyt voi toki kehitellä vaikka minkälaisia koristeita olkipukista olkitähtiin, olkisydämiin ja -koreihin, mutta taitaa tuo himmeli olla silti yksi arvostetuimmista. Sen teko ei sinänsä ole vaikeaa, mutta vaatii jonkin verran sorminäppäryyttä – ja melkoisesti kärsivällisyyttä. Sen verran himmelin tekoa on joskus tullut kokeiltua, että hatunnosto sitkeimmille.
Himmelissä oikeastaan on vain pari peruselementtiä – pyramideja ja kahdeksansivuisia tahokkaita eri kokoisina – ja näitä yhdistelemällä saadaan sitten muodostumaan symmetrinen, kolmiulotteinen rakennelma ripustettavaksi kattoon. Aito olki on tieten se perinteisin materiaali, ja kyllähän siinä silmä lepää. Nykypäivänä kuitenkin varsin monet helpottavat urakkaa ja rakentavat himmeleitä vaikkapa mehupilleistä. Niistä rakentelu voikin olla helpompaa ja varsinkin lasten kanssa sujuvampaa puuhaa – aito olki on kuitenkin varsin hauras, etenkin, jos se pääsee kovin kuivumaan.
Mutta työ tekijäänsä kiittää ja, kun omatekoinen himmeli pyörähtelee hiljalleen katossa, ollaan jo askeleen verran lähempänä joulun tunnelmaa.