Suomalaiset tuntuvat arvostavan perinteitä varsin pitkälle. Tästä on hyvänä todisteena se, että huolimatta kaikenlaisten sähköisten viestintävälineiden yleistymisestä ja suoranaisesta läpimurrosta perinteinen joulukortti tuntuu sitkeästi pitävän pintansa. Toki korttien määrä on tasaiseen tahtiin hiipunut: jos vielä vuonna 2010 kortteja lähetettiin 47 miljoonaa kappaletta, oli lukumäärä viime vuonna enää 15 miljoonaa… Silti…
Kyllä aito kortti on aito joulumielen tuoja. Itselläni on lisäksi ollut tapana koota tulleista korteista jouluinen taulu ripustettavaksi seinälle joulun ajalle.
Alkujaan joulukortit ovat lähtöisin Englannista 1800-luvun puolivälistä. Englannista korttiperinne levisi Eurooppaan ja jo 1870-luvulta tiedetään ensimmäinen suomalainen joulukortti. Sittemmin 1920-luvulta lähtien joulukorttien lähettäminen alkoi Suomessa yleistyä, aluksi trenditietoisten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta myöhemmin tapa levisi myös maaseudulle ja työväestön pariin.
Millainen on sitten oikein jouluinen joulukortti? Alkujaan aiheet olivat varsin ei-jouluisia, kaikanlaisia kukkia, erilaisia uskontoon liittyviä teemoja tai muuta vastaavaa. Sittemmin kortteihin ilmestyi jo jouluisempiakin aiheita, tonttuja, kynttilöitä, talvisia maisemia, joulukirkko, joulupukki, enkeleitä… Ruotsalaisen Jenny Nyströmin vuosina 1886–1946 piirtämät joulukortit ovat muokanneet varsin vahvasti suomalaistenkin korttiperinnettä ja muokanneet käsityksiä siitä, millainen hyvän joulukortin ”pitää” olla.
Mutta ajatus on tärkein: olipa kortti sitten millainen tahansa, valmiina ostettu tai itse askarreltu tai vaikka valokuvasta muokattu, siihen kirjoitettu hyvän joulun – ja vaikka myös hyvän uuden vuodenkin – toivotus tuo vastaanottajalle henkilökohtaisen tervehdyksen. Joku on ajatellut sinua ja kirjoittanut sinulle itse tuon tervehdyksen.
Tänä vuonna joulukortit ehtivät saajalleen, jos ne lähettää joulun ikimerkillä varustettuna 14.12. mennessä. Myöhemminkin ehtii – pikakirjeenä vielä jouluviikolla, maanantaina 21.12.