Jos pitäisi sanoa, mikä tuoksu tulee ensimmäiseksi mieleen joulusta, niin mikä se olisi? Jouluisen hyasintin vahva tuoksu? Paistuvan kinkun tai jouluisten laatikoiden aromit? Vasta sisään tuodun kuusen metsäinen leyhähdys? Vai kenties piparkakkujen mausteisen houkuttava kutitus nenäonteloissa? Mahdoton valinta, sillä niin tiiviisti nämä tuoksut jouluun kuuluvat jokainen.
Mutta jos tätä nyt kuitenkin lähtee selvittämään vaikka lapsuuden kautta, niin ehkä piparkakkujen tuoksu nousee sieltä päällimmäisenä mieleen. Ehkä valinnan taustalla on osin sitäkin, että itse pääsi osallistumaan niiden valmistukseen. Ensin taikinan teko – siitä toki piti maistiaiset napata – ja sitten taikinan levättyä seuraavaan päivään alkoi varsinainen uurastus. Taikina kaulittiin ohueksi ja sitten siitä otettiin muotilla pipareita. Kukkia, sydämiä, tähtiä, ukkoja, possuja… Kaikkia vuorollaan ja sitten uuniin.
Muutaman minuutin kypsennys ja sitten aromit alkoivat levitä taloon. Tomusokerikuorrutteella vielä koristeluita jäähtyneille piparkakuille… Melkoista sotkuahan se koristelui taisi olla toisinaan, mutta mitäpä siitä. Hienoja ja hyviä niistä tuli!
Piparkakku itsessään ei lähtökohtaisesti ole mikään nimenomaan jouluun kuuluva herkku. Itse asiassa tarinalla on aika pitkä tausta: piparkakkujen syntysijat ja alkuperä sijoittuvat muinaiseen faaraoiden Egyptiin, jossa nautittiin yleisesti erityisiä hunajakakkuja. Näitä myös uhrattiin jumalille, ja jotta kovakorvaiset jumalat edes hieman paremmin ymmärtäisivät, mitä heidän nöyrät palvelijansa uhrilla halusivat heille kertoa, oli parempi antaa vihjeitä: kakkuja alettiin leipoa erilaisiksi hahmoiksi.
Eurooppaan hunajakakut tulivat Kreikan kautta kauppiaiden ja ristiretkeläisten mukana. Kun sittemmin kauppareitit Kaukoitään aukenivat toden teolla, Eurooppaan alkoi virrata kaikenlaisia eksoottisia mausteita. Tokihan näillä eksoottisilla ja aromaattisilla erikoisuuksilla ryhdyttiin ryydittämään myös piparkakkutaikinoita. Itse asiassa piparkakku on saanut nimensäkin ensimmäisestä pipareihin lisätystä mausteesta, maustepippurista.
Piparkakkujen voittokulku ulottui vähitellen yhä laajemmalle ja samalla jokainen maa alkoi muokata omia piparkakkuperinteitään ja -reseptejään. Variaatioita on nykypäivään mennessä kertynyt valtavasti. Pohjoismaihin piparkakut tulivat keskiajalla luostarilaitoksen välityksellä. Pohjolan kansojen anti piparkakkuperinteeseen oli taikinaan lisätty runsas voimäärä. Kaipa sitten pohjolan kylmä talvi vaati vähän lisäenergiaa piparkakkuihin samalla, kun mausteet toivat makuun omaa lämmikettään.
Ei siis ihme, että piparkakut nousivat myös Suomessa suureen suosioon. Aluksi niitä leivotiin herrasväen keskuudessa, pappiloissa, virkataloissa ja kartanoissa, mutta pian piparkakkuohjeet levisivät myös rahvaan keskuuteen. Tosin raaka-aineet olivat alkuun varsin hinnakkaita, mikä hieman rajoitti pipareiden voittokulkua, mutta näppärät emännät versioivat näistä nopsaan omia reseptejään. Sittemmin 1900-luvun puolella raaka-aineiden hinnat hieman alenivat ja Suomi pääsi mukaan maailmankauppaan – piparkakkujen leipominen alkoi yleistyä suomalaiskodeissa toden teolla.
Miksi sitten piparkakkuja syödään juuri jouluna? Piparkakkuja syödään toki läpi koko vuoden, mutta ne liitetään varsinkin jouluun niiden uskonnollisen taustan (mm. valmistus hoidettiin alkujaan luostareissa) ja symboliikan vuoksi. Toisaalta ne ovat olleet jokseenkin hinnakkaita – juhlaruokaa siis. Ja mikä onkaan yksi suurimmista juhlista vuodenkierrossa…
Muuten, ei ole aivan merkityksetöntä, millaisen piparkakun muotoilet tai millaista piparia nakertelet. Perimätiedon mukaan jokainen muoto symboloi jotain tiettyä asiaa:
- possulla on jalat tukevasti viikinkiajassa, sillä se kuvasi aikoinaan viikinkien uhrileipää, jolla toivottiin jumalilta rikkauksia
- kukka symboloi hedelmällisyyttä, rikkauksia tai hyvää satoa
- piparkakku-ukko ja -akka ovat olleet osa elämänpuuaihetta; näillä symboloitiin pitkää ikää ja onnellista elämää
- sydän symboloi – kuinka ollakaan – rakkautta
- tähti oli uskon tunnus
- lintu kuvasti Pyhää Henkeä
Nykyään on ties minkälaista mörrinkäistä – mitä lieneekään niiden merkitys? Siitä vain keksimään.