Tänään on sunnuntai, joulukuun 6. päivä ja samalla Suomen itsenäisyyspäivä. Maamme täyttää tänä vuonna 103 vuotta. Onnittelut siis Suomelle ja meille kaikille suomalaisille.
Juhlapäivän kaavahan on ollut vuosikymmenien ajan hyvin perinteinen, mutta tänä vuonna – sattuneista syistä – päivän kulku menee hieman toisin kuin totuttua. Paraatit on peruttu, samoin linnan juhlat, mutta ohjelmaa on luvattu olevan tarjolla television kautta hyvinkin monenlaisesta vinkkelistä. Täytyypä vilkaista – onhan tämä nyt omalla laillaan historiallista.
Tänään on myös 2. adventti. Tätä adventtia on kutsuttu kunnian adventiksi (Adventus glorificationis) ja sen aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. On aika sytyttää toinen kynttilä, joka symboloi jouluilon sytyttämistä.
Jouluilo? Vaan mistäpä se suurin jouluilo tulee? Tähän tuskin on yksiselitteistä vastausta ja jokaisella on varmasti se oma juttu, josta ilo jouluun kumpuaa. Mutta, jos lapsilta tätä kysyy (ja ehkä lapsenmielisiltäkin), niin vastaus luultavasti on ”joulupukki”! Enkä sitä ihmettelisi…
Tänään sattuu olemaan myös Nikolain nimipäivä. Päivänsankareita on tänään monia muitakin, mutta otetaanpa nyt kuitenkin framille tämä Nikolai: onhan tämän päivän taustalla ollut niin katolisilla kuin ortodokseillakin Pyhän Nikolauksen muistopäivä.
Jaa, että kuka Pyhä Nikolaus…?
Taisi olla aika retorinen kysymys? Varmaan on kaikille tuttu legenda, kuinka tästä turkkilaisen Myran kaupungin piispasta kehittyi Joulupukin esihahmo. Tarinan mukaan Piispa Nikolaos auttoi köyhää perhettä heittämällä salaa yöllä ikkunasta kultarahoja sisältäneet pussit perheen kolmen tyttären myötäjäisiksi. Tästä legendasta lähti sitten vähitellen liikkeelle tapa antaa lahjoja lapsille. Aluksi lahjoja annettiin Nikolauksen kuolinpäivänä 6.12., mutta myöhemmin lahjojen anto siirtyi jouluun.
Hollannissa tapa antaa lahjat 6.12. säilyi kuitenkin pitkään. Hollantilaisten siirtolaisten myötä perinne kulkeutui Pohjois-Amerikkaan, jossa tarina lähti kulkeutumaan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tarvittiin vielä yksi suomalaistaustainen kuvittaja Hadden Sundblom hahmottelemaan punapukuinen ja -myssyinen, parrakas, hohotteleva hahmo virvoitusjuomamainokseen – Santa Claus nykymuodossaan oli syntynyt ja, kai voi sanoa, ”loppu on historiaa”.
Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tultiin tietämään 1800-luvun alussa. Vähitellen Nikolauksen lahjaperinne sekoittui vanhaan joulunajan nuuttipukkiperinteeseen. Näin kehittyi suomalainen joulupukki, jonka asuna perinteisesti oli harmaa turkki. Kaupallisuuden voima on kuitenkin melkoinen, sillä Suomen kansainvälistyessä toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi pukkikin asunsa modernimpaan puna-valkoiseen asuun. Muistan silti itsekin lapsuudesta näitä harmaaturkkisia pukkeja – ihmetystä herätti silti enemmän pukin oudon jähmeä naamavärkki…
Joka tapauksessa, olipa pukin nutun väri sitten mikä tahansa, niin sangen odotettu vieras hän taitaa olla varsin monessa kodissa tänäkin vuonna.
Sitä ajatellen kannattaa jo olla kilttinä. Pukki on varmasti jo ohjeistanut apurinsa seurailemaan, keille ne lahjat on perusteltua tänä vuonna antaa. Koskaan ei voi tietää, minkä ikkunan takaa se Pukin tonttu kurkistaa…
