Joulukalenteri, 7. luukku

”Minkä ikkunan takaa se tonttu kurkistaa…” Olihan se lapsena jännittävää ja vähän pelottavaakin ajatella, että tiettynä aikana vuodesta tuolla pihoilla ja kujilla hiipparoi joitakin epämääräisiä, pieniä ja parrakkaita hiippahattuja väijymässä ihmisiä ja heidän tekemisiään sekä kurkkimassa ikkunoista taloihin. Täydestä meni – menee edelleenkin…

Suomalaisessa kansanperinteessä tonttu on kuitenkin pitkälti vain yleisnimitys näille haltijoille. Tonttuja on nimittäin ollut monenlaisia. Metsätonttujen ohella on myös taloilla ja rakennuksilla ollut omat tonttunsa, suojelijansa. Näitä ovat olleet saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut. Erikseen olivat vielä kotitontut. Tonttujen tehtävänä oli huolehtia omasta erityisalastaan, omasta rakennuksestaan, jotta ihmiset pärjäisivät hyvin. Toisaalta ihmisten tuli pitää huolta tontuistaan, jotta nämä pysyisivät hyvällä mielellä ja tekisivät työnsä asiaankuuluvalla tarkkuudella. Siksi oli hyvä jättää pöytään hieman ruokaa myös tontuille, antaa heidän asustella rauhassa, häiriöttä tai jättää saunaan vielä muutama klapi palamaan, jotta löylyä riitti tontunkin saunoa (siinä samalla sitten saunakin kuivui mukavasti).

Joulutonttu on sitten ihan oma erityislajinsa. Joulutonttu ilmestyi suomalaisten puheisiin ja uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Alkujaan tontut jakoivat lahjoja ihan oma-aloitteisesti, mutta ilmeisesti yksityisyrittäjyys oli sen verran tiukka taiteenlaji, että tontut siirtyivät töihin Joulupukin leipiin Korvatunturille. Sopimus on, että tontut tekevät lahjat ja pukki saa sitten keskittyä logistiikkapuoleen. Ilmeisesti homma on sitten toiminut ja yksimielisyys työnjaosta ollut pysyvällä pohjalla, koska ainakaan laajemmin ei yt-neuvotteluista Korvatunturilla ole uutisoitu.

Vaikka tontut eivät useimmiten joulupukin matkassa aattona kierräkään, vaan he jäävät Korvatunturille odottelemaan ja viettämään – ilmeisesti vuoden ainokaista – vapaapäiväänsä, niin kannattaa silti olla tarkkana: voihan olla, että kotitonttu tai saunatonttu tai jos pihapiirissä löytyy vielä riihi, navetta, (auto)talli tai jokin muu rakennelma, ovat näiden haltijat saattaneet jäädä sijoilleen yhä asustelemaan… Perinteisiin on kuulunut jättää jouluna pöytään haltijatontulle hiukkasen ohrapuuroa (varmasti riisipuurokin käy) yöpalaksi. Myös joulusaunaan on hyvä jättää ylimääräinen vasta viimeiselle saunojalle. Sille pienelle harmaanuttuiselle, jonka saattaa hyvällä tuurilla nähdä vilahtavan lauteiden alla…