Viikko puolivälissä… Tavallinen arki-ilta – ja samalla kansainvälinen juuston ystävien päivä.
Eipä tarvitse tänään miettiä, että mitäpä sitä iltapalaksi laittaisi: päivä määrittää sen tällä kertaa. Ja onhan juusto ihan käypäinen ruoka-aine, hyvää ja terveellistäkin, mitä nyt ehkä vähän rasvaista. No, tokihan on mahdollista valikoida niitä vähärasvaisempia vaihtoehtoja. Niitäkin löytyy runsaasti.
Vaan mitäpä sitä valikoisi illan ”juustojuhlaan”? Vaihtoehtojahan löytyy lukemattomia jo ihan suomalaisen perusmarketin valikoimista. Tässä voinee olla tyytyväinen, ettei asu Ranskassa, juustojen luvatussa maassa! Voisi tulla pahemmanlaatuinen runsaudenpula ainakin, jos uskoo kenraali Charles de Gaullen tuskailua presidenttikaudellaan. Kertoman mukaan hän huokaisi hallinto-ongelmiensa keskellä ”Kuinka voi hallita maata, jossa on 365 lajia juustoa!” Hyvä kysymys…
Mikähän voisi suomalaisilla olla vastaava ongelma? Makkara?
Eli valikoimaa riittää! Juusto voi olla lehmänmaidosta tai vuohenmaidosta, se voi olla vegaanista, se voi olla rasvaista tai vähärasvaista, kovempaa tai pehmeämpää, sitä voi olla kypsytetty lyhyemmän tai pidemmän aikaa… On parmesaania, pecorino romanoa, manchegoa ja cheddaria; on edamia, emmentalia, gruyèreä ja goudaa. Tai sitten voi valita vaikka port salut -juustoa.
Ja sitten ovat homejuustot: roquefort, stilton, Aura, brie ja camembert…
Ja paikalliset erikoisuudet… Mikä olikaan se juusto, jota kypsytellään matojen avulla? Casu marzu! Se taisi olla myös kielletty ”terveysvaarallisena”, mutta jos juustonhimo iskee, niin järki sumenee…
Homejuustot etenkin ovat mielestäni se, johon voipi iskeä himo. Oma salainen paheeni on lämmitetty brie-juusto säilykehedelmien, suolapähkinöiden ja hunajan kera… Sitä, kun satsin yöpalaksi nappaa, niin hyvät unet on taattu (tai sitten pahimmanmoiset painajaiset ylensyönnin myötä…).
Mutta… Kuka olikaan se rohkelikko, joka sen sijaan, että olisi heittänyt pois homeiseksi menneen vanhan juusto, uskaltautui sitä maistamaan ja huomasi, että tämähän on vallan herkullista…? Ei taida tarina sitä kertoa.
Niin tai näin, juusto joka tapauksessa on kulkenut ihmiskunnan matkassa jo sivistyksen alkuhämäristä: juusto tunnettiin jo muinaisessa Mesopotamiassa ajalla 5000 eaa. Ja sieltä se juuston riemukulku lähti sitten etenemään: Mesopotamia, Antiikin Kreikka ja Rooma, keskiajan Ranska… Hansaliiton kauppiaiden matkassa juustot tulivat 1200-1400-luvuilla lopulta myös tänne Pohjolan perukoille.
Ja vallan erinomaisesti näyttäisi paitsi juustonteon oppi myös juustonsyönnin ihanuus uponneen tähän välillä vastahankaiseen katajaiseen kansaan: koetin etsiä mahdollisimman tuoretta tilastoa asiasta ja parin vuoden takaiset tiedot kertovat, että juusto maittaa edelleen, vaikka hieman sen kulutus on kai kääntynyt laskuun. Silti suomalainen syö edelleen keskimäärin noin 25 kg juustoa vuodessa.
Eli se on sellaiset rapiat 68 g per päivä eli juustosiivuissa mitattuna noin kolme viipaletta.
Ihan uskottavaa.
Vaan miten sitten pitäisi tämä herkku laittaa tarjolle tai syödä?
Taisi olla aika turha kysymys? Kyllähän juustot ovat sen verran monipuolinen raaka-aine ja niin maittava osa lukuisia reseptejä ja etenkin vallan muheva herkku syötäväksi vaikka ihan sellaisenaan, että turha lähteä luokittelemaan tapoja valmistaa ruokia juustoista tai miten syödä niitä… Jokaisella on varmasti omat suosikkijuustonsa ja -reseptinsä!
Lienee oleellisinta, että syö juustoa!
Tämäniltaiseen ”juuston juhlintaan” valikoitui goudaa, valkohomejuustoa, kermajuustoa, leipäjuustoa lakkahillon kera (totta kai) sekä pikkupaprikoita vuohenjuustotäytteellä.
Kylkiäisiksi suolakeksejä, viinirypäleitä, ruusunterälehtihilloa ja kyytipojaksi tilkkanen Lindauer brut -kuohuviiniä.
Jos ei näillä eväillä jaksa startata loppuviikkoon, niin millä sitten!?
Nam nam – alkoipa tehdä mieli juustoa ? onneksi jäkaapista löytyi muutamia eri laatuja tietämättä tästä erikoispäivästä.