Ihmistonttu oli selvästi järkyttynyt ja suorastaan vapisi. Ei tarvittaisi kuin hentoinen ”pöö” ja ihmistonttu hajoaisi siihen paikkaan. Vähintäänkin pakenisi sydän kurkussa niin pitkälle kuin pääsisi!
Moiseen hälinään ei ollut varaa – nyt tarvittiin diplomaattista otetta. Kotitonttu varoi tekemästä äkkinäisiä liikkeitä ja esittäytyi mahdollisimman rauhallisesti ja hätiköimättä. ”Olen kotitonttu Savonrannasta ja tulin etsimään töitä”, se selitti. Ihmistonttu tuijotti edelleen ilme, jos mahdollista, entistäkin lasittuneempana. ”Kuulin, että täällä pohjoisessa voisi olla töitä myös kotitontuille, mutta lienenkö erehtynyt?” kotitonttu kyseli kohteliaasti, mutta oli valmis livahtamaan karkuun, jos tuo ihmistonttu reagoisi yhtään äkkinäisemmin.
”Ihmistonttu” nielaisi ja koetti selvästi koota itseään. ”O-oletko sinä ihan oikea tonttu?” hän kyseli. ”Olen kotitonttu. Savonrannasta” kotitonttu selitti kärsivällisesti. ”Etsin töitä ja kotia itselleni. Voitko auttaa?” kotitonttu jatkoi.
Kotitontun edessä seisova ihmistonttu tuntui edelleenkin keräilevän itseään. Kai tässä piti alkaa sittenkin uskoa joulun taikaan: hänen edessään oli selvästi ihka aito tonttu! Joka oli siis tullut kyselemään töitä joulupukilta… Ihmistonttu mietti kuumeisesti mitä hän vastaisi.
”Tuota, luulen, että olet tullut väärään paikkaan” hän sanoi ja nähdessään pienen tontun ilmeen valahtavan pettymyksestä korjasi nopeasti: ”Tarkoitan, että tämä on vain tällainen haarakonttori tai oikeammin pr-tila. Pääkonttori sijaitsee etäämpänä Korvatunturilla, Savukoskella!” ”Ihmistonttua” hieman säälitti pienen tontun tilanne ja hän mietti, puhuiko hän nyt suulla suuremmalla koettaessaan opastaa pikkuruista tonttua teille tietymättömille. Toisaalta, jos hän tässä nyt aivan todella ja ihan vakavissaan keskusteli tontun kanssa, niin eiköhän hän siinä tilanteessa tehnyt aivan oikein ohjatessaan sitä Korvatunturin suuntaan.
Tonttu kyseli vielä, miten hän sinne Savukoskelle pääsee ja ”ihmistonttu” opasti sitä menemään Tähtikujalta Tarvantien kautta päätien, Sodankyläntien, varten ja hyppäämään siellä linja-autoon. Matka kestäisi noin kolme tuntia… Kotitonttu kiitti…
…ja samassa se oli jo poissa.
”Ihmistonttu” pyyhkäisi otsaansa. Oliko hän nähnyt näkyjä? Luultavasti. Kaiken varalta hän päätti olla loppukuun oikein kiltisti.
Toisaalla kotitonttu kiirehti jo saamiensa ohjeiden mukaan päätien varten. Sillä ei ollut harmainta aavistustakaan, milloin seuraava linja-auto tulisi, mutta olihan hänellä aikaa odotella.
Puoli kuuden maissa kotitonttu näki linja-auton lähestyvän pysäkkiä. Kotitontun onneksi se pysähtyi ja muutama matkustaja nousi pois kyydistä – ja vastaavasti kotitonttu puikahti samalla ovenavauksella kyytiin. Se vilisti penkkien ali takapenkille ja istahti ikkunapaikalle. Auto kääntyi takaisin päätielle ja suuntasi kohti koillista…
Iltapäivän viimeinen vuoro Savukoskelle oli hiljainen. Kotitonttu sai häiriytymättä istua omassa rauhassaan takapenkillä ja katsella ohi kiitäviä maisemia. Sillä oli nyt hyvin aikaa miettiä matkaansa ja sen tapahtumia. Kotitontusta tuntui kuin koti Savonrannassa ja kaikki siihen liittynyt olisi tapahtunut ikuisuuksia sitten. Aivan kuin se aika olisikin ollut jopa vain kuvitelmaa ja tämä hetki, matka linja-autossa kohti tuntematonta, oli ainoa todellisuus… Kotitonttu tunsi mielensä hieman surulliseksi, mutta toisaalta se tunsi elävänsä ehkä enemmän kuin aikoihin!
Ilta oli jo pitkällä ja pimeys laskeutunut tienoiden ylle jo tunteja aiemmin, kun linja-auto viimen kaarsi päätepysäkilleen keltaisen, punaisilla ikkunalaudoilla vuoratun talon pihaan… Tonttu kipusi kankeasti ulos autosta. Se tunsi olonsa jokseenkin neuvottomaksi… Se oli nyt Savukoskella, kuten ihmistonttu oli opastanut sitä tekemään ja nyt pitäisi löytää Korvatunturi…
Kotitonttu silmäili ympärilleen. Kylä näytti hiljaiselta ja varsin tavanomaiselta suomalaiselta pieneltä kylältä: paikallinen asema palveluineen, pankki, kaupat, kirkko… Kaikki päätien varrella. Joitakin taloja siellä täällä…
Kotitonttu taivalsi eteen päin ja pienen matkan kuljettuaan se näki lyhyen matkan päässä kyltin ja sen vieressä muutamia punaisia hiippahattuja ja valkoisia partoja…