Kävelymatka luolasta kylään – tai ”pajakyläksi” kotitonttu oli kuullut sitä kutsuttavan – meni rivakasti ja kohta kotitontun edessä näkyi kaltevakattoinen rakennus… ”Tuohan on kuin haltijatontun hattu”, kotitonttu naureskeli ja huomasi sitten katolle laitetut kuvat. Niissä oli valkopartainen, punamyssyinen – tonttu!!?
Kotitonttu pysähtyi niille sijoilleen. Oliko tämä se tonttupaikka, josta hän oli kuullut puhuttavan? Asia oli pakko tarkistaa. Kotitonttu hiippaili muina tonttuina rakennuksen luo ja tavasi oven yläpuolelle laitettua kylttiä: ”P-o-s-t-o-f-f-i-c-e?” Kotitonttu ei ymmärtänyt yhtikäs mitään.
Kotitonttu puikahti ovenraosta sisään. Sen edessä avautui huone, jonka seinillä olevat lokerikot olivat täynnä kirjeitä. Merkillistä! Huone oli varsin täynnä ihmisiä ja tontulla oli täysi työ pysytellä huomaamattomissa. Se puikahti tiskin taakse vain huomatakseen, että siellä touhusi samanlaisia tonttuja kuin oli ollut luolassakin. No, ehkä ei nyt aivan niin värikkäitä, mutta jokseenkin tonttumaisia kuitenkin. Kiire heillä ainakin tuntui olevan kaikkien kirjeiden ja korttien kanssa.
Vaan eipä tainnut tämäkään olla kotitontulle sopiva paikka. Kotitonttu poistui rakennuksesta ja lähti kulkemaan eteen päin. Pian se ohitti isohkot pilarit, joiden päällä oli pehmeää keltaista valoa hohtavat lyhdyt. Hieman kotionttu ihmetteli moista rivistöä, mutta samassa se tuli isohkolle aukiolle, jonka ympärillä oli erilaisia rakennuksia… Kotitonttu kurkki rakennusten ovista sisään ja totesi useimmat niistä kaupoiksi, joissa ne samat ihmisenkaltaiset tontut jos tosin ihmisetkin työskentelivät ja myivät erilaisia jouluaiheisia tuotteita tai tavaroita, joiden kotitonttu oletti olevan paikallisia matkamuistoesineitä…
Vaan ei yhtään tonttua, jolta olisi voinut kysellä neuvoja…
Kotitonttu katsoi aukion toisella puolella olevaa isohkoa rakennusta. Se oli erilainen. Siinä oli parikin samanlaista haltijanhatun muotoista kattoa, kuusien reunustama katoksellinen sisäänkäynti… Kotitonttu ihasteli talon 16-ruutuisia ikkunoita ja värikkäitä valoja, jotka loivat taloon omaa hehkuaan!
Kotitonttu livahti taloon sisälle ja hiipi eteenpäin pitkin salaperäisen oloista käytävää tullen lopulta jyhkeälle ovelle. ”J-o-u-l-u-p-u-k-k-i”, se tavasi ja ihmetteli moista! Joulun hän tiesi kyllä, ja pukinkin luuli joskus nähneensä Savonrannan tilalla, mutta sitä kotitonttu ei osannut keksiä, mitä tekemistä pukilla oli tämän paikan kanssa?
Kauaa ei kotitonttu moista ihmetellyt, vaan puikahti oven raosta sisälle. Se tuli kammariin, jossa oli hirsisiä seiniä, kirjahyllyjä, punaiset verhot ja puna-harmaaraidallinen räsymatto… Keskellä huonetta oli raamikas puinen tuoli… Kammari oli oikeastaan aika tunnelmallinen ja viihtyisä. Kotitonttu mietti, millaista olisi asua sellaisessa.
”Mikä ihme sinä olet!?” kuului ääni kotitontun takaa. Kotitonttu oli unohtanut olla varovainen ja oli tullut yllätetyksi. Kotitonttu käännähti! Yksi ihmisenkaltaisista tontuista seisoi sen edessä ja tuijotti häntä silmät ymmyrkäisinä.
Nyt olivat hyvät neuvot enemmän kuin tarpeen!