Tulipa taas vaihteeksi – päivän mahdollista makumatkateemaa tai vaikkapa blogiaihetta ajatellen – vilkaistua Webcalin Hauskoja merkkipäiviä. Tänään on kuulemma kaviaaripäivä.
Jaa-ha, asia selvä. Kaviaaria siis… Eipä vähä mittään.
Hupsista!
Myönnän, ensimmäinen ajatus ja vaikutelma oli varsin elitistinen: mustaa kaviaaria hopealusikoilla annosteltuna blineille, suolakurkkua, smetanaa ja hienointa samppanjaa… Annoksen tuo tarjoilija, jolla on valkoiset hansikkaat ja kulmakarvat puolivälissä otsaa. Ja meininki on muutoinkin mukavan pompöösi.
No, onhan kaviaari kiistämättä hinnakasta herkkua. Arvostetuimmat kaviaarit kai maksavat tuhansia euroja kilolta. Edelle kirivät ilmeisesti vain syötävä kulta ja valkoiset tryffelit. Näiden maistelu voisi luoda melkoisen loven kuukausibudjettiin! Ja, jos tilaisi ravintolassa vaikka tryffeliomeletin kaviaarilla ja kullalla silattuna, niin siinä taitaisi nyrjähtää vuosibudjettikin… Ja tuossa menopuolessa onkin se luontaisin selitys sille, että kaikki nämä herkut ovat maistelun suhteen vielä siellä tulopuolella.
Ehkä sitten joskus… Kun voitan lotossa ja voin kierrellä ”mualimaa” kaviaarisämpylöitä matkaeväänä natustellen kyytipoikana vaikkapa Krug Clos d’Ambonnay Blanc de Noirs Champagne Brut 2002…
Tosin kaviaarin hinta on kai hieman alentunut? Tuo on kylläkin vain oma olettamus, mutta koska luonnonvaraisen sammen pyynti on kielletty lajin uhanalaisuuden vuoksi, on sen viljely sitä myöten yleistynyt nopeasti. Luulisi siis, että vaikka sammen kasvatus on melko arvaamatonta puuhaa, olisi tuotannon ”teollistumisella” ollut vaikutusta hintoihin. Lisäksi… En tiennytkään aiemmin, että sampea viljellään eli kaviaaria tuotetaan myös täällä Suomessa, ainakin Varkaudessa Carelian Caviar Oy:n tuotantotiloissa. Ilmeisesti suuri osa tuotannosta menee vientiin, mutta on tätä herkkua tainnut riittää kotimaisiinkin pöytiin.
Äkkinäinen mielleyhtymä… Asiakas kaviaarikaupassa: ”Saisinko kaviaaria!” ”Tottahan toki, minkä verran laitetaan?” ”Tiu, kiitos.”
Voisin kuvitella myyjän ilmeen… No, tuo oli se tämän päivän ”huonoa huumoria” -osuus.
Mutta toisaalta, eihän tuo tiu aasinsiltana nyt totaalisen metsään mennyt sikäli, että munistahan tässä joka tapauksessa on kyse: kalan munista. Sattuu vain olemaan joistakin historiasta kumpuavista syistä johtuen vähän arvokkaampia munia. (Olkoonkin, että tarinan mukaan kaviaari oli aivan alkujaan köyhän kansanosan ruokaa: ylimystölle kelpasi vain sammen liha ja mäti joutui haaskiolle – tai sitten köyhimpien ruokapöytään. Niin ne ajat muuttuvat…!)
Eli, jos ei halua heittäytyä totaalisen hedonistiseksi ja kuluttaa koko kuun ruokabudjettia yhteen nautiskelutuokioon, lienee syytä etsiä edukkaampia vaihtoehtoja. Kuten sanottu, en ole aitoa kaviaaria kitalakeeni rikkonut, enkä siksi pysty makuja, rakenteita tai aromeja kommentoimaan. Olen kuitenkin muita mätejä testaillut ja maistellut, joten eiköhän siltä pohjalta saa jotain kehiteltyä kaviaaripäivää juhlistamaan.
Koiruuttani kysäisin kuukkelilta, mitä hän kertoisi haulla ”köyhän miehen kaviaari”. Ja tulihan sieltä kaikenlaista! Vaihtoehtoja oli mätitahna-ranskankermasekoituksesta sillikaviaariin ja siitä sitten sienistä, punajuuresta tai jopa virolaiseen tapaan kesäkurpitsasta valmistettuihin korvikkeisiin. Ranskalaisilla on puolestaan tapenadensa eli oliivikaviaarinsa, Lähi-Idän maissa on baba ganoush, jossa on tahinia tai munakoisoa. Ja sitten on merilevävalmisteita, jotka ovat mädin tyyppisiä ja kasvipohjaisina sopivat myös kala-allergikoille ja vegaaniruokavalioon.
Eli onhan näitä vaihtoehtoja.
Kaupan hyllyltä tarttui sitten matkaan paketti krustadeja, smetanaa, kylmäsavulohta, viiriäisen munia, tilliä – ja mustaa Cavi-Artia. Näistä rustasin naposteltavaa iltaa varten seurauksella, että…
… kotoinen makumatkakokkimmekin innostui kaviaariteemasta ja versioi mukaan muutamia lisukkeita (lohitartaria, pelmenejä, katkarapuja…) ynnä pääruuaksi perinteisen lohiseljankan. Jälkiruuaksi vielä pikkuleipiä, suklaakonvehteja ja mansikoita.
Tästä tulikin lopulta sitten kaviaarin syntysijoja, Volgan ja Kaspianmeren alueita mukaillen varsin venäläinen illallinen.
Loppukaneettina voisi vielä todeta, että on se kaviaari (tai sen korvike) vaan ihmeen täyttävää…??!