Onkohan tässä viikonlopussa nyt lähtökohdat mitä suurimpaan skandaaliin…? Ainakin mitä törkeintä kulttuurista omimista tässä nyt harrastellaan vähän suunnalla jos toisellakin tällä Suomenniemellä.
Täällä tunnutaan viettävän halloweenia.
Tai miksi tuota nyt suomeksi kutsuttaisiinkaan: vastineiksi on ehdotettu muun muassa sanoja marrasyö, hallainyö, kurpitsajuhla, kekrijuhla ja haamuaatto. Itse käyttäisin nimitystä vuotuinen haamuhömppä…
Lienee kuitenkin turha potkia tutkainta vastaan: Jos kaupallisuuden kaikkivoipaiset lait niin sanovat, niin mikä tahansa myytäväksi käypäinen leviää taatusti jokaikiseen maailmankolkkaan. Kaikki on myytävissä tai ostettavissa, eikä kukaan kyseenalaista markkinavoimien mahtia… Vaikka siinä sivussa sitten jyräytyisivät paikalliset tavat ja perinteet maanrakoon!
Tuo nyt oli vähän kärjistetysti sanottu ja asioilla on toki monta puolta: syksy on pitkä ja pimeä ja ankeudella avarrettu, joten miksi sen piristeeksi ei voisi kehitellä jotain pientä harmitonta hupia. Vaikka sitten kummituksilla kyllästettyä ja aaveilla avitettua haamuhöpsötystä.
Vaan mikäpä se sitten on tämä kovin kohkattu halloween?
Muinaisia anglosakseja, kelttejä, tästä kai saadaan syyttää. Kyseessä oli alkujaan kelttien satokauden päätöksen, talven alkamisen sekä samalla vanhan ja uuden vuoden vaihdoksen juhla samhain. Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa päivällä on jo vuosituhantiset perinteet ja aikanaan näistä maista lähteneiden siirtolaisten matkassa halloween aloitti sitten Yhdysvaltain valloituksen – tunnetuin seurauksin… Suomeen on tieten rantautunut viime vuosikymmenien aikana tämä amerikkalainen kaupallinen halloween-versio, mutta kyllähän samhainista on löydettävissä yhtymäkohtia vanhaakin vanhempaan suomalaiseen kekri-perinteeseen.
Päivän synkänpuoleinen luonne juontuu siitä, että tuolloin – niin kelteillä kuin muinaisilla suomalaisillakin – tuonpuoleisen maailman portit avautuivat ja vainajien henget hiippailivat ihmisten ilmoille heitä häiritsemään ja houkuttelemaan tuonpuoleiseen maailmaan. (Tuonpuoleisessa on tainnut olla tarkat kalenterit, kun oikeana päivänä osasivat havahtua…) Vainajien henkiä koetettiin sitten karkoittaa muun muassa polttamalla tulia.
Tosin Suomessa oltiin vieraanvaraisempia, eikä vainajia niinkään pyritty karkottamaan välittömästi takaisin manan majoille. Ennemminkin heitä koetettiin lepytellä tarjoamalla parasta mitä talo pystyi tarjoamaan. Eli laitettiin sauna lämpenemään ja pöytään maittavimmat herkut – sopi sitten edesmenneiden kylpeä manalan tomut hipiästään ja syödä vattansa täyteen. Jaksoi sitten taas vedellä ikiunta seuraavaan kekriin asti!
Sittemmin kekriperinne sulautui tai sulautettiin (kristillisen kirkon vahvistaessa asemaansa yhteiskunnassa) pyhäinpäivään ja kansa nivoi uudet kristilliset perinteet pikkuhiljaa vanhoihin pakanallisiin tapoihinsa ja otti kaikki uudet pyhät miehet, jos naisetkin vastaan siinä missä muutkin vainajahenget. Vanhat tavat istuivat tiukassa – pakanallinen kekri ja kristillinen marttyyrien muistopäivä sekoittuivat. No, saunassa on aina tilaa kaikille!
Ja nyt sitten halloween on tulossa pyhäinpäivän tilalle… Tai rinnalle. Tai sulauttamaan sen itseensä tai… Anglosaksisissa maissa juhlapäivä sai nimekseen jo 800-luvulla englannista kumpuavan ”All Hallows’ Eve” -nimityksen, joka tarkoittaa kaikkien pyhien aattoa. Mikähän se on sitten se varsinainen pyhä näissä maissa? Ja olisiko tästä halloweenista sitten suomalaisen pyhäinpäivän ”esijuhlaksi”? Vähän niin kuin juhlistetaan jouluaattoakin. Ensin riekutaan riehakkaasti kummituksien kera ja sitten hiljennytään sytyttämään kynttilät edesmenneille ja muistellaan heitä ja heidän elämäänsä?
Mene ja tiedä. Aika näyttää, millaiseksi tämä loka-marraskuun vaihde merkkipäivineen tulee muovautumaan.
Hyvää halloweenia! Kai…!?