Tässä on tullut tehtyä pieniä kesälomareissuja päiväseltään pitkin kesää, joten ehkä oli aika tehdä vähän ”isompikin” reissu ja olla peräti pari yötä matkan päällä. Tällä kertaa otimme suunnaksi Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan ja etappipaikoiksi Kotkan, Haminan, Lappeenrannan, Imatran ja Mikkelin. Kaikki ennestääkin jo tuttuja kaupunkeja, mutta edellisistä vierailuista on aikaa vuosia, jos ei jopa lähemmäs parikymmentäkin vuotta, joten – ihan mukava käydä jälleen.
Matka alkoi torstaina aamupäivällä ja ensimmäinen kohde oli Kotka. Kaupungin nähtävyyksistä valitsimme Suomen merimuseon sekä eläköityneen eli museolaivaksi päätyneen jäänmurtaja Tarmon. Molemmat uusia tuttavuuksia.
Suomen merimuseo, joka sijaitsee Merikeskus Vellamossa, on Museoviraston alainen kansallinen merimuseo, jonka tehtävänä on tallentaa laaja-alaisesti ja monipuolisesti Suomen merenkulun historiaa. Museoon onkin koottu kaikenlaista merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää aineistoa, niin esineitä, kuvia, arkistoaineistoja kuin kirjallisuuttakin laidasta laitaan. Paljon siellä oli maallikolle outoa ja varsin spesiaalia aineistoa, mutta löytyi sieltä joitakin tuttujakin elementtejä. Vaikka vanhojen risteilyalusten pienoismalleja tai niiden tilojen – hyttien ja ruokasalien – rekonstruktioita. Myös Arcturus-aluksen pienoismalli avasi historiaa eläväksi uudella tavalla – sehän oli juuri se laiva, jolla jääkärit palasivat koulutuksestaan Saksassa Vaasaan helmikuussa 1918 (tuli käytyä silläkin maihinlaskupaikalla viime vuonna työreissun aikana!) ja jolla toisen maailmansodan aikana siirrettiin sotalapsia Suomesta turvaan Ruotsiin.
Merimuseossa esiteltiin merenkulkijoita, merikauppaa, laivoja, laivamatkustamista todella pitkällä aikajänteellä eli esihistoriasta nykypäivään. Esillä oli, kuten todettua, pienoismalleja ja lisäksi laivanrakennustyökaluja sekä kahdesta Suomen kuuluisimmasta hylystä, vuonna 1747 uponneesta St. Mikaelista sekä vuonna 1771 uponneesta Vrouw Mariasta nostettua esineistöä.
Pysyvissä näyttelyissä oli myös Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely, joka kertoi varsin sävähdyttävästi Kotkan edustalla käydystä Itämeren merkittävimmästä meritaistelusta vuodelta 1789. Taistelu vei merenpohjaan tuhansia sotilaita, laivoja… Näyttely kertoo tämän taistelun tarinaa hyvin pitkälti näiden ihmisten kohtaloiden kautta. Miehiä ja naisia, aikuisia ja lapsia – kaikilla yhteys linnoitukseen tai taisteluihin… Pisti miettimään ihmiselon sattumanvaraisuutta.
Vaihtuvissa näyttelyissä oli tarinoita merihirviöistä – ja esillä pari ”merihirviörekonstruktiota”, jotka kiinnostivat varmasti ainakin lapsia ja luultavasti lapsenmielisiäkin… Lisäksi esillä oli Maaria Märkälän taidenäyttely Tähtiyö. Oman mausteensa talon tarjontaan toi Tahdon!-näyttely, jossa oli esillä hääpukuja ja kerrottiin rakkaustarinoita Kymenlaaksosta yli sadan vuoden ajalta. Näyttely osoittaa hyvin, että häätavoissa ja -tyyleissä on tapahtunut vuosikymmenien kuluessa melkoisesti muutoksia – aito rakkaus lienee kuitenkin ikuista?
Merikeskus Vellamo sijaitsee satamassa, joten luonnollisena jatkeena museokierrokselle – pientä lisämaksua vastaan – pääsi kierrokselle vuonna 1907 rakennetulle jäänmurtaja Tarmolle. Oli hienoinen yllätys nähdä, kuinka ”omavaraista” elämää laivalla elettiin. Siellä oli asuin- ja peseytymistilat niin päällystölle kuin miehistöllekin, keittiöt ja ruokailutilat, työpajat sekä konehuoneet.
Tarmon historia on varsin värikäs. Se joutui jo pian valmistumisensa jälkeen sotatoimiin: ensimmäisen maailmansodan aikana alus oli Venäjän Itämeren laivastossa avustustehtävissä. Suomen itsenäistymisen jälkeen ja vielä sisällisodankin aikaan alus oli venäläisten hallinnassa, mutta senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun.
Myös talvisodassa jäänmurtaja aseistettiin puolustusvoimien tehtäviin. Sodan aikana se myös joutui historiansa suurimpaan onnettomuuteen: alus oli tammikuussa 1940 Kotkan satamassa ja joutui pommituksen kohteeksi. Kaikkiaan 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui. Näiden miesten muistokilpi on laivan ruokasalissa. Laiva kunnostettiin ja jo jatkosodan aikana se osallistui Utön eteläpuolelle tehtyyn Nordwind-harhautusoperaatioon. Sotien jälkeen Tarmo toimi – tosin Apu-nimisenä – jäänmurtajana aina vuoteen 1970 asti, jonka jälkeen se kunnostettiin museolaivaksi. Tutustumisen arvoinen paikka, vaikka ahtaanpaikankammoisille voi olla hieman haastavakin paikka…
Matka jatkuu…