Joskus, ehkä noin 20 vuotta sitten, tuli käytyä edellisen kerran Kotkassa ja samalla siellä sijaitsevassa mielenkiintoisessa Langinkosken museossa. Käytännössä kyseessä on museoitu entinen keisarillinen kalastusmaja.
Tarinan taustalla on se, että joskus 1880-luvun lopulla Venäjän keisari Aleksanteri III:lle rakennettiin kesänviettopaikka Langinkoskelle. Keisari oli vieraillut jo pari kertaa aiemminkin koskella ja mitä ilmeisimmin ihastunut paikkaan ikihyviksi. Kalastusmaja rakennettiin keisarin toiveiden mukaisesti ja siitä tuli hallitsijan asumukseksi varsin vaatimaton. Aivan tavanomaisesta kalamajasta ei missään nimessä voi silti puhua, sillä kyllä se sen verran mielenkiintoinen ja erikoisia ratkaisuja käsittävä rakennelma kaikkine lisärakennuksineen on.

Keisarin kerrottiin kuitenkin viihtyneen kalamajallaan sen vaatimattomista puitteista huolimatta – tai ehkä juuri siksi – erittäin hyvin. No, en sinänsä ihmettele: paikka on kaunis ja omalla laillaan tunnelmallinen. Keisariperhe vieraineen sai varmasti hengitellä siellä hieman vapaammin hovin virallisten ja ehkä vähän tylsienkin rutiinien ja kaikkien etikettirajoitteiden ulkopuolella. Sieluni silmin saatoin kuvitella keisariperheen lapset Nikolain, Aleksanterin, Georgin, Ksenian, Mikaelin ja Olgan kirmailemaan Langinkosken aurinkoisilla kallioilla. Tai, no, vanhimmat lapsista tuskin olivat enää suoranaisessa kirmailuiässä kalastusmajan valmistumisen aikoihin, mutta ehkä nuorimmat lapset – Mikael ja Olga – saivat leikkeihinsä luontoympäristössä hovielämän vastapainoksi hieman toisenlaisia virikkeitä. Päärakennuksen seinillä olevissa vanhoissa valokuvissa nähdään puolestaan muun muassa keisarinna Maria Feodorovna kuorimassa perunoita. Enpä olisi kuvaa huomannut, ellei opas olisi tästä maininnut! Keisari puolestaan tarttui omin käsin toimeen ja rakensi itse tikkaat lempikalastuspaikalleen, kosken rannalla olevalle isolle kivelle. Kalavedet olivat kuulemma runsaat, joten keisarin vaivannäkö vamasti kannatti – monessakin mielessä.

Keisarillisen perheen kerrotaan viettäneen kesiään usein merellä laivallaan Tsarevnalla ja perhe saapui myös Langinkoskelle vesiteitse. Laituri oli rakennettu arviolta noin sadan metrin päähän rakennuksista – kosken partaan rantapolkua pitkin pääsi kuitenkin perille mukavasti. Kalastusmajalla vietettiin aikaa ihan vain perheen kesken tai sitten suvun ja ystävien kanssa; toisinaan siellä kävi myös virallisempia edustustoja vierailuilla. Mutta, jos oppaan kertoman oikein kuulin, majalla ei koskaan yövytty: yöksi palattiin aina jahdille ja sen ylellisyyksien pariin. Olisiko ajatuksena sitten ollut se, että jos olisi ilmennyt levottomuuksia tai jokin olisi uhannut keisariperheen turvallisuutta, olisi laivalla päässyt nopeimmin turvaan? Näin voisi ainakin olettaa. Keisari silti arvosti Suomea ja koki suuriruhtinaskunnan turvalliseksi lomakohteeksi itselleen ja perheelleen. Yhteistyö suomalaisten kanssa sujui ilmeisen asiallisesti. Aleksanteri III:lle Langinkoski olikin mieluisa vierailukohde usean vuoden ajan, aina hänen kuolemaansa (1894) saakka.

Aleksanteri III:n seuraaja Nikolai II vieraili keisarina kalastusmajalla vuonna 1906. Mukana olivat keisarinna sekä tyttäret Olga, Tatjana, Maria sekä pieni Anastasia. Tsarevitš Aleksei oli vierailun aikaan 2-vuotias, mutta oppaan puheista sain käsityksen, että hän ei olisi ollut mukana vierailulla. Ilmeisesti sairasta kruununperijää ei ollut uskallettu ottaa mukaan pitkälle matkalle. Kyseinen vierailu jäi lopulta keisarin ainoaksi käynniksi Langinkoskella. Nikolai II viihtyi kertomuksien mukaan kyllä Suomessa, mutta hänen matkansa suuntautuivat enemmänkin muualle. Ja sitten Venäjällä tapahtui, mitä tapahtui…
Maailman myllerrysten keskellä Suomi itsenäistyi ja kalastusmajakin siirtyi samalla valtion omistukseen. Se toimi silloin tällöin edelleen valtiomiesten vierailukohteena. Majan käyttöä mietittiin pitkään monelta eri kantilta, mutta lopulta, 1930-luvulla, se päätettiin muuttaa museoksi – ja hyvä näin, sillä jäihän tästä sitä myöten jälkipolvien ihasteltavaksi…
…kiinnostava pieni palanen historiaa.

Ja matka jatkuu…