Viikko keikahtanut viikonloppuun… Eilen, perinteistä lauantai-illan iltapalan teemaa miettiessään kotoinen chefimme oli vaihteeksi taas selaillut hauskat merkkipäivät -kalenteria. Sattuikin aika mielenkiintoinen päivä ”juhlittavaksi”:
Eilen oli kansainvälinen köydenvetopäivä – jospa sitä kautta saisi viriteltyä jonkin sortin makumatkaa??
Köydenveto itsessään lienee yhtä vanha harraste kuin on ihmiskuntakin. Ja yhdistänee myös ihmiskuntaa muuhun eläinkuntaan? Tuli vain mieleen se ikivanha sukkamainos terrierreineen… No, niin tai näin: viitteitä lajista löytyy jo niin muinaisilta egyptiläisiltä, kreikkalaisilta, kiinalaisilta, intialaisilta… Ja varmaan yhdeltä jos toiseltakin kansakunnalta hamasta historian alkuhämäristä.
Köydeveto on ollut osa erilaisia virallisia ja vähän epävirallisempiakin seremonioita, sen avulla on koulutettu sotilaita (ja todisteltu mieskuntoa) tai viihdytetty hallitsijoita, jos ehkä siinä sivussa muutakin aatelistoa, ehkä rahvastakin. Onpa köydenvetoa käytetty ratkaisemaan riitojakin. (Vahvin on oikeassa? Hmmh… Voisi ainakin olla kaikille turvallisempaa kuin rontata ohjuksia ja tankkeja sinne tänne, kuten nykyään tuntuu olevan tapana…)
Köydenvedosta on erilaisia versioita. Yksinkertaisimmillaanhan on vain köysi, jonka puolivälissä on jokin merkki. Sitä ovat osapuolet koettaneet sitten vetää omalle puolelleen. Lisäväriä lajiin on saatu eri tavoin kootuilla joukkueilla ja vaihtelevilla pelialustoilla. Voittaja on esimerkiksi ollut se, joka vetää hävinneen osapuolen radan keskellä olevaan mutalätäkköön tai veteen. (Mistä muuten tulee sanonta ”syteen taikka saveen”? Tuli vain mieleen… Edit: Tarkistin, ei liity köydenvetoon. Mutta voisi sopia…)
No, mitäpä tuota selittämään – kaikkihan tämän kesäisen huvin ja lasten leikin tietävät! Mutta mutta… Oliko tiedossa, että köydenveto on myös ihan totista urheilua? Se alkoi kehittyä sellaiseksi 1800-luvulla Skotlannissa, jota tietyllä tapaa pidetäänkin köydenvedon kotimaana. Tämä ”Ylämaan kisojen” laji alkoi sitten vähitellen levitä muuallekin, ensin Britannian puolelle ja sitä myöten muuallekin maailmalle. Kuvaavaa on, että 1900-luvun alkupuolella (1900-1920) laji oli yksi olympialaisten kisojen ohjelmaa osana yleisurheilua.
Toisaalta… Valmiuksia ja ilmeisesti haluakin saada laji jälleen mukaan olympialaisiin kisoihin ilmeisesti on! Eikä se mikään mahdoton ajatus ole muutenkaan! Yli 50 maassa on kansallisia köydenvetojärjestöjä – myös Suomessa – ja kansainvälinen järjestökin (Tug of War International Federation) toimii aktiivisesti: esimerkiksi MM- ja EM-kisoja järjestetään vuorovuosin. Ja, kun Kansainvälinen Olympiakomiteakin on lajin tunnustanut, niin…
Ehkä lähivuosina?
Sitä odotellessa takaisin eilisillan ruokateemaan… Chefimme päätti nostaa hattua aloitteellisille skoteille ja haki hienoisen aasinsillan illan ruokalistaan sitä kautta!
Eli lähdimme makumatkalle Skotlantiin.
Skotlantilainen keittiö perustuu kuulemma varsin simppeleihin aineksiin. Maan luonto on karua ja sen antimet niukat, joten perustarvikkeita ovat olleet kaura, ohra ja juurekset sekä karjankasvatuksen (lammas, vasikka, sika) ja kalastuksen tuotteet.
Perinteisiä skottilaisia herkkuja ovat muun muassa haggis, cullen skink (koljakeitto), neeps & tatties (naurista ja perunaa), bangers and mash (makkaroita ja pottumuusia), cock-a-leekie -keitto (keitto kanasta ja possusta), verimakkara, skottiviski, kaurapuuro…
Haggista – tuo skottien kansallisruoka – on lampaan maksalla, sydämellä ja keuhkoilla täytettyä ja talilla, sipulilla, kaurajauhoilla ja maustella höystettyä lampaan mahalaukkua. Tymäkkä tuote, kaikkinensa. Sitä nyt ei tähän hätään ole valmiina saatavilla, eikä tekeminen taitaisi muutoinkaan käydä aivan käden käänteessä – paikallisilla marketeilla tuskin on lampaan mahalaukkua tuosta vain tarjolla (tilauksesta ehkä voisi järjestyä…?). Toisaalta… Olen haggista maistanut ja… No, sanotaan nyt näin nätisti, että vaatisi vähän enemmän totuttelua ja sitten vielä vähän lisää. Ynnä luultavasti kiltinkin ylle joka iikalle.
Noista muista ruokalajeista… Koljaakaan ei ole saatavilla tähän hätään ja verimakkaran teossa menisi yhtä lailla aikaa… Chefimme motto illalle muutenkin oli, että nyt etsitään jotain nopeaa ja helppoa!
Viski…? No, se nyt ei riitä vatsantäytteeksi, vaikka kuinka maltaista olisi.
Kaurapuuro? Mikä ettei? Kaurapuuro on terveellistä ja suosittu aamiainen Skotlannissa, jos täällä Suomessakin. Eli kaurapuuroa. Skoteilla on ollut kuulemma tapana leikata jäähtyneestä ja tymäköityneesta puurosta viipaleita ja paistaa ne sitten pannulla. No, tuota samaahan on harrastettu täällä Suomenkin kamaralla: ”joka keitetyn paistaa, se makean maistaa”! Itsekin muistan tuon herkun lapsuudesta. Eli kaurapuuroa kehiin, mutta tällä kertaa ihan tuoreena ja sellaisenaan!
Mutta vaikka puuro miehen tiellä pitää, niin ehkä siihen ohelle on syytä jotain vielä kehitellä.
Chefimme päätyi laittamaan skottilaisia munia. Tämä ruokalaji on sangen yleinen skottien keskuudessa – heillä kuulemma on tapana kätkeä kananmunia vähän yhteen jos toiseenkin ruokaan. Alkujaan sen on tosin kerrottu olevan brittiläinen ruokalaji. No, skotit tai britit – näillä kansoilla on muutoinkin ollut väittelyä historiansa aikana aiheesta jos toisesta, joten siinä mielessä skottilaiset munat natsaavat päivän köydenveto-teemaankin oikein hyvin.
Eli: otetaan kananmunia, noin 100 g paistijauhelihaa per muna (jotkut käyttävät sen sijaan makkaramassaa esimerkiksi siskonmakkaroista), suolaa, valkopippuria, meiramia (joidenkin ohjeiden mukaa salviaa), ketsuppia, thai sweet chili -kastiketta ja sipulijauhetta. Maustetaan liha ja päällystetään seoksella keitetyt munat. Paneroidaan nyytit korppujauhoilla juustoraasteteella ja paprikajauheella. Paistetaan uunissa tai uppopaistetaan. Valmista. Helppoa ja hyvää – ja täyttävä proteiinilisä kaurapuuron kylkiäiseksi.
Jälkiruokaakin tarvittiin pieneksi hyväksi lopuksi… Skotlantilaiset herkuttelevat kuulemma sticky toffee pudding’illa tai kaurakekseillä. Tai sitten annoksena on överi uppopaistettu Mars-patukka – no, se voisi ehkä olla jo vähän liikaa… Yksi vaihtoehto olisi Tipsy Laird Trifle?
Jälkkäriksi valikoitui kuitenkin skottilainen cranachan. Suomeksi: vadelmasosetta sekä hunajalla (ja viskillä) maustettua kermavaahtoa laitetaan kerroksittain jälkiruoka-astiaan. Lisäksi voi laittaa paahdettua kauraa tai kaurakeksimuruja tuomaan makua ja rakennetta. Eräänlaista pappilan hätävaraa siis – jollaisena ei voi mennä pieleen!
Joten, näillä herkuilla saatiin makumatka Skotlantiin hoidettua. Hyvää oli.
”S mairg a ni tarcuis air biadh”
ps. Tuohon köydenvetoon vielä palatakseni: tarinan mukaan briteillä oli tapana vetää köyttä laskiaistiistaina Lontoossa. Toinen puoli veti kuninkaan ja toinen Yorkin herttuan puolesta. No, laskiaistiistai lähestyy, joten… Vink, vink!! Puolensa voi jokainen keksiä itse.