Heinäkuu alkaa olla puolivälissä ja kesä kukkeimmillaan. Vaan kesä taikka talvi, aina voi oppia uutta. Sattuipa nimittäin siipan silmään allakkaa selaillessa sellainenkin termi kuin ”karhun päivä”. Pitihän sitä sitten selvitellä, mistä moisessa on kyse.
Kesäistä karhunpäivää pidetään lähinnä virolaisena merkkipäivänä, mutta on arveltu, että myös muinaisilla suomalaisilla olisi ollut tapana viettää vastaavaa juhlapäivää. Ajallisesti kesään liitetty karhunpäivä olisi tulevana tiistaina 13.7. – tuolloin tulee kuluneeksi puoli vuotta talven karhunpäivästä eli ”talvennavasta”. Toisin sanoen keskitalvesta on enemmän tai vähemmän virallisesti siirrytty keskikesään.
Tästä alkaa ”lämpövuoden” toinen puolikas. Jos talvisena karhunpäivänä on talvi ankarimmillaan, niin kesänajan karhunpäivää on pidetty vuoden lämpimimpänä päivänä. (Kuluneen kesän lämpötiloja ajatellen… Huh huh!!). Lisäksi se on vanhan pohjoismaisen viikkolaskun mukaan yksi vuoden neljästä niin sanotusta napa- eli tukipäivästä, joiden kautta vuodenkierto osaltaan rakentui.
Enemmänhän karhukultti on tosiaan liittynyt tuohon talviaikaan, mikä on sinänsä ymmärrettävää: tuolloin oli aika karhunmetsästykselle. Siihen liittyi puolestaan varsin laajalti tunnettu peijais-perinne. Peijais-juhlinnan taustalla oli alkujaan ajatus karhusta jumalallisena otuksena: karhu oli Ylisen maailman väkeä, Hongattaren poika ja kotoisin taivaista, Ison Karhun eli Otavan-tähdistöstä ja sieltä tullut maahan elelemään ihmisten rinnalla.
Jumalaisen taustansa myötä karhu nähtiin myös jonkinlaiseksi ihmisten esi-isäksi tai jopa ihmisten luojaksi. Samalla se kuitenkin oli ihmisille myös proosallisesti ruokaa, riistaa. Se oli kuitenkin pyhä uhri, jonka kaatamista tuli juhlia asiaankuuluvasti, anteeksipyydellen ja kaikella kunnioituksella.
Peijaisissa vietettiin siis karhun hautajaisia, mutta usein samalla myös sen häitä: juhlissa joku kunniatehtävään valittu nuori neito meni symbolisesti naimisiin karhun kanssa, jotta karhun henki siirtyisi tuonpuoleiseen tyytyväisenä.
Vaan hieman erikoisista häistä oli sikäli kysymys, että enpä tiedä monia häitä, joissa sulhanen syötäisiin! Eli ruokalistalla oli kyseistä kaadettua karhua; usein hernesoppaa, jossa sattumina karhunlihaa. Lisäksi peijaisissa lausuttiin loitsuja ja runoja ja lopuksi ripustettiin karhun kallo erityiseen kallopuuhun (peijaismäntyyn, karhunpetäjään tai karhunkallohonkaan). Näin toimien karhun sielu saatiin palautettua ”yliseen” maailmaan. Ilmeisesti toiveena oli, että karhu ei palaisi enää ihmisten pariin tai jos palaisikin, niin ei ainakaan muistelisi pahalla…
Talvinen karhunpäivä on jäänyt elämään peijaisissa ja sananlaskuissa, mutta kesäinen karhunpäivä on jäänyt pitkälti unholaan. Kesäajan karhun päivä 13.7. miellettiin karhun syntymäpäiväksi. Tuolloin laulettiin karhulle syntyvirsi ja vietettiin samalla keskikesän ja kesän antimien juhlaa. Karhua ei tällöin missään nimessä saanut tappaa, vaan tuli juhlia sen syntymää ja samalla ”mielistellä” karhua. Ajatuksena oli, että tällöin se puolestaan antaisi ihmisten olla rauhassa, eikä hyökkäisi myöskään karjan kimppuun.
Virossa tätä kesäistä karhunpäivää – tai karhunpyhää – kuulemma vietettiin välttämällä työntekoa – ja kyllähän yksi huilipäivä kesken kesäisten heinä- ja elokiireiden oli varmasti paikallaan. Nuoret neidot puolestaan vaelsivat kulkueena vuorille helkavirsiä veisaten. Lisäksi karhulle annettiin uhrilahjoina niin ruokaa kuin kuparilanttejakin, joita heiteltiin uuniin. Suosittuja uhripaikkoja olivat myös lehdot ja niin sanotut kuppikivet. Kesäisillä uhreilla lepyteltiin karhua jo ennakolta: talvella sitä kohtaisi jo karumpi kohtalo.
Tarkempia tietoja päivään liitetyistä suomalaisista tavoista tai perinteistä ei ole säilynyt. Voinee silti olettaa, että päivää olisi täälläkin jollain lailla vietetty. Syynä päivän ”tuntemattomuuteen” arvellaan olleen kristillisen kirkon aivan aktiivisetkin toimet moisen pakanallisen jumaljuhlan hävittämiseksi ja korvaamiseksi hyväksyttävämmillä juhlanaiheilla. Näinhän tapahtui vaikkapa vanhan auringonjuhlan korvaamisella Kristuksen syntymäjuhlalla, joululla. Heinäkuun 13:nnesta muodostui puolestaan Pyhän Margaretan eli Marketan päivä. Samalla kristillisiä tapoja ja uskomuksia tuotiin vanhojen karhuloitsujen, -runojen ja -laulujen tilalle. Esimerkiksi pakanallisella ajalla karhulle annetut uhrilahjat muuttuivat kirkkoon viedyiksi rahalahjoiksi Pyhälle Margaretalle. Kirkon kannalta varsin kätevää – ja ehkä tuottoisaakin…
Karhun ”jumaluuden” heikentyessä myös asenteet sitä kohtaan alkoivat muuttua ja karhusta tuli lopulta pelkkä peto, tuhoeläin, jonka hävittämisestä maksettiin jopa tapporahaa. Aiempi karhun kunnioitus ja rinnakkaiselon ajatus katosivat ja seurauksena Suomen karhukanta metsästettiin lähestulkoon sukupuuttoon. Ei ollut mies, eikä mikään, jos ei karhua ollut kaatanut. Sankareiksi nousivat Martti Kitunen, Albert Ikäheimo eli Ikä-Alpi, Väinö Heikkinen eli Karhu-Väinö, Eero Heinäkangas ja keitä kaikkia heitä olikaan. No, he olivat oman aikansa edustajia ja toimivat sen aikaisen tiedon pohjalta – silti he olivat suomalaisen karhukannan kiivaita verottajia.
Asenteissa ja lainsäädännössä alkoi tapahtua muutosta vasta 1900-luvun lopulla ja vähitellen tämän komean Suomen metsien asukin kantaa on saatu turvattua. Olkoonkin, että rauhanomaisen rinnakkaiselon suhteen on vielä fundeerattavaa…
Vaan, miten voisi halutessaan juhlistaa tätä Oksin, Ohton, Otson, Kouvon, Kontion, Mesikämmenen, Metsänpojan, Metsän Kuninkaan, Nallen, Nallukan, Kävelijän tai Suuremmaisen (sanaa ”karhu” ei siis saanut sanoa) kesäistä merkkipäivää? Karhu ja metsä kuuluvat yhteen – käy siis metsälenkillä, retkeilemässä. Kuulostele luontoa – kuuluuko karhun vihellystä? Kerää metsänantimia ravinnoksi – marjat nyt eivät ole vielä kypsyneet, eikä sieniäkään ole liiemmälti tarjolla, mutta jos viimevuotista satoa on vielä pakkasessa, käytä ne vaikka piirakkaan tai kukkoon ja herkuttele. Marketin antimetkin käyvät. Riistaruuat tuovat myös metsän makuja pöytään…
Tai… Opeta perheen/suvun pienimmille karhu nukkuu -leikki, jos he eivät vielä sitä osaa. Eikähän leikki aikuisiltakaan kiellettyä ole. Rentoudu ja anna mielesi vaeltaa ylisiin tarhoihin, karhun kotisijoille. Vietä retkipäivä ja käy tapaamassa Sulo Karjalaista ja Juusoa kumppaneineen Kuusamon suurpetokeskuksessa.
Onhan näitä vaihtoehtoja.
Joka tapauksssa hyvää viikonlopun jatkoa ja tulevaa karhun päivää kaikille!