Tänään on sunnuntai, helmikuun viimeinen päivä ja samalla Kalevalan päivä. Tänään tulee kuluneeksi tarkalleen 186 vuotta siitä, kun Elias Lönnrot päiväsi suurteoksensa Kalevalan ensimmäisen version esipuheen.
Eli suomalaista kulttuuria ja samalla suomalaista ruokakulttuuria tulisi jälleen juhlia kaikkien perinteiden mukaisesti.
No, lippu salkoon, mutta enpä muutoin huomannut tähän päivään nyt erityisemmin varautua. Syödään hyvin ja eiköhän suomalaista ruokakulttuuria edusta se aivan tavallinen kotoinen arkiruokakin. Oikeastaan voisi väittää, että se jos mikä, on sitä suomalaisinta ruokakultturia.
Ja, kun lisäksi lounaslistan raaka-aineetkin valikoituivat täysin kotimaisesta tarjonnasta, niin tästähän koitui sitten tavallistakin suomalaisempi lounastarjoilu.
Eli alkukeitoksi surautin pehmeän makean palsternakkakeiton, johon sai upotettua kaapista löytyneen orvon palsternakkajätin kaveriksi hieman perunaa, porkkanaa ja sipulia. Kaikki iloisesti kasvisliemeen muhimaan ja lopuksi sauvasekoittimella tasaiseksi. Usein laitan kasvissosekeittoihin sulatejuustoa makua tuomaan, mutta ilmeisemmin joku isommanpuoleinen hiiri oli käynyt jääkaapilla syömässä sulatejuustot, joten kermatilkkanen sai nyt tällä kertaa pyöristellä makuja. Keiton päälle vielä pannulla paistettuja herkkusienipaloja ja paahdettua sipulia ynnä silmänlumeeksi hiukkanen vihreää persiljan muodossa. Hyvää oli ja maistui huolestuttavan hyvin. Onneksi keittoa kuitenkin jäi vähäsen – saan siitä huomisen työpäivän lounaan.
Pääruuaksi perinteiset naudanjauhelihapihvit, kermakastiketta, lohkoperunoita ja pirteää kaalipuolukkasalaattia.
Jälkiruuaksi vielä mustikkakukkoa kermavaahdon kera. Ohjeen mukaan olisi tullut tehdä yksi iso kukko, mutta tällä kertaa tuli päivän kunniaksi vähän hienosteltua ja rustattua jokaiselle oma pikkukukko. Eipähän tule tappelua! Koska kyllä se tämän herkun kanssa useimmiten tulee jonkin sortin kädenvääntöä siitä, kuka saa ne viimeiset palaset. No, ehkä tuo oli hieman liioittelua, mutta kyllä tämä sen verran herkullinen perinneruoka on, että kyllä sitä ekstra-annoksesta voisi vähän kättä vääntääkin…
Ja näin, kahvinkeitin rupsuttelee vielä lisäjälkkäriksi kupposen kuumaa – eiköhän tästä jouda nyt vähäksi aikaa vattaa sulattelemaan ja samalla vaikka katselemaan MM-hiihtojen päivän tarjontaa. Jospa sieltäkin tulisi aihetta juhlia Suomea ja suomalaista (hiihto)kulttuuria!?
Jos Elias Lönnrot jaksoi sivakoida korpitaipaleita Kalevalan runojen perässä, niin eivätköhän nykysuomalaisetkin hiihtoammattilaiset samalla sisulla kerrytä uusia tarinoita jälkipolvien kuultavaksi!
EDIT: Ja tulihan sieltä mitali! Onnea hopeasta Ristomatti Hakola ja Joni Mäki!