Oli joulukuun 1. päivä ja perhe istui keittiön pöydän ääressä käymässä läpi äidin tekemää joulutehtävälistaa. Äiti istui puheenjohtajana pöydän päässä ja silmäili listaa huolellisesti, kohta kohdalta.
Loppujen lopuksi paperille eriteltyinä hommat vaikuttivat varsin selkeiltä. ”Eihän tässä kovin paljoa tekemistä olekaan”, äiti mietti. ”Mistä ihmeestä se kiire sitten pukkaa aina joka vuosi tulemaan?”
”Eli tässä on ripoteltu näitä hommia siten, että viikolla tehdään vähän simppelimmät hommat ja viikonloppuina, kun on aikaa paremmin, niitä isotöisempiä juttuja. Pullat ja kakut voidaan tehdä jo alkukuusta – ne säilyvät kyllä pakkasessa tai kylmävarastossa. Siivoukset ja koristelut jätetään sinne lähemmäs aattoa.” Äiti listaili tehtäviä töitä.
”Mulla on salibandyturnaus 10.-11. päivä – perjantai ja lauantai!” Rasmus muistutti. ”Ja sitten se tenttiviikko.” ”Koulun myyjäiset ovat 13. päivä ja kaikkien pitää mennä sinne paikalle hommiin ja sitten ovat ne Roosan synttärit”, Noora huolehti. ”Juu, nämä selvät ja otetaan huomioon”, äiti katseli listaansa. ”Riinallakin on synttärit – minä menen sinne”, ilmoitti myös Lotta, perheen pienin. Jos isommilla sisaruksilla oli menoja, niin ei hän halunnut jäädä yhtään vähemmälle: hänelläkin oli tärkeitä asioita. ”Totta kai, jos Riina on kutsun synttäreille kerran laittanut, niin kyllähän sitä pitää sitten juhlia.” äiti rauhoitteli nuorimmaistaan.
Isä kurkisti vaimonsa olan yli. Hän katseli listaa mietteliäänä ja etsi siitä hommia, jotka hän voisi ottaa kontolleen… Ruuanlaitto- ja leivontapuuhat hän mieluummin passasi vaimolleen, mutta hän voisi hoidella logistiikkapuolta ja toimia kuljettajana sikäli, mikäli ajeluita tulisi. Ja varmasti tulisi. Äiti tuntui lukevan isän ajatukset: ”Isä voisi ainakin tarkistaa jouluvalot, siis nuo pihavalot. Niissä oli aika paljon viime vuonna jo palaneita. Ja sitten…” ”Asia selvä. Vaan… Mitäs jos haetaan tänä vuonna aito kuusi?” isä innostui. ”Täytyy jossain välissä joka tapauksessa käydä vielä muutenkin mökillä. Voisin samalla katsoa, josko siellä takametsässä olisi sopiva kuusi…” ”Mikä ettei”, äiti tuumi ja jatkoi listansa tutkimista…
”Äiti”, Lotta näytti miettivältä. ”Voidaanko me askarrella joulukoristeita?” ”Ai, joo… Totta kai. Enpäs ollut tuota huomannut, mutta lisätään listaan. Totta kai voidaan askarrella.” Lotta oli tyytyväinen äidin vastaukseen.
”No, ei kai tässä sitten muuta kuin aloitetaan. Tälle päivälle onkin sitten varattuna…” äiti lehteili listaansa ja perhe näytti hieman ällistyneeltä: joko nyt aloitetaan?!
”Juu, tämän päivän tehtävänä on…”, äiti nousi ylös, napsautti vedenkeittimen päälle ja haki kaapista keskikokoisen laatikon, ”Tehtävänä tänää on orientoitua asiaan ja luoda tiimihenkeä!” Äiti naurahti itsekin viralliselle aloitukselleen ja pesueensa epäileville ilmeille ja kaivoi laatikosta marjaglögiä, piparkakkupaketin ja rasiallisen vihreitä kuulia. ”Näillä startataan. Ja lisäksi jokainen nimeää yhden asian, joka on itselle se, mikä tuo joulumielen – niitä kohti sitten lähdetään!”
Glögi valmistui tuota pikaa ja jokainen mietti vastaustaan. Noora aloitti: ”Joulukuusi!” ”Hyvä vastaus. Rasmus?” ”Voiko sanoa jouluruuat vai pitääkö nimetä yksi?” Rasmus puntaroi. ”Tässä tilanteessa hyväksytään jouluruuat ihan yleisesti. Entäs Lotta?” Lotta mietti – hänellä oli selvästi vaikeuksia valita. ”Kuuluuko joulupukkiin lahjat mukaan?” hän lopulta kysyi. Kaikki nauroivat. ”Eivätköhän ne niin yksi ja sama asia ole, että hyväksytään.”
Isä puntaroi vastaustaan… Vaimon ideassa taisikin olla ajatusta. Hän katseli vaimonsa ja lastensa hymyjä ja iloisia ilmeitä, kuunteli keskustelua ja hyväntahtoista naljailua… Tämä oli se, joka toi hänelle joulumielen: perhe yhdessä, suunnittelemassa joulua, odottamassa joulua… Isä havahtui aatoksistaan: ”Niin, isä, mitäpä sinä vastaat?” äiti kyseli. ”Ööö… tuota… glögi!” isä vastasi hätäpäissään ja sai aikaiseksi naurunremakan. Isä ja glögi – siinä varmasti oli taattu pari. Kuin reissumies ja hänen reppunsa. Ei joulua ilman isän glögejä. Se oli todellakin hänen joulujuttunsa.
Äiti oli tainnut kuitenkin aavistella miehensä hiljaisuudesta tämän aatoksia ja totesi tätä ja lapsia katsellen: ”Minä valitsen joulumielen tuojaksi teidät. Teidät kaikki – te tuotte minulle joulumielen”, äiti tunsi hieman herkistyvänsä, ”sikäli siis kuin saadaan tämä lista kunnialla hoidettua”, hän kevensi, mutta kaikki ymmärsivät, mitä hän tarkoitti.
”Eli huomenna aloitetaan”, Rasmus varmisti suu täynnä piparkakkua.
”Huomenna!”
Joulun odotus ja valmistelut pikkuhiljaa ???? se on sitä parasta joulussa ?
Hyvvee joulun odotusta koko poppoolle ???
Jos ne valmistelut menisivätkin pikkuhiljaa – tuppaavat meikäläisellä aina jäämään sinne joulun alle ja ”yllättävät” sitten oikein rytinällä!?
Joulun odotusta samoin!❤️?