Äiti oli luvannut Lotalle, että yksi päivä varattaisiin jouluaskarteluihin. Lotta oli koko viikon tehnyt suunnitelmaa, mitä tehtäisiin ja eilen iltapäivästä oli käyty hakemassa tarvikkeita. Nyt äiti ja Lotta istuivat keittiön pöydän ääressä ja kohta Noorakin liittyi mukaan.
”No niin, mitäpä me nyt tehdään?” äiti kysyi Lotalta. Perheen nuorimmainen sai nyt olla pomona ja määrätä tahdin. ”Minä haluan tehdä joulukortin Riinalle ja mummolle ja papalle!” Lotta ilmoitti tomerasti. ”Minä teen joulupukkikortin!”
Tuumasta toimeen. Ihonvärisestä kartongista tehtiin pohja, kaksipuolisella teipillä kiinnitettiin punaista kartonkia yläosaan hatuksi ja alaosa peitettiin sopivasti revityllä valkoisella parraksi. Samaa valkoista revittiin lakkiin turkisreunukseksi. Nenä vielä ihonvärisestä kartongista tarratyynyllä keskelle ja valkoiset kartonkikulmakarvat samoin. Vielä askarteluliikkeestä ostetut silmät paikoilleen. ”Siitähän tuli hieno” äiti totesi, mutta kortti ei ollut vielä valmis. Lotta otti mustan tussin ja huolellisesti piirsi keskelle partaa nauravan suun ja väritti vaaleanpunaisella puuvärillä pukille punaiset posket.
”No nyt!” äiti ihasteli. ”Riina tykkää varmasti tästä. Teetkö samanlaisen mummolle ja papalle?” Lotta teki. Hän piirsi vielä kolme punaista rastia kortin alareunaan. ”Mummo ja pappa ja Oskari saavat joulusuukot”, Lotta kihersi. ”Oskarin nokkaanko se suukko laitetaan?” äiti kysyi totisena. Lotta jäi asiaa vähän miettimään: Oskari-papukaijan nokka nipisti välillä aika kovaa…
Noora oli tällä välin askarrellut joulutähtiä hopeanvärisestä askartelupunoksesta. Hän oli tehnyt 8-sakaraisia isompia tähtiä ja kiinnittänyt niiden päälle pienemmät tähdet. Sakaroihin hän oli pujotellut läpikuultavia ja vaalean sinisiä helmiä. Osan tähdistä hän oli jättänyt nelisakaraisiksi, mutta muotoillut pienemmillä punoksilla niiden kärkiin v-muotoiset haarakkeet. Keskelle hän liimasi lumihiutalepaljetin… Kimaltelevat tähdet näyttivät todella kauniilta. Noora halusi laittaa tähdet roikkumaan terassin katosta – lyhtyjen valossa ne tuikkisivat kuin oikeat!
Lotta oli tällä välin ehtinyt jo pitkälle seuraavan askartelunsa kanssa: hän teki joulukuusta. Lotta oli repinyt vihreästä kartongista kuusen muotoisen kolmion ja kiinnitteli siihen nyt liimalla erivärisiä ja -muotoisia akryylitimantteja. Latvaan tulisi kullanvärisestä kartongista leikattu tähti – sen sai äiti leikata valmiiksi. Noora auttoi taittelemalla alumiinilangasta kuuselle jalan, jonka avulla se pysyisi pystyssä.
”Mitäpäs ne naiset täällä touhuaa?” ovelle ilmestynyt isä kysyi ja istahti pöydän päähän. ”Tarvitaanko täällä asiantuntija-apua?” Lotta tarttui välittömästi tarjoukseen: ”Isä saa rakentaa tonttuoven!” Isä hölmistyi – siis minkä?? Lotta selitti: ”Tontuille pitää tehdä oma ovi, mistä ne pääsevät tarkistamaan, että kaikki ovat kiltisti.” Sitten seurasivat tarkat rakennusohjeet ja Lotta siirsi isälle nipun jäätelötikkuja. Isä alkoi päästä jyvälle ja tarttui toimeen. Hetken kuluttua pöydällä oli sievä pieni ”hirsinen” ovi. Isä oli tehnyt myös pienen ikkunan ja tikapuut sekä rappurallin… Lotta oli innoissaan ja suunnitteli jo, mitä kaikkea hän voisi tuoda tontuille lainaan nukkekodistaan. Isä ja Lotta hävisivät etsimään tonttuovelle sopivaa paikkaa talosta. Äänet siirtyivät eteisen suuntaan.
”Pitääkö tässä tosiaan alkaa olemaan kiltisti?” Noora kysyi ilkikurisesti. ”Taitaa olla niin”, äiti mietti, ”vaikka ei teillä nyt siinä kovin paljoa skarpattavaa ole. Kilttejähän te olette – noin useimmiten. Vaan eiköhän keitetä päiväkahvit ja kaakaot! Taisivat Lotan askartelut olla nyt tässä. Hänellä menee varmasti loppupäivä tonttutaloutensa kanssa.”
Äiti oli oikeassa. Isä oli teipannut tonttuoven eteisen ulko-oven pieleen ja Lotta oli parhaansa mukaan sisustanut oven vierustat valmiiksi vieraille. Päivä riensi iltaan tonttuleikin pyörteissä, kunnes oli aika lähteä nukkumaan.
Äiti ja isäkin lähtivät aikaisin yöpuulle. Päivä oli ollut täynnä touhua ja seuraavallekin päivälle oli hommaa tiedossa. Talo vaipui hiljaisuuteen.
Yhtäkkiä äiti havahtui kesken makeimpien uniensa. Joku tömähti hänen ja isän väliin. ”Lotta, mikäs sinulla nyt?” äiti kysyi hädin tuskin heränneenä. ”Minä tulin nukkumaan teidän keskelle”, Lotta ilmoitti ja äänensävy antoi ymmärtää, että asiasta ei neuvoteltaisi. ”No, tule nyt sitten. Miksikäs sinä tähän keskelle haluat?” äiti ihmetteli.
”No, kun minä en tykkää, että ne tontut tulevat siitä ovesta vahtimaan!” tyttö mutisi ja nukahti saman tien.
Lotan kyynärpää poskipielessään äiti päätti, että seuraavana päivänä tonttuoveen kehiteltäisiin jonkin sortin lukko. Kurkkikoot tontut entiseen tapaan ikkunoista…