Työpäivä oli vähän venähtänyt ja iltapäivä oli pitkällä… Isä suuntasi kuitenkin määrätietoisesti automarketin suuntaan: syksy oli ollut leuto ja talvi antanut odottaa tuloaan, mutta nyt hän oli lähdössä perjantaina suoraan töistä mökille isänsä kanssa laittamaan paikkoja viimeinkin talvikuntoon ja sitä varten tarvittiin vähän varusteita: pari lainapeitettä suojaamaan grilliä ja venettä, hormiin uusi suojapelti, uusi harja samoin… Isä kertasi mielessään tehtäviä hankintoja. Olisikohan vaimolla jotain, mitä pitäisi tuoda kaupasta samalla kertaa. Isä laittoi pikaisen tekstarin ja sai kohta vastauksena listan tuotavista tuotteista.
”No, voi jysäys”, isä manasi mielessään! Vaimolta oli tullut pitkä luettelo erilaisia joulutavaroita – hän varmaan perkasi sitä joululistaansa… Mutta siinäpähän tulevat sitten kaikki kerralla hankituiksi: onpahan luvassa yksi ostosreissu vähemmän.
Isä marssi kauppaan ja etsi ensimmäisenä mökille vietävät tavarat ja vei ne autolle. Sitten takaisin kauppaan ja vaimon lähettämän listan kimppuun.
”Paistopussit – S ja XL”, isä luki. ”Missähän näitä on…” hän mietti mielessään ja päätteli sitten, että missä kinkku, siellä pussit. Ja aivan oikein. Kassojen luota, pakastealtailta löytyivät kinkut ja siellä olivat myös paistopussit. XL-koko oli selviö – kinkku oli aina ollut iso – mutta mihin tuota S-kokoa tarvitaan…? ”Ostetaan se nyt kuitenkin, kun kerran listalle on laitettu. Kaipa silläkin jokin käyttötarkoitus on”, isä mietti ja laittoi pakkaukset kärryyn.
Sitten lautasliinoja ja kahviliinoja… ”Eivätkös ne olleet siellä, mistä justiinsa tulin?” isä manasi ja käveli pääkäytävää takaisin liikkeen toiseen päähän. ”Ainakin tässä tulee hoidettua samalla iltalenkki – montakohan kymmentä metriä tämäkin käytävä on…” isä mietti. Liinat löytyivät. ”Minkähänlaisia niiden nyt pitäisi olla?” Vaimo oli toisinaan aika tarkka tällaisista. Pikainen soitto kotiin: kattaus olisi kuulemma tänä vuonna punaista ja hopeaa, vähän vihreää. Eli jotain siihen sopivaa… Isä arpoi muutaman vaihtoehdon välillä ja teki sitten ratkaisunsa. Syteen taikka saveen – joulu tulee joka tapauksessa ja kinkunrasvat saa pyyhittyä tarvittaessa vaikka kämmenselkään.
Lyhde linnuille… Missä ihmeessä ne voisivat olla? Eipä noita nyt kovin usein osteltu… Isä kiersi kaupan pariin otteeseen ennen kuin hänellä välähti: olisivatkohan lyhteet lemmikkitarvikkeissa!? Sieltähän ne sitten löytyivät. Isä otti saman tien kaksi lyhdettä: joka ikinen joulu lähimetsässä asusteleva rusakko oli käynyt syömässä kauranjyvät suihinsa – tokkopa jyvääkään oli päätynyt tinttien suuhun. Ehtisivätpähän linnut muutaman jyväsen saada, kun lyhteitä olisi kaksi. Tosin sen verran hemmoteltuja nuo nykytirpat olivat, että ei kaura niille välttämättä edes kelpaisi. Pitää olla auringonkukansiemeniä ja jyväpalloja – isä naurahti mielessään ja napsi niitäkin kärryihinsä. Pitäähän se joulu olla eläinkunnallakin. Oravillekin voisi ottaa pähkinöitä – ne löytyivät kaupan takaosasta, sipsien ja kuivattujen hedelmien luota.
Mitä vielä? Kynttilät! Ei helskutti – eivätkös ne olleet siellä lautasliinojen luona!? ”Olisi pitänyt lukea lista ensin läpi”, isä huokaisi. Ei muuta kuin pääkäytävälle ja käännös takaisin… Isä otti homman jo liikunnan kannalta ja ravasi kynttilöiden luo puolijuoksua. ”Niiden pitää varmaan mätsätä noihin liinoihin”, isä mietti ja valikoi tyyliin sopivia… Kruunukynttilöitä ja sitten pöytäkynttilöitä. ”Ja, hei, tarvitaan myös ulkotulia ja lyhtykynttilöitä!” Paketti toisensa jälkeen sujahti kärryihin.
Jokohan tässä oli kaikki? No, eipä tietenkään: seuraavaksi suunnaksi tuli elintarvikepuoli. Äiti oli ilmeisesti leipomassa kohta joulutortut, joten tarvittiin torttutaikinaa ja marmeladeja… Taikinat tulivat matkan varrelle ja kauppias oli ystävällisesti tuonut pakastehyllyjen vierelle myös marmeladit – säästyipähän muutama askel. ”Luumuhilloa ja omena-kanelimarmeladia…” isä tavasi listaansa. ”Nämä selvät…”
Seuraavaksi, mitäs listalla onkaan, jaa, kahvi on loppu muuten vaan. Se löytyi kaupan toisesta päästä. Sitten riisiä – taas takaisin päin. Siinä taisikin olla kaikki. Isä lähti kohti kassoja, mutta muisti sitten, että saunatuoksut olivat loppumaan päin. Isä oli innokas saunoja ja löylytuoksujen käyttäjä ja hän suuntasikin askeleensa määrätietoisesti kylpyhuone- ja saunatarvikeosastolle. Saunatuoksu kärryyn – jouluinen glögin tuoksu tuli valituksi – ja sitten käännös ympäri: viimein kassalle. Johan tässä tulikin jo ravattua.
Puhelin soi: vaimo soittaa… ”No, moi, mitä…” isä aloitti, kun kännykästä jo kuului tuttu ääni: ”Oletko vielä kaupassa? Jos olet, niin tuotko vielä pari pakettia leipää – se on aika vähissä…” ”Juu, tuon. Onko jotain muuta vielä?” ”No ei, kiva juttu, kiitti, hei” äiti katosi linjoilta saman tien.
Isä seisoi pääkäytävän toisessa päässä ja katsoi eteensä: käytävä tuntui jatkuvan loputtomiin… Ja leipäosasto oli täsmälleen toisessa päässä…
Syvä huokaus. Ja matkaan… Saapahan sitten jouluna syödä tuplaten kinkkua – kyllä tässä on sen verran tullut lenkkeiltyä!
??? Tuollaistahan se on, mutta oikealla asenteella siitäkin selviää ??
?