Taisi tulla luvattua blogia perustaessa, että tarjolla tulee olemaan huonoa huumoria ja herkkuruokaa. Molempia tainnut olla suht’ vähän… Meikäläinen kun pääsi ääneen, niin on aika kulunut enemmänkin paasatessa maailmaa paremmaksi…
Koetetaan siis tänään korjata puutetta ja laittaa tähän nyt pari ”herkkureseptiä”. Tiedä sitten, voiko näitä nyt varsinaisesti ruuaksi kutsua, mutta herkkua ovat varmasti. Tai jos köpelösti käy ja mönkään menee, täyttyy se huonon huumorin lupaus: karvaat makeiset, jos mikä, ovat huono vitsi!
Eli päätin kokeilla makeisten valmistusta. Uteliaisuuttani vilkaisin ensin, mitä Kotiruoka-keittokirja ehdottaa… Aika perinteiset kermakaramellit, ”koolakaramellit”, nekut ja nugaat, marsipaanit, tryffelit, muromakeiset ja marmeladit sieltä löytyivät. Valinta ei ollut mikään helppo…
(Sivumennen sanottuna: varsin ikimuistoinen kirja! Muistan sen jo lapsuudestani… Oma kirjani tuli hankittua vuonna 1989 ja tuolloinen painos oli 50. – moneskohan on nykyään jo menossa? Kirja julkaistiin alkujaan jo vuonna 1908, ja käsittääkseni siitä edelleen otetaan uusia painoksia. Hatunnosto tälle ruokaperinteen vaalinnalle: jo toistasataa vuotta kirja on tarjonnut ohjeita hyvään, perinteiseen, ajalleen tyypilliseen suomalaiseen ruokaan!)
Mutta takaisin asiaan! Kirjan ohjeista nappasin työn alle muromakeiset:
Eli 125 g:aan sulatettua kookosrasvaa siivilöidään hyvin sekoittaen 2 dl tomusokeria ja ½ dl kaakaojauhetta. Seoksen hieman jäähdyttyä lisätään 2 tl vanilliinisokeria sekä 5 dl riisi- tai vehnämuroja. Käytännössä otin nuo ilmoitetut määrät lähinnä osviittana – ei tässä ennenkään ole mitattu…! (Kuuluisia viimeisiä sanoja?) Sitten massa jaetaan pieniin makeisvuokiin tai levyksi leivinpaperille. Kun seos on jäähtynyt ja jähmettynyt – valmista! Sen verran poikkesin ohjeesta, että korvasin riisi-/vehnämurot kotimaisilla ruis-kauramuroilla: terveellisempää ja – minusta ainakin – jopa maistuvampaa. Ruis antoi makeisiin oman juurevan säväyksensä.
Mutta, kun on alkuun päästy… Yhdestä lajista makeisia tulee vain kiukkuiseksi. Toisen ohjeen löysin Valion sivustolta: piparitryffelit! (www.valio.fi/reseptit/piparitryffelit) Ohje kuulosti varsin jouluiselta, mutta toisaalta, johan juhannus on juhlittu, joten eikös tässä voi jo hyvillä mielin suunnata pikkuhiljaa kohti joulunaikaa…? No, otetaan tämä testinä: jos piparitryffelit ovat hyviä, näitä voi tehdä seuraavan kerran sitten vaikka joulupöytään.
Eli otetaan 250 g taloussuklaata, 1 dl kuohukermaa, 2 rkl voita sekä teelusikallinen piparkakkumaustetta. Kuumennetaan kattilassa kerma, voi sekä mauste. Seoksen hieman jäähdyttyä siihen lisätään sulatettu suklaa – pientä tuunausta jälleen tummalla suklaalla ja oikaisu sikäli, että sulatin suklaan suoraan lämpimässä kermaseoksessa. Jätetään massa jähmettymään muutamaksi tunniksi. Sen jälkeen siitä voi pyöritellä sopivankokoisia palloja, jotka voi koristella vaikkapa pyöräyttämällä ne piparkakkumuruissa. Varmasti erilaiset strösselitkin ajaisivat koristelupuolen, mutta olisivatko ne sen jälkeen enää piparitryffeleitä muutoin kuin mausteseoksensa voimalla…?
Eikä kahta kolmannetta. Viimeisen ohjeen löysin Meillä kotona -blogista (https://blogit.meillakotona.fi/drsugar/mansikka-valkosuklaapalat). Herkullinen kuva nosti veden kielelle ja, kun reseptistä löytyi marjoja ja valkosuklaata, oli valinta helppo. Tästäpä kolmas herkku pöytään – kiitokset reseptin laatijalle!
Eli ohjeen mukaan 150 g valkosuklaata (voisi ehkä laittaa enemmänkin), kourallinen pakastekuivattua mansikkaa sekä kourallinen muro- tai kaurakeksejä. Siinä kaikki. Itse valmistus on helppoa: levitä sulatettua suklaata ohuelti leivinpaperille, ripottele pinnalle mansikat ja keksimurut, anna jähmettyä viileässä, lohko paloiksi ja herkuttele. No, pitihän tätäkin hiukkasen tuunata… Heitin muutoinkin jo valmiiksi arpaa mansikoiden, mustikoiden ja vadelmien välillä ja, kun kaupan hyllyjä päivällä kierrellessäni löysin Rainbow’n Berry mix -pussin… Arpa oli heitetty! Miksi valita yksi, kun voi saada kaikki: mansikoita, mustikoita, vadelmia – ynnä karpaloita!
Ja näin, tämän illan iltapalan jälkiruokaherkut tuli tehtyä. Hyviä olivat – kannattaa kokeilla!
(Huomasin muuten vasta näin jälkikäteen, että tulipa jälleen kerran järjestettyä suklaaöverit… No, haitanneeko tuo? Lauantai-illan kunniaksi!)