Kesä alkaa olla kauneimmillaan, mutta muistelenpa silti hieman mennyttä talvea – ihan vaikka vain tämän ensimmäisen postauksen kunniaksi. Tulipa tuolloin paikattua yksi aukko sivistyksessä. Toki niitä varmasti jäi paikkailtavaksi myöhemmällekin ajalle ja luultavasti reippain mitoin, mutta onpahan nyt ainakin tämä yksi pois päiväjärjestyksestä. Aukko sivistyksessä paljastui paikallisen marketin palvelutiskillä: oli tammikuu ja matikka-aika, ja minä onneton en ollut tuohon mennessä elämääni koskaan syönyt tai en ainakaan muistanut syöneeni madekeittoa! Tehnyt en ainakaan. Elikkä matikkaa pukkasi! Meinasi vain jo tiskillä iskeä katumus: sen verran surullisin silmin nämä madevainaat sieltä katselivat, että ensimmäinen ajatus oli viedä ne jonnekin turvaan, ottaa kainaloon ja silittää päätä: ”Kaikki järjestyy kyllä…” Vaan sääli on sairautta ja hempeilemällä ei saalista koidu tai apetta ruokapöytään. Siispä pidemmittä puheitta made matkaan ja hommiin. Kuukkelista resepti ja pata tulille. Meinasi vain ensin iskeä ihmetys kuin männävuosien kalkkunan kaulan ja kivipiiran kanssa konsanaan, mutta löytyi sitten mateen maksallekin käyttötarkoitus. Mätipussitkin sain tyhjättyä ja mädin puhdistettua pakkaseen myöhempiä herkutteluhetkiä varten. Ja se keitto? No, ei hassumpaa. Liemi vallankin oli maistuvaa. Kala itsessään… No, kalaa, ihan hyvää ja pehmeälihaista, mutta aivan täysillä ei kolahtanut. Ehkä se sitten on niin, että ei kannata heittää helmiä sioille, eikä madekeittoa meikäläiselle… Aukko sivistyksessä tuli paikattua joka tapauksessa. |