Kotitonttu nautti olostaan. Se laski pysähdyksiä ja kuulutuksen kertoessa saapumisesta Pasilaan, se keräsi nyssäkkänsä ja livahti junasta. Sillä oli reilut kymmenen minuuttia aikaa löytää uusi juna ja uusi paikka itselleen…
Juna löytyi nopeasti, mutta nyt tulikin ongelma paikan löytämisen kanssa. Tämä juna oli huomattavasti täydempi kuin edellinen, eikä hattuhyllylle livahtaminen onnistunut. Kotitonttu aprikoi vaihtoehtojaan. Se näki, kuinka nuori nainen nousi junaan suuren koiran kanssa ja suuntasi kohti istumapaikkaansa. Kotitontulla välähti: se kiinnitti koiran huomion itseensä ja ilmein ja elein kyseli siltä apua. Koira ymmärsi ja vinkkasi iloisesti läähättäen kotitonttua luokseen. Kotitonttu piiloutui koiran tuuhean turkin suojiin ja kulki sen vatsan alla kohti istumapaikkaa. Jos joku olisi juuri tuolloin sattunut katsomaan heidän suuntaansa, olisi hän nähnyt vain 6-tassuisen koiran… Kotitonttu laskeutui lattialle istumaan ja koira asettautui makaamaan sen eteen peittäen kotitontun selkänsä taakse.
Kotitonttu nojasi mukavasti koiran pehmeään turkkiin ja matka jatkui rattoisasti… Muutaman tunnin kuluttua juna saapuisi Ouluun, jossa olisi vielä vaihto Rovaniemen junaan. Tässä ehtisi mainiosti ottamaan vaikka pienet nokoset…
Yht’äkkiä kotitonttu havahtui kuuluttajan viestiin ”Juna IC 956 saapuu Seinäjoelle kello 17.13; jatkoyhteys Ouluun on järjestetty linja-autoilla…” Kotitonttu hätääntyi! Mitä oli tapahtunut? Eikö juna menisikään suoraan Ouluun asti?
Samassa kotitonttu kuuli mielessään kotitilansa emännän äänen. Mitä tämä oli aina sanonutkaan, kun isäntä oli hermostunut, milloin mistäkin? ”Vedäpä nyt, ukkoseni, hetkonen henkeä, niin rauhoitut!” Kotitonttu veti henkeä, kerran, kaksi ja vielä kolmannenkin kerran. Ja totta, mieli rauhoittui ja paniikki muuttui toiminnaksi. Eihän tässä ollut hätää: ulos junasta ja linja-autoon, niin matka voi jatkua.
Ongelmana oli vain, miten kotitonttu pääsisi ulos junasta! Koira omistajansa kanssa oli ehtinyt jo lähteä. Lisäksi vaunu oli varsin täysi ja ihmiset kolistelivat toinen toisensa jälkeen tavaroineen käytävällä. Kotitonttu odotti tilaisuuttaan…
Käytännössä vasta, kun vaunu oli miltei tyhjä, kotitonttu pääsi livahtamaan ulos. Mihin nyt? Kotitonttu näki aseman ulkopuolella linja-autoja ja suuntasi sinne. Se raivasi tietään paksussa lumessa parhaansa mukaan ja koetti pitää kiirettä. Matkan tekoa hidasti, että sen piti aina välillä hypätä sivuun ja piilotella ohi rientäviä ihmisiä.
Kotitonttua alkoi huolestuttaa. Aikaa tuhraantui ja se tiesi, että auto lähtisi pian. Kotitonttu laittoi juoksuksi, mutta…
…juuri, kun se oli saavuttamaisillaan Ouluun lähtevän linja-auton, auto sulki ovensa, käynnisti moottorinsa ja lähti.