…kun piti keksiä perheelle jotain päivällistä. Jotain hyvää, helppoa ja nopeatekoista, terveellistä ja edullistakin mielellään. Tahtovat vain ideat olla toisinaan hakusalla. Sitä tulee vain pyöriteltyä niitä yksiä ja samoja – syystä tai toisesta – hyviksi koettuja reseptejä, mikä tieten ymmärrettävää: arjen pyörityksessä ei välttämättä aika, eikä aina jaksaminenkaan (viitsiminenkään…) riitä loihtimaan kolmen ruokalajin gourmet-päivällisiä.
Eikä liene tarkoituskaan…
Ennen sitä haki inspiraatiota keittokirjoista, mutta ne vaativat ehkä hieman enemmän suunnitelmallisuutta. Jääkaapin sisältö versus kirjan ohjeet eli yhtä kuin, että etsiminen oli toisinaan melkoista hakuammuntaa. No, ehkä siinä oppi sitten soveltamaan, jos/kun jotain reseptin ainesosaa ei juuri sillä hetkellä sattunut kotoa löytymään.
Mutta nyt, onneksi on netti! Vilkaisu jääkaapin ja kuivatarvikekaapin sisältöön, löydetyt raaka-aineet netin hakukenttään ja, voilá – juuri näille raaka-aineille sopivia reseptejä ilmestyy jopa runsain mitoin valittavaksi.
Viime kauppareissulla tuli ostettua paketillinen karitsajauhelihaa, joka täytyi nyt saada käyttöön. Eli lähdin liikenteeseen hakusanoilla karitsan jauheliha ja timjami, jota sattui olemaan ruukullinen odottelemassa. Netin ihmemaassa vastaan tuli sitten karitsabolognesea, -mureketta, -pyöryköitä, karitsa-vuohenjuustopihvejä, lammasjauhelihakeittoa, karitsaminestronekeittoa, karitsaista makaronilaatikkoa… Ja vaikka mitä. Tuosta makaronilaatikosta sainkin sitten kimmokkeen tarkastella kuivatarvikekaapin sisältöä vähän tarkemmin ja – oikein muistin – siellä oli vielä puolikas paketti lasagnelevyjä. Eli listalla tulisi olemaan karitsalasagnea, ei varmasti hassumpaa.
Sopii tähän viikkoon sikälikin, että eilen muistaakseni oli WebCalin hauskojen merkkipäivien mukaan lasagne-päivä. Päivän verran ollaan tässä myöhässä, mutta eihän tässä nyt muutoinkaan jäniksen selässä olla!
Eli homma käyntiin! Lasagnepaketin kyljessä oli ohje, mutta ohjeethan ovat vain ohjeellisia… (Kuuluisia viimeisiä sanoja jälleen?) Eli lihakastikkeeseen siis oljyä, jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, vettä, lihaliemikuutio, tomaattisosetta, suolaa, rouhittua mustapippuria, oreganoa ja timjamia. No, tomaattisoseen unohdin ja lisäksi tuunasin kastiketta varsisellerillä ja porkkanalla. Timjamin määrän triplasin… Ja valkosipuliakin tuli ropsaistua sekaan vähän reippaammin… No, meikä on lomalla, joten antaa palaa!
Kaikki iloisesti pataan hautumaan.
Ja sitten se juustokastike… Tässä vaiheessa jätin reseptinluvun suoraan sanottuna sillensä. Periaatteessahan jauhot olisi tullut kiehauttaa voissa, lisätä sitten maito koko ajan sekoitellen ja lopuksi vielä suola, pippuri ja muskottipähkinä ja sitten vielä juusto kaikki ainekset tasaiseksi kastikkeeksi hämmennellen. No, vispasin jauhot ja lisäsin mausteet suoraan maitoon. Juustoraasteen jätin ripoteltavaksi sellaisenaan suoraan kerrosten väliin. Syteen taikka saveen!
Ja sitten kokoamaan kerroksia. Pohjalle maitokastiketta (tai siis maustettua maitoa) sitten lasagnelevyjä, lihakastiketta, juustoa, maitoa, lasagnelevyjä ja niin edelleen… Hieman alkaisempi lämpötila uuniin – alkuun 175 astetta puolisen tuntia ja sitten vielä toiset puoli tuntia 150 asteen lämpötilassa.
Lopputulos / täyttyivätkö kriteerit?
No, eiköhän niin voi sanoa: Lasagnesta tuli aivan hyvää ja maukasta, se oli helppotekoinen ja nopea valmistaa (etenkin, kun veti mutkia suoraksi ). Hieman pidempi aina uunissa olisi voinut tiivistää rakennetta, nyt se jäi pikkuisen löysäksi. Pesue kotiutui kuitenkin odotettua aikaisemmin ja NÄLKÄISENÄ, joten parempi oli laittaa hieman juoksevampaa pötyä pöytään kuin antaa tyhjien vatsojen odottaa. Asiat pitää laittaa prioriteettijärjestykseen.
Mitäs muita kriteerejä…? No, kaipa tätä jokseenkin terveellisenäkin voi pitää (kun lisäsin hiukkasen tuota kasvispuolta, käytin vähärasvaista juustoa ja jätin maitokastikkeesta pois voin) sekä kohtuullisen edullisenakin. Karitsajauheliha nyt on hieman hinnakkaampaa verrattuna esimerkiksi sika-nautaan, mutta… On se vaan niin hyvää ja antoi tähänkin ruokaan aivan oman arominsa. Muut raaka-aineet eivät suuremmin lompakkoa kuluttaneet ja sen verran reilu annos tästä tuli, että riittää vielä huomiselle lounaallekin. Hinta per annos ei kummoiseksi nouse.
Ja näin tuli jälleen yksi kotiruokapäivällinen kunnialla pakettiin.