Clara heräsi aikaisin – huoneessa tuoksui kuusi ja kaneli. Hän nousi varovasti, jottei herättäisi pikkuveljeään, ja kurkisti ikkunasta ulos. Lumi peitti pihan, ja kuistin kaiteilla roikkuvat valot hehkuivat vielä himmeästi. Alakerrassa takka rätisi. Äiti oli jo keittiössä ja paistoi kanelipullia. Isä kaatoi kahvia ja hymyili. ”Hyvää joulua, tyttöseni.” Clara nyökkäsi vastaukseksi ja vilkaisi kuusen alle…
Las Posadas, kulkueet ja yhteisöllisyys
Ximena piteli kynttilää käsissään ja seurasi kulkueen laulua. Katu oli täynnä ihmisiä – naapurit, serkut, isovanhemmat… He kulkivat talolta talolle, laulaen ”En el nombre del cielo, os pido posada…”. Jokaisella ovella joku vastasi: ”Aquí no es mesón…” Viimein yksi ovi avautui ja heidät kutsuttiin sisään. Siellä odotti juhla: piñata roikkui pihalla, tamalit höyrysivät pöydällä ja…
Kesäinen joulu, grillijuhlat ja ilotulitukset
Maria istui parvekkeella ja katseli, kuinka Rio de Janeiron taivas alkoi tummua. Ilma oli lämmin, ja kaupungin yllä leijui paahteinen hiljaisuus ennen juhlan alkua. Naapuritalon parvekkeelle oli jo asetettu presépio – seimi, jossa Jeesus-lapsen ympärille oli aseteltu paimenia ja enkeleitä. Jopa pieni sambaorkesteri seisoi vartiossa. ”Äiti, milloin mennään kirkkoon?” Maria kysyi. Äiti hymyili ja silitti…
Joulu rannalla
Luca heräsi aikaisin – aurinko kuitenkin paistoi jo kirkkaasti verhojen läpi. Hän kuuli keittiöstä isän äänen ja grillin sihahduksen. ”Katkaravut ovat valmiita!” isä huikkasi. Äiti pakkasi kylmälaukkuun salaattia, hedelmiä ja pavlovaa. Tänään he viettäisivät joulun rannalla – kuten joka vuosi. Luca veti ylleen uikkarit ja jouluisen t-paidan, jossa joulupukki surffasi aaltojen päällä. Hän nappasi mukaan…
KFC jouluaterialla
Yui seisoi Tokion Shibuyassa ja katseli, kuinka valot syttyivät kaupungin ylle. Puiden oksilla kimaltelivat tuhannet LED-valot, ja ostoskeskuksen edessä seisoi valtava joulukuusi, jonka juurella parit ottivat kuvia. Hän puristi käsissään pientä lahjapakettia – ensimmäistä, jonka hän antaisi Kenjille. Kenji saapui hymyillen, punainen huivi kaulassaan. ”Oletko odottanut kauan?” hän kysyi. Yui pudisti päätään. ”En. Katselin vain…
Maailman pisin joulukausi
Amihan heräsi jo ennen auringonnousua. Ulkona oli vielä pimeää, mutta talon seinien läpi kajasti värikäs valo: parolit, tähdenmuotoiset lyhdyt, loistivat jokaisessa ikkunassa hehkuen punaisina, vihreinä ja kultaisina. “Kuin tähtiä olisi tipahtanut maahan”, Amihan ajatteli. Amihan kuuli keittiöstä äidin äänen: ”Heräähän, anak, on aika lähteä Simbang Gabiin.” Amihan pukeutui nopeasti ja tarttui isän käteen, kun he…
Jääkiekkoa auringon alla
Kebede puristi äitinsä kättä, kun he kulkivat hämärässä kohti kirkkoa. Jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa… Päivä oli ollut lämmin; nyt illan pimentyessä lämpötila alkoi kääntyä viileämmäksi. Ihmisten valkoiset kaavut hulmusivat ympärillä, ja kynttilöiden valo heijastui kiviseinistä. ”Äiti, miksi me menemme kirkkoon yöllä?” poika kuiskasi. Äiti hymyili ja kumartui lähelle: ”Tänään on Genna, meidän joulumme. Jeesus…
”CareSynth™ – hoivaa, joka toimii.”
”Hei, soitan Kerttu-mummoni asioissa. Hän sai vasta hyvinvointialueelta palvelusetelin ympärivuorokautiseen hoivaan ja hänet kuulemma ohjattiin asumaan teille. Voisinko jutella jonkun kanssa hänen tilanteestaan?” ”Hei ja kiitos yhteydenotostanne. Toivotamme mummonne tervetulleeksi CareSyntheen! Olen HoivaBot 3.7, palvelutalomme asiakasrajapinnan tekoälyavustaja. Mummonne on juuri saapunut ja hänet on alustavasti sijoitettu Peruslinjastoon™. Haluatteko päivittää hoivatasoa?” ”Tuota, anteeksi, mitä tarkoitatte linjastolla?…
Oman elämänsä bradpitt
Yksi usein toistamistani sanonnoista on “vale-emävale-tilasto”. Silti myönnettäköön, että tilastoillakin on paikkansa ja lähtökohtaisesti voinemme luottaa Tilastokeskuksen monipuolisiin antimiin. Sieltähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista! Jopa mahdollisuus luoda keskivertosuomalainen, tuo oman elämänsä bradpitt. Joten katsotaanpa! Tilastokeskusta siis kehiin ja profiilia pukkaa: Keskimääräinen suomalainen on useimmiten mies, noin 43-vuotias, 180-senttinen ja 86,4-kiloinen. Ja nimeltään kohtuullisella todennäköisyydellä Juha….
Hei vaan, lottoarvonnan tulos!
Sattuma, geenit ja suomalaisuus – kun historia ei pysähdy Olen joskus sanonut, että somen sulkeminen on viisauden alku. Tai ainakin sillä turvaa mielenrauhaansa… Vaan aina ei sekään auta, kun kaikki viestimet tuuttaavat samaa tuubaa silmät ja korvat täyteen. Viime päivät ovat kuluneet seuraillen sangen monipolvista ja rönsyilevää keskustelua maahanmuutosta, maahanmuuttajien “tasosta” ja väestönvaihdosta. Tai ehkä…