hajatelmia Perjolalta

Ja näin päästiin jouluun… 24 luukkua, 24 joululaulua – veikkaan, että niiden nimeämisessä ei ollut kovin suuria ongelmia! Tässä vielä ”virallinen” lista: 1. Avaruus (Walking in the Air, sävellys ja sanat Howard Blake; suom. sanat Tarleena Sammalkorpi) 2. Arkihuolesi kaikki heitä (sävellys Leevi Madetoja; sanat Alpo Noponen) 3. En etsi valtaa, loistoa (sävellys Jean Sibelius;…

Näin ollaan kuljettu matka adventista jouluaattoon ja on viimeisen joululaulun vuoro. Tällä kertaa kuljetaan tarun ja toden välimaastossa: Revontulet loimuavat talvisessa, hiljaisessa pakkasyössä. Kuu valaa kalpeaa loistettaan lumiseen maisemaan. Ihmiset, aikuiset ja lapset, nukkuvat… Vain yksi uneton kulkija kiertää mietteliäänä pihamaalla tarkastaen, että kaikki on kunnossa, niin rakennuksissa kuin tilan eläimilläkin lampailla, kanoilla, koiralla, lehmillä,…

Aina lapsena jopa ihmettelin tätä joululaulua – en sitä kovin jouluisena osannut edes pitää: Ensin laulussa oltiin kiistämättä joulussa ja perinteisissä joulutunnelmissa: vastasyntynyt lapsi nukkui tyytyväisenä, vaikka vuode olikin sangen vaatimaton. Kaikki hyvin. Sittemmin lapsi varttui äitinsä hyvässä hoivassa ja pian hän olikin jo aikuinen ihmisten keskuudessa – ja kaiketi hyvin suosittu henkilö. Tai näin…

Totta totisesti, meinaapi joulun lähestyminen pistää töpinää tossuihin: askeltahti kiristyy päivä päivältä reippaammaksi, äitien, isien jos muidenkin päivät käyvät kiireisiksi! Pitää järjestellä joulupaketteja, hankkia kuusi ja koristella se – kynttilöitä ei saa unohtaa! Ja sitten, yht’äkkiä kaikki on valmista ja joulunvietto voi alkaa. Joulupukkikin tupsahtaa jossain välissä paikalle lahjapussiensa kanssa. Oi-joi! Jos ”ennen vanhaan” lahjoina…

Onkohan jo se aika, kun ovelta kuuluu koputus? Kukahan se siellä kolkuttelee? No, joulupukki, kukapa muukaan! Joten ei muuta kuin tervetuloa, pukki kiiruusti sisälle pistämään jalalla koreasti ja jakamaan lahjoja kilteille lapsille. Johan he ovat jo silmät loistaen odotelleetkin tätä hetkeä! Ja pian taas pukki on poissa, jatkamassa pitkää matkaansa muiden lasten luo ympäri maan….

Vaikka useimmiten sitä toivoo perinteistä joulua yhdessä läheisimpien kanssa, niin aina sen toteuttaminen ei ole mahdollista. Syystä tai toisesta joku joutuu viettämään joulua erossa omaisistaan, jossain kaukana, jopa ulkomailla asti ja osallistuminen koto-Suomen jouluun voi tapahtua vain mielessä tai muistoissa… Tokihan ne puitteet muuallakin voivat olla hienot ja jopa kotoisia näyttävämmät, sää lämmin ja ruoka…

Ihanhan tuo tuntuu kesäiseltä! Enkä nyt puhu säätilasta, vaan jouluajasta, joka keskellä talven pimeyttä tuo perinteillään mukavaa vaihtelua arkeen. Koristellaan kuusi ja sytytetään sen kynttilät – saadaan kirjaimellisesti vähän valaistusta kaamosta taittamaan. Kyllähän se joulu piristää kaikkien, niin vanhempien kuin nuorempienkin oloa. Leikkisä mieli puskee pintaan ja ryhtikin paranee aivan luonnostaan, kun mieli on hyvä…

On joulu. Talvi ja kylmä, kaamosaika… Muuttolinnut ovat lentäneet aika päiviä sitten etelän lämpöön ja luonto on hiljainen… Siksi kai joulun merkitys korostuukin. Mieli on lämmin, huolet saavat hetkeksi jäädä. Lasten ilo ja jouluiset perinteet saavat unohtamaan murheet ja talven kylmyyden. Joulupöytä notkuu herkkuja, lahjoja annetaan ja saadaan… Joulun vanha tuttu tarina on jälleen uusi….

Taas mennään! Jos eilisessä tarinassa lupailin pollelle joululepoa, niin joudunko nyt pyörtämään lupaukseni? Jos sää on mitä parhain, maa runsaan tuoreen lumen peitossa, niin ehkäpä se heppakin haluaa lähteä pienelle jaloitteluretkelle tallistaan! Joten reki ja valjaat valmiiksi sekä kunnon huopa jaloille, niin eiköhän sitä sitten tällainen vilukissakin tarkene. Ja sitten menoksi! Antaa aisakellojen soida ja…