Sote‑taksien tilaaminen käy kalliiksi.
Suomessa puhutaan paljon hyvinvointialueiden palveluiden sujuvuudesta ja hinnoista kuluttajalle. Silti yksi arkinen, mutta selkeä epäkohta jää jatkuvasti huomiotta: vammaispalvelulain (VPL) mukaisten kuljetuspalveluiden tilauspuheluiden maksut. Palvelut itsessään antavat lakisääteistä tukea liikkumisvapauden ja perusoikeuksien toteutumiseksi – silti niiden saaminen aiheuttaa monille ikäihmisille ja vammaisille jatkuvia piilokuluja.
Elämme harhassa “edullisista paikallisnumeroista”
Hyvinvointialueet kilpailuttavat VPL-kuljetuksensa ja palveluntuottajiksi valikoituu yleensä se “parhaan tarjouksen” tehnyt kuljetusyritys. Jää vain huomiotta, että usein näiden yritysten tilauspalvelun numeroina on perinteisiä maantieteellisiä suuntanumeroita (kuten 09, 02, 03, 015 tai 017). Päättäjien pöydissä tämä toki näyttää hyvältä: “Emme käytä kalliita 0600 numeroita, vaan asiakas maksaa vain paikallispuhelumaksun.”
Perustelu ei kuitenkaan vastaa mobiiliajan todellisuutta.
Suuret matkapuhelinoperaattorit (Elisa, Telia, DNA) ovat muuttaneet hinnoitteluaan niin, että vaikka kuluttajalla olisi liittymässään rajaton puheaika, puhelut näihin vanhoihin lankanumeroihin – tai hienommin sanottuna kiinteän verkon numeroihin – laskutetaan usein paketin ulkopuolella, erikseen. Minuuttihinta voi olla 0,08–0,18 euroa liittymätyypistä riippuen. Sote-kyytien tilaaminen voi tulla yllättävänkin hintavaksi!
Pitkät jonotukset maksaa asiakas
Ruuhka-aikoina – esimerkiksi aamuisin tai huonolla säällä – välityskeskusten jonotusajat voivat venyä jopa 15–20 minuuttiin. Ja asiakas maksaa jokaisesta jonotetusta minuutista!
Pelkkä välttämättömän kauppakyydin tilaaminen voi maksaa useita euroja ennen kuin taksi on edes saapunut pihaan. Vaikka itse kyyti on edullinen, sen oheiskuluna tulevat puhelinmaksut nostavat kokonaishintaa huomattavasti. Pienituloinen eläkeläinen tai vammaistuen varassa elävä voi kerryttää tahtomattaan kymmenien eurojen lisäkulut kuukaudessa.
Edulliseksi tarkoitettu liikkumisen apukeino muuttuukin hintavaksi?
Tilanne on erityisen hankala asumispalveluiden piirissä oleville. Pienituloisimmille voi asumisesta ja siihen liitetyistä palveluista perittävien maksujen jälkeen jäädä käyttövaraa vain noin 190 euroa kuukaudessa. Tuolloin muutamankin euron ylimääräinen meno kirpaisee varmasti.
Digiloikka jättää haavoittuvimmat taakseen
Toki kalliille puheluille on vaihtoehtoina erilaisia mobiilisovelluksia ja nettitilaussivustoja. Käteviä kyllä – niille, jotka niitä voivat käyttää. Jos mietitään, kenelle nämä sovellukset oikeastaan rakennetaan…?
Suuri osa kuljetuspalveluiden käyttäjistä – hyvin iäkkäät ihmiset ja monet vammaisryhmät – eivät pysty tai osaa käyttää älypuhelimia. Heille puhelin on ainoa turvallinen, saavutettava ja toimiva tapa asioida.
Digitaaliset ratkaisut eivät vain toimi kaikilla. Ja he, jotka ilman omaa syytään jäävät digikelkan ulkopuolelle, joutuvat taloudellisesti rangaistuiksi.
Mitä asialle voidaan tehdä?
Hyvinvointialueiden on kannettava vastuunsa kilpailutuksissa. Seuraavalla kilpailutuskierroksella on ehtona oltava maksuton 0800-tilausnumero – jollaista esimerkiksi Kela tarjoaa sairausmatkoilleen.
Tilausnumeroihin on saatava takaisinsoitto. Jonottamisen sijaan asiakas voisi jättää numeronsa ja keskus soittaisi takaisin. Palvelu olisi näin asiakkaalle maksuton.
Liittymätyyppejä kannattaa vertailla. Osa operaattoreista laskuttaa kiinteän verkon puheluista kalliisti, mutta tietääkseni ainakin yksi operaattori sisällyttää ne edelleen puhepaketteihin. Tämä voi säästää merkittävästi.
Mutta: epäkohta ei korjaannu, ellei se nouse päättäjien tietoon. Siksi vammais- ja vanhusneuvostojen on pidettävä ääntä. Yksi pieni blogi ei siihen pysty.
Summa summarum
Lakisääteinen apu ei saa aiheuttaa piilotettuja lisämaksuja. Sote‑kyytien tilaamisesta on tehtävä esteetöntä – myös lompakolle.