Satuinpa pitkästä aikaa matkustamaan linja-autossa. Suht’ täydessä sellaiessa. Kyydissä oli etenkin työmatkalaisia, jotka hiljaisuudestaan päätellen odottivat vain pääsyä kotiin hengähtämään.
Mutta sitten oli näitä äänekkäämpä tapauksia: muutamia yläkoululaisia, jotka nuoruuden voimassa uhosivat tekemisistään (tai tekemättä jättämisistään) sekä lisäksi pari vähän varttuneempaa elämänkoululaista, joiden puheita sävyttivät vuosien karhentamat kokemukset…
Yhteinen nimittäjä näille vähän puheliaammille?
Tuntui olevan jatkuva puhutun korostaminen sillä tietyllä ”puhekielen välimerkillä” eli v-ilmaisulla. Joko pelkkänä v:nä tai sitten sen suuntaan kohdistettuna nuuskuttelu-kehotuksena. Tai sitten kertojaa vain yleisesti ”ketutti”.
Joka tapauksessa puolivälissä matkaa olin jo kohtuullisen tylsistynyt.
Lopulta jo suhteellisen ärsyyntynytkin: että voi olla jonkin sanan toistuminen tylsää kuultavaa!
Ja mikä herjaus tuo nyt on olevinaan? Etenkään miesoletetuille esitettynä! Heille voisi paremminkin sopia vaikka kehotus ”katko ky—ynärpääs!” Tai jotain sinnepäin. Tai vähän alemmas.
Naisoletetuille tuo vaihtoehto ei kuitenkaan taitaisi toimia…? Luultavasti vain kiittäisivät mahdollisuudesta tuntea voimaantumista, kuitata vuosisataisia sovinismin (sen myöhemmässä merkityksessä) hedelmiä – ja tekisivät työtä käskettyinä.
Tuota noin… Taidan perua puheeni. En halua yllyttää väkivaltaan. Antaa ”cubitusten” jos muidenkin osien olla rauhassa.
Mutta nuo puheenparret…
Henkilökohtaisesti en moisia alatyylisiä ilmauksia suosi. Tai itse asiassa (hevillä) edes päästä suustani. Tuon äskeisenkin olin jo poistamassa, mutta… Olkoon nyt tämän kerran.
Silti… Minusta tuollaiset ilmaukset ja puheenparret ovat paitsi, kuten todettua, alatyylisiä, mutta myös mauttomia, värittömiä ja käytössä tyystin kuluneita. Jos nyt hieman ilkeilisin, niin voisin väittää, että ne osoittavat vain käyttäjiensä hienoista sivistymättömyyttä, henkistä köyhyyttä ja etenkin mielikuvituksen puutetta.
Toisaalta verbaaliaggression kohteena olevan on niin luvattoman helppoa reagoida siihen niin tuttuun ja turvalliseen
”haista v—” -toivotukseen. Vastine – verbaalinen tai fyysinen – tulee toiselta selkäytimestä ja kähinä on taattu.
Sen sijaan vähän yllättävämpi herjaus saattaa kohteen hämmennykseen: mitä minä juuri kuulin? Kuulinko oikein? Mitä minulle sanottiin? Mitä tuo tarkoittaa? Ja ymmärtämättömyyden luoma hämmentyneisyys on ensi askel häviöön.
Hieman mielikuvitusta peliin, niin yllätysmomentti on varma ja voit rauhassa poistua paikalta – voittajana!
Miten päljon päräyttävämpää on täräyttää angstiaan maailmalle tai laukoa asiattomasti käyttäytyvälle kiusanhengelle vaikkapa ”sappermentin täryjäärä”, ”perskutin puretaani”, ”pannahisen parsas” tai vaikka ”kefalofaalinen kaalinpää”?! Tai jos haluaa painottaa toiminnallisuutta ”haistattelun” suuntaan, voisi toivotus ”haista henkes” tai kehotus kohdentaa nuuskuttelu vaikka varvashikeen hätkäyttää parahultaisesti.
Liian proosallista?
No, voisivathan v-sanan jääräpäiset ystävät tieten hifistellä sanan lähtökohtaisella tokaisullakin: ”Voi pyhä Vitus”!
Lyhyttä ja ytimekästä viestintää kannattavat voisivat puolestaan laukoa vaikka ”cubitus”, ”paskuri” tai ”örkele” (yhdistelmä örkkiä ja sitä toista, kansallisempaa).
Perinteisiä ilmaisuja suosiville voisi sopia vaikka ”voi riettaan nahka” tai ”piessojen piessa”. Onhan näitä.
Ja lisää vaihtoehtoja löytyy Suuresta kirosanakirjasta, jossa on tarjolla kaikkiaan 5 000 erilaista kirosanaa! Siinä on valinnanvaraa!
No, leikki leikkinä, mutta siitä ei päässe yli, eikä ympäri, että kaikkinaiset v-tyyliset ilmaisut ovat kokeneet rajun inflaation.
Jätetään siis se v-tyyli mäkihyppyyn.
Toki, myönnän, että noin yleisesti ottaen ja tiukan paikan tullen voi pieni tai vähän isompikin manaus olla paikallaan. Esimerkiksi sellainen r-kirjain sorahtaen täräytetty karjalaisen pahan hengen ilmaus toimii taatusti!
Monella tapaa:
Sadattelijalle itselleen koituu välittömän tehovaikutuksen ohella se hyöty, että verenpaine laskee (tutkittu juttu) .
Ja se tehovaikutus? No, suomen kieltä ymmärtämätönkin vetäisee tuolloin ruodon suorempaan välittömästi.
Heikkohermoisempi luultavasti pyörtyy.
Mutta nyt, sappermentikkeli soikoon, on korkea aika mennä pesemään kieli saippualla.
Vai onko?