- se on nolo, häiritsevä, estää hengitystä, hyödytön, hankala käyttää, epämukava, haitaksi immuniteetille, vaikea käyttää.
- ei kiinnosta, se on vouhotusta, ylireagointia ja hössötystä.
- suomalaista eivät auktoriteetit määrää, Suomessa on edelleen vapaus olla sitä pitämättä, laki ei määrää, käyttämättä jättämisestä ei sakoteta.
- korona ei huoleta, koska kukaan tuttu ei ole sairastunut, ei tässä mitään tautia tule tai jos tulee, niin on tullakseen, kukaan tutuista ei käytä maskia.
- Suomessa ei ole koronaa juuri lainkaan, Suomessa ei ole tarpeen käyttää maskia.
- se ei suojaa, niiden tehosta ei ole näyttöä, niiden hyötyä ei pysty tutkimuksilla näyttämään toteen, niillä ei ole vaikutusta leviämiseen.
- puoli vuotta sitten sen käyttöä ei edes suositeltu.
- ei ole varaa.
Ja niin edelleen.
Perusteluita maskittomuudelle tuntuu olevan yhtä monta kuin on maskitontakin. Vaan, jos nyt noita perusteluita hieman koettaisi ryhmitellä…
Aika monella niissä korostuu oma kokemus, oma tuntemus jostain vieraasta ja itselle oudosta. Muutosvastarintaa? Luultavasti. Taitaapi olla aika tyypillistä meille suomalaisille.
Ei voi kieltää, onhan se maski outo: happi loppuu ja pie….tää… No, joo… Vaativathan ne uudet kengätkin sisäänajoa, eikä hammasproteesikaan taida ihan tuosta vain suuhun sopia… Android-puhelimen näppäimistö… Etätyö… Vaativathan nuo kaikki totuttelua, enemmän tai vähemmän ja niin vaatii maskikin. Mutta jos on pakko saada popot jalkaan tai hampaat suuhun, kännykkä pelittämään tai hommat hoidettua – tai mitä muuta uutta elämässä tuleekaan opeteltavaksi – niin pakkohan sitä sitten totutella on. Ei siinä auta se kuuluisa itku, eikä hammasten kiristys. (No, hyvä on: tuohon Android-järjestelmään nyt ei yksinkertaisesti voi oppia…)
Toisaalta… Ongelmana voi olla osaltaan myös se, että kun ohjeistus tulee ”ylhäältä”, niin siinäpä on suomalaiselle kankaanriekaletta kuin punaista vaatetta härälle. Meitähän ei komennella! Hallitus [sehän se] tuppaa väkisin jotain mitä-lie-harsoa itse kullekin turvan eteen – vähemmästäkin sitä mielensä pahoittaa! Ei sitä ennenkään käytetty tuollaisia – en tykkää. Prkl.
Joillakin perustelut maskin puolesta ovat iskeneet jo kipeästi vastarinnan linnakkeisiin. Perusteluissa korostuu kuitenkin vielä uhmakas uho: täällä mitään koronaa ole, enkä minä sitä pelkää, jos sairastun niin sittenpähän sairastun, omapahan on nahkani. Kai se sitten on vaikea kuvitella tilannetta, että sairastuisi, tai asettua jonkun toisen sairastuneen asemaan, jos ei ole omakohtaista kokemusta sairaudesta tai on nähnyt sen vain lievänä. Suomalainen kun sattuu olemaan kuolematon. Ainakin siihen asti, kun kuolee.
Joskus mielipiteenmuokkaus on tehokkaimmillaan, kun se toteutuu omakohtaisen kokemuksen kautta. Avantouinnistakaan on vaikea sanoa mitään, jos ei ole sitä kokeillut. Uusi hiusväri paljastaa karvansa vasta kokeilun kautta. Sairauksien kohdalla ei vain toivo kenellekään kokemusta sen selvittämiseksi, onko siitä syytä olla huolissaan vai ei. Tämäkin tauti kun pitää sisällään mahdollisuuden hengenmenoon – oman tai läheisen (juoruilevasta naapurista tosin ei niin väliä… No, ei sentään…).
Sairaus olisi liian kova hinta siitä ilosta, että muuttuipas se mielipide taudin vakavuudesta. Joskus voi veikata – terveydestä ja elämästä ei kuitenkaan.
Vähän perusteellisempaan vastarinnan horjumiseen alkaa viitata ”juu, mutta” -ajattelu. Tiukasti perustellaan maskittomuutta sillä, että kun ei ole selvästi osoitettu, että maskeista olisi hyötyä (jos haittaakaan). Monissa maissa on paljon tiukemmat maskisäännöt – paikoin kai pestään hampaatkin maski naamalla, nukutaan ainakin – ja silti tauti leviää siellä hallitsemattomasti. Tähän voisi tieten heittää vasta-argumentin: miten nopeasti se leviäisikään, jos ei olisi niitä maskeja? Hyvä on, myönnetään, voi olla – vaan voi olla olemattakkii…
Me emme yksinkertaisesti tiedä kaikkea ja taudin leviämiseen on monia syitä: Kansat ja kulttuurit ovat erilaisia, väestöntiheydet ja ihmisten etäisyydet toisistaan muutoinkin ovat monin paikoin aivan toista luokkaa kuin täällä kotomaassamme, jossa myöhästytään edelleen töistä, koska naapuri oli rappukäytävässä ja esti asunnosta ulostulon niin Matilta kuin Maijaltakin. Myös ihmisten koulutustasot ja tietämys maailmanmenosta vaihtelevat tavoista ja yleisestä elämänmenosta puhumattakaan. Joissakin eteläisemmissä kulttuureissa poskisuudelmat ovat kärsineet inflaation jo vuosisata sitten – Suomessa opetellaan vasta avaamaan nyrkki kätellessä (jos kukaan vielä muistaa mitä ”kättely” tarkoittaa). Joissakin maissa virkamiehet ovat korruptoituneita byrokraatteja, joiden puheita on aina syytä epäillä; Suomessa sentään ymmärretään, että jokainen virkamies on jonkun isä, äiti, sisar, veli, ystävä, tuttava, jolla useimmiten on vilpitön pyrkimys hoitaa työnsä sen mukaan kuin Suomen laki määrää. Eikun, mitäs siellä nettipalstalla viimeksi sanottiinkaan… (Viimeisin lause oli sitten tarkoitettu ironiaksi.)
Mutta, kuten sanottua, me emme tiedä vielä kaikkea. Paljon jo kuitenkin ja kyllähän tiede on aika vakuuttavia todisteita maskien käytön puolesta esittänyt. Kaikkia ei tieten vakuuta, vaikka heille toisi kuun taivaalta osoittaakseen, että se ei ole juustoa ja edelleen on kuulemma monia, jotka pelkäävät ulkomaanmatkoillaan putoavansa reunan yli… Toivottavasti ei sentään Suomessa?
Mutta, jos tieteen argumentit haluaa heittää romukoppaan, niin mikäpäs siinä sitten. Elämän voi toki aina ottaa rennosti ja kulkea tiensä suljetuin silmin, omiin pikku aatoksiin ja tuntemuksiin turvaten. Kolikon kääntöpuolena voisi tieten sanoa jotain henkisen joustavuuden ja älykkyyden korreloinnista, mutta jätänpä väliin. Silti voisivat nämä veitsenterälläkin elävät miettiä, että jos jostain ei ole suurempaa haittaa, niin haittaako se sitten? Ties vaikka siitä olisikin hyötyä… Lisäksi, veikataanhan sitä muutoinkin! Korona-arpajaisissa palkinto voi tosin olla sellainen ei-rahassa-mitattava. Tai sitten kuponkisi siinä nenän alla on yhtä tyhjän kanssa, mutta… Kuka tietää…
Jonkinlaista närää ja vastarintaa on tuotu esille myös sitä kautta, että miksi näitä nyt pitäisi käyttää, kun vielä keväällä näitä ei edes suositeltu käytettäväksi. Hmmh… No, taisi olla aika kipeä tosiasia tuolloin epidemian alkuvaiheissa, että Suomi-neito narautettiin aika lailla housut kint… Tai sanotaan nyt, valmistautumattomana edessä reipasta kyytiä karkaavaan tautitilanteeseen. Jos tuolloin olisi sanottu, että käyttäkää, käyttäkää ja käyttäkää ehdottomasti maskeja – joita ei ollut – niin mitkä olisivat olleet seuraukset? Alta aikayksikön musta pörssi olisi alkanut rehoittaa, sillä viitteitä siitä oli ihan riittämiin maskien ja käsidesien hintojen ylittäessä lentoliikenteen absoluuttiset lentokorkeudet. Luultavasti maskeja olisi ryhdytty varsin nopsaan rahtamaan Suomenlahden yli pimeästi kuin pirtutrokarit kovaa teetä aikanaan… Ruumiitahan siinä olisi tullut – tai ainakin kauppakeskusten ”hassut häppeningit” olisivat saaneet ihan uusia sfäärejä…
En käytä maskia, koska minulla ei ole niihin varaa? No, oikein en jaksa uskoa, että niin kapeaa lompakkoa löytyy kenelläkään, että tämän argumentin taakse mahtuisi piiloutumaan. (Tuossa taisi tulla ajatuksellinen ristiriita…?) Niin tai näin. Maskien hinnat ovat tulleet alas aika reippaasti ja lisäksi kunnat jakavat maskeja ihan vastikkeettakin jokaiselle, joka kokee itsensä vähävaraiseksi. Joten hopi, hopi, ei muuta kuin menolainen krossiöveri hyrräämään ja komeasti kaartaen jonon peril… eteen.
Kaikkia ei kuitenkaan voi vakuuttaa ja tokihan Suomessa perustuslaki takaa kaikille sanan- ja mielipiteenvapauden. ”Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” Vapauteen liittyy silti myös vastuu, mutta… Jos joku nyt ehdottoman vakaumuksellisesti ja vakaasti harkiten on sitä mieltä, että maskeista ei ole hyötyä, eikä aio niitä käyttää, niin tämä on aivan ok. En aio häntä siitä tilille vetää saatikka tirvaista. Tyydyn ottamaan kohteliaasti etäisyyttä, vaikkakin sisimmässäni ehkä vähemmän kohteliaasti – mutta vähintään henkisesti aivastan perään.
Ai niin… Ps. Jos nyt joku kaikesta huolimatta maskien tehoamattomuudesta vakuuttunut kansalainen joutuu syystä tai toisesta sairaalaan johonkin kirurgiseen operaatioon, niin kannattaa sanoa leikkaavalle kirurgille ja muulle hoitohenkilöstölle, että voivat jättää ne maskit ja visiirit pois. Niistä ei ole hyötyä ja tuleehan siinä heille muutenkin hiki lamppujen alla leikkaushaavojen kanssa operoidessa. Ja käsiä kuivattavan pesun ja desinfioinnin voi oikeastaan myös jättää väliin. Samoin voi unohtaa ne suojakäsineet – varmaan helpompi työskennelläkin, kun ei ole niitä napsakoita hanskoja tiellä. Kirurgin pitää toki siinä pikkuisen varoa, ettei veitsi lipsahda… Ja sitten – reippaasti vaan leikkaamaan! Tulee kaikille hyvä mieli, kun hommat hoituu jouhevasti.
