Tänään on 19. päivä tammikuuta. Vanhan kansan viisauksien mukaan talvi on tänään puolessa välissä ja tästä pitäisi siis alkaa vähittäinen matka kohti kevättä. No, talven puoliväliksi on toki muitakin kelpo ehdokkaita, mutta kaikkinensa, onhan tuo päivä jo hieman valostunut ja pidentynyt! Ehkä tässä tosiaankin jo kaarretaan pikkuhiljaa kohti kevätpuolta, vaikka ei sitä nyt vielä suuremmin huomaa.
Tähän ”puolivälin päivään” on aikoinaan liitetty kaikenmoisia ennusmerkkejä ja sanontoja. On muun muassa väitetty, että jos tänään, Heikin nimipäivänä ja samalla surullisenkuuluisan talonpoika Lallin tappaman piispa Henrikin muistopäivänä, on lauha ilma, niin maaliskuussa on sitten luvassa pyryä ja pakkasia. No, siltä pohjalta, mitä tuolla ulkosalla olen tänään pyörähtänyt, niin ei kovin lupaavalta tunnu… Mittari käväisi päivällä jopa plussan puolella! Pakkasvaatteita tullaan siis tarvitsemaan muutaman viikon päästä… Toisaalta, eiköhän se lumi ole tarpeen luonnolle ja tuskin viljelijäväestökään sitä pahaksi pistäisi.
Jää nähtäväksi.
Tänään, ”talvennapana”, myös karhu perimätiedon mukaan kääntää kylkeä murahtaen samalla ”talvi puolessa, nälkä suolessa”. Eli vielä riittää karhun suolenmutkilla kurahdeltavaa ennen kevään aurinkoa ja pihkatapin sulatusta! Hyviä unia vaan, karhuherra! Nuku sinä – me nautimme vielä talvesta!
Toisaalta kerrotaan tarinaa myös, kuinka tänäinen nimipäiväsankari, se kuuluisa Heikki alias Henrik, lyö kartulla talven korkean selän kaaren poikki. Tähän tarinaan liittyen on Pohjanmaan joillakin alueilla ollut lapsilla tapana mennä tänä päivänä ulos kuuntelemaan, kuinka se talvenselkä paukahtaakaan katki. Siinä on sitten korvat tarkkoina kuunneltu…
…ja, jos pruukasi hiljaisuuden puolelle jäämään, eikä muutoinkaan alkanut tapahtua toivottua käännettä, niin ainahan sitä saattoi tarjota auttavan kätensä ja itsekin jonkinlaisella astalolla tai kurikalla rommauttaa talon seinään niin että jysähti! Siitä se kevät alkoi!
Muutoinkin kaikkinainen meteli on tänä päivänä ollut luvallista ja jopa toivottua, eikä naapureitakaan ole saanut jättää osattomiksi. Eli lapset kiersivät Heikin päivän iltana talosta taloon ja pitivät niin paljon meteliä kuin pystyivät, kilkuttivat lehmänkelloja ja kulkusia ja hakkasivat kaikenlaisia metallisia ja muita astioita… Pääasia, että meteliä ja iloista naurua riitti!
Tuota noin…
Lapsikastiin en tieten enää ainakaan iän puolesta mene, mutta lapselliseksi voinee kuitenkin haukkua?
Joten…
Koetan olla tulematta pidätetyksi.?