Tulikin tenkkapoo: tälle päivälle ei ole merkitty mitään erityistä teemaa, joten jutunaihe pitäisi nyt keksiä ihan itse. Nyhjäistä niin sanotusti tyhjästä… Sillä sellaiselta pääkoppa tällä hetkellä tuntuu…
Kiireinen, monisyinen päivä takana ja jutunaiheiden osalta mielikuvitus loistaa poissaolollaan…
Josko tämä päivä kuittaantuisi pienellä jouluvitsillä?
Ja, kun ajat ovat vaikeat ja inflaatio laukkaa, niin ehkä otamme suunnan kohti aina-niin-taloudellisten kansalaisten asuinpaikkaa – eli Laihiaa:
Laihialla eleli taannoin vähän varttuneempi pariskunta, mies ja vaimo. He olivat olleet naimisissa jo vuosikymmeniä ja lapsetkin – poika ja tytär – olivat jo lentäneet pesästä. Lapset olivat hyvin päässeet itsenäistymisensä alkutaipaleelle: poika oli muuttanut opintojen perässä Ouluun; tytär puolestaan asusteli miesystävänsä kanssa Tampereella.
Jouluun oli enää pari päivää…
Pojan kännykkä pirahti: isä soittti. Poikaa vähän ihmetytti isän yhteydenotto, sillä vastahan hän oli viikkoa aiemmin keskustellut isänsä kanssa ja kertonut, että tenttien kanssa menisi tänä vuonna niin myöhäiseen, että hän ei millään ehtisi joulunviettoon vanhempiensa luo. Ehkä välipäivinä sitten…
”Isä hei, ihan totta, minä en millään ehdi…” poika puuskahti, mutta isä keskeytti hänet lyhyeen.
”En minä siitä halunnut puhua”, isä aloitti ja oli sitten pitkään hiljaa… ”Tuota noin… Ei kai tässä ole mitään oikeaa tapaa tätä kertoa ja tiedän, että tämä on sinulle järkytys. En missään nimessä halua pilata sinun jouluasi, mutta… No, tulisit tietämään tämän ennemmin tai myöhemmin: äitisi ja minä olemme päättäneet erota.”
”Mitä!? Mitä sinä puhut isä?” Poika oli aivan tolaltaan.
”Me olemme päättäneet erota. Kun sinä ja sisaresi muutitte pois kotoa, ymmärsimme, että te olitte ollut se liima, joka piti meitä yhdessä. Nyt… Meillä ei ole mitään yhteyttä. Emme me tule enää edes toimeen keskenämme…” isä totesi vakavana.
”Isä!?” Pojan äänestä huokui suoranainen epätoivo.
”En halua nyt puhua enempää”, isä totesi. ”Soita siskollesi Tampereelle ja kerro, minä en nyt jaksa. Tämä on ollut aika vaikeaa…”
Isän suljettua puhelimen poika soitti välittömästi siskolleen. Sisaren reaktio oli raju: ”Ei ikinä! Eivät ne voi erota. Meidän täytyy puhua heidän kanssaan.”
Tytär soittaa välittömästi isälleen. Hän ei anna mitään vaihtoehtoja:
”Isä, kuule, te ette saa erota!” Tytär miltei itkee. ”Me tulemme sinne nyt heti – älkää tehkö yhtään mitään ennen kuin olemme siellä. Meidän täytyy keskustella!”
Isä sulkee puhelimensa, virnistää tyytyväisenä ja kääntyy vaimonsa puoleen hymyillen:
”No niin, kultaseni, asia kunnossa. Joulu on järjestetty: molemmat lapset tulevat tänne pyhiksi ja maksavat matkansa itse.”
(Huh huh…!)