Tämänvuotinen kalenterimatka kohti joulua on tulossa päätökseensä. On jouluaatto ja bloginpitäjäkin rauhoittuu vähitellen joulun viettoon.
Perinteisin menoin:
Aattoaamu alkaa riisipuurolla ja luumusopalla – ehkäpä siinä voi sitten siipaleen kinkkuakin maistaa mausteisen joululeivän ja makean sinapin kera… Tänä vuonna muistin ostaa manteleitakin – laittaisikohan niitä puuroon useammankin vai käydäänkö perinteinen taisto siitä yhdestä ja ainokaisesta. Voisi oikeastaan laittaa muutaman: onnea ei koskaan ole liiaksi, etenkään nyt, kun tuntuu maailmalla myllertelevän niin monin tavoin.
Päivän mittaan vielä viimeisiä koristeluita, ulkotulien laittoa… Linnuille viedään kauralyhde – jos vähän auringonkukansiemeniä ja talipallojakin laittaisi, sillä lähistöllä majaileva jänis tuon lyhteen luultavasti tänäkin vuona vie… Laitetaaanpa siihen pari porkkanaakin makupalaksi: nälkä se on varmasti pupusellakin.
Kaikkinensa touhuja niitä näitä…
Puolilta päivin joulurauhan julistus Turusta tutuin, lapsuudesta kaikuvin sanoin: ”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla…”
Iltapäivällä katetaan pöytä ja laitellaan ruuat valmiiksi odottamaan, että saadaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan joulusauna saunottua. Arkisin riittää sähkövalo – joulusauna saunotaan kynttilän hämärässä… Luntakin olisi – josko sitä arvaisi käydä hangessa pyörähtämässä? Saapa nähdä… Tenavana tuo ei ollut konsti eikä mikään, mutta näin vanhemmiten on tainnut oppia mukavuudenhaluisemmaksi… Tai sitten sitä on vain viluisempi. Tai vähän viisastunut…? Mene ja tiedä…
Saunapuhtaina syömään. Kaikki tutut, perinteiset herkut on tuotu kynttilöin valaistuun pöytään: kinkku, karjalanpaisti, sinappia… Laatikot… Maksalaatikkoakin! Erilaiset kalat, juustot ja leikkeleet. Joululeipää, tummaa ja vaaleaa. Rosollia, herneitä… Tilkkanen viiniä. Ja perinteinen keskustelu: jos saisi valita vain yhden jouluruuan, niin mikä se olisi… Ja edelleen aivan yhtä mahdoton valinta! Itse valitsisin lanttulaatikon kinkun ja sinapin kera – se on sen verran tiivis kombo, että sen voi huoletta laskea yhdeksi…
Päälle joulukahvit: torttuja, pipareita, pikkuleipiä… Jos vatsaan siis vielä mahtuu.
Tässä vaiheessa aikoinaan ovikello usein pirahti ja aaton odotetuin vieras asteli taloon. Joulupukin seurassa vietettiin monen monta aattoiltaa… Lasten ilo loi joulun! Mutta aika kulki vääjäämätöntä kulkuaan, niin kuin sillä tapana on, ja pukki siirtyi vähitellen yhä enemmän ja enemmän muistoiksi mielen pohjalle jättäen epämääräisen kaipuun aikaan, jolloin joulussa oli vielä taikaa…
Nyt taikaa ei enää samalla tavalla ole. Tai oikeastaan se on muuttanut muotoaan: nyt joulun taika on pienissä hetkissä, perinteissä, jotka toistuvat vuosi toisensa jälkeen. Joulun taika on nyt siinä, että jouluna aika pysähtyy pieneksi hetkeksi. Se toki on vain illuusiota tai mielikuvitusta, mutta…
Jouluiseksi koristeltu koti, kynttilöiden valo, kaikki tutut maut ja tuoksut… Lämmin huopa, johon kääriytyä nautiskelemaan joulusuklaista, kupposesta glögiä. Tutut joululaulut hiljaa taustalla.
Tämä hetki, pieni ikuisuus, on tässä ja nyt.
Hyvää ja rauhaisaa joulua!
