Tänään onkin monenalaista ”merkkipäivää”: on rumien jouluneuleiden päivä, on päällystä jotain suklaalla -päivä sekä typerien lelujen päivä.
Varsinainen kombo!
Ja mistä ihmeestä moiset juhlanaiheet kumpuavat?
Rumien jouluneuleiden päivän ideoijat ovat kuulemma halunneet korostaa päivää ”päiväksi, jolloin voi pitää hauskaa ja olla oma itsensä – ei se teollinen ja sliipattu versio itsestäsi, josta et edes pidä”. Tärkeä ajatus – ole oma itsesi – jota tosin mielestäni vesittää hieman se, että rumista jouluneuleista on tainnut tulla oma tuotannonalansa… Protestoimalla keinotekoisuutta vastaan ajaudut keinotekoisuuteen? Hmmh…? Ja, entäpä jos satutkin viihtymään niissä ei-rumissa vaatteissa…?
Päällystä jotain suklaalla -päivä? Jaa-ah, tämä taitaa olla vain yksi tekosyy suklaaholisteille syödä suklaata! Vaan tarvitseeko suklaansyönnille tekosyytä? Jos voisi vain olla aito, oma, ahne itsensä – ja syödä suklaata niin paljon kuin sielu sietää ja vatta vettää! Ja toisaalta, eikös suklaa kuulu jouluun? Joten, palanen vielä…!
Ja tuo kolmas: typerien lelujen päivä? Tänä päivänä pitäisi kuulemma muistella kaikkia typeriä leluja, joita on lapsena tai muutoin vuosien saatossa saanut. Onko tämä tarkoitettu sitten jonkinlaiseksi varoitukseksi sikäli, että joulu lähestyy ja markkinavoimat jylläävät ja tuovat välillä sangen aggressiivisestikin joulupukin tietoisuuteen, mitä kaikkea heiltä saa sellaista, jota yksinkertaisesti et tarvitse. Paitsi, että tarvitset. Ainakin jouluna. Sen jälkeen voit tulla taas järkiisi ja manata, mitä kaikkea typerää tuli taas kerrytettyä taloon muisteltavaksi taas tulevina vuosina…
Mutta jos olet aina toivonut joulupukilta rumaa jouluneuletta (eli eräänlaista lelua) ja suklaata, niin…?
Ääh… Mitä tästä opimme? Olisiko kannattavaa kaikesta jouluisesta (kaupallisesta) härdellistä huolimatta pyrkiä olemaan oma itsensä? Pukeutua rumiin neuleisiin tai olla pukeutumatta? Päällystää suklaalla vaikka pekonisiivuja tai näkkileipää tai syödä suklaata ihan vaan, jos huvittaa ja koska se maistuu omassa suussa hyvältä? Tai toivoa joulupukilta – hieman epäekologisestikin – mitä älytöntä tai tarpeetonta tahansa, jos se tuo hyvän mielen ja iloa myöhemmillekin ajoille…? Jopa vuosien päähän!
Mene ja tiedä…
Ehkä me ollaan vaan. Sellaisia kuin olemme – ja ihan ilman ulkoisia määritelmiä.
Joulumielellä kuitenkin.
