Pikainen kuukkelointi hauskoissa merkkipäivissä antoi tälle päivälle osumaksi ”tekoturkkiperjantai”.
Turkiksista on tullut nykypäivän ”kuuma peruna”. Ammoisina aikoina niiden käyttöä ei kyseenalaistettu, mutta viime vuosisadan, 1900-luvun kuluessa – osaltaan eläinaktivistien toimien myötä – turkiksia asusteina ja vaatteina alettiin kyseenalaistaa. Vähitellen tekoturkikset valtasivat alaa yhä enenevässä määrin.
Toisaalta ei tekoturkiskaan ole valintana ristiriidaton. Se on ehkä eläinystävällisempi ja eettisempi vaihtoehto – ekologisempi ei kuitenkaan. Mutta silti: miksi vaatteen ylipäätään pitää muistuttaa eläimen turkista tai nahkaa? Mitä niiden käyttäminen kertoo kantajastaan tai yleisemmin meidän ihmisten arvomaailmasta? Jääkö taustalle yhä kytemään ajatus, että turkis on se, mitä todellisuudessa haluttaisiin…?
Mutta, mutta… Tämänhän piti olla joulukalenteri! Kovin jouluista kytköstä on tekoturkispäivään äkkiseltään vaikea löytää, mutta haetaan tähän nyt oikein hakemalla jotain vuodenajan teemaan sopivaa:
Jouluna juhlitaan kristillisen näkemyksen mukaan uuden elämän syntyä. Eli tapahtui niinä päivinä, että pieni Jeesus-lapsi syntyi Betlehemissä – ja hän syntyi talliin, eläinsuojaan, aasien ja lampaiden keskelle…
Ehkä tuossa parin vuosituhannen takaisessa kertomuksessa voisi nähdä kytkennän tähän uuden vuosituhannen teemapäivään: ihminen ja eläin rinnakkain, arvo kumpaisellakin, nahkoineen ja karvoineen.