Ja tänään on päivä, jolle ei löydy varsinaista teemaa; jolloin ei vielä hyvä Tuomas tuo joulua tullessaan, eikä edes talvipäivän seisaus käännä kelkkaa kohti kevättä…
Mikäpä päivä tämä nyt sitten voisi olla ollakseen?
Nykyaika – netin ihmeellinen monitietoisuuskaan – ei tuonut kummoisia vastauksia. Tänään on kautta aikojen synnytty ja kuoltu, tapeltu ja tehty sopimuksia, mutta mitään erityisen jouluista en löytänyt.
Hylätään siis nykyaika ja kaivellaan vastauksia historian hämäristä. Valveutuneimmat kansalaiset – varttuneemmat siis – muistanevat, että ennen viisaus löytyi kirjoista. Nuoremmille tiedoksi, että ne ovat sellaisia paperisia, pehmeä- tai kovakantisia, liimattuja tai sidottuja nippuja, joihin on kirjoitettu sellaisella vähän vanhanaikaisella kirjoituksella erilaisia tekstejä. Ja ei, hymiöitä tai emojeja niissä ei ole… Kuvia sen sijaan saattaapi löytyä.
Kaivelin esille taloutemme lähes vanhimman kirjan. Eli kunnia sille, jolle kunnia kuuluu! Lähteenä on Kustannusosakeyhtiö Otavan Tietosanakirjan kolmas osa vuodelta 1911 ja se antaa vastaukseksi hakusanalle ”joulu” muun muassa seuraavaa:
Sanan joulu arvellaan olevan perua vanhasta skandinaavisesta sanasta hjul, joka tarkoittaa pyörää. Vanhat skandinaavit kuvasivat aikaa ja vuodenkiertoa renkaaksi kiertyneellä käärmeellä. Myöhemmin sana kytkettiin anglosaksien joulukuukautta tarkoittavaan sanaan géol, joka tarkoitti iloa tai pilaa ja oli sukua latinan leikkiä tarkoittavalle sanalle jocus.
Joulua on pidetty Jeesuksen syntymäjuhlana, mutta jo tuolloin vuonna 1911 todettiin, että syntymäpäivän oikeaa ajankohtaa ei itse asiassa edes tunneta. Se vain päätettiin sijoittaa nykyiselle paikalleen – olihan tässä jo vanhastaan luonnon heräämisen ja valon voittamisen juhla-aika. Näitä juhlia oli ollut eri kansoilla: juutalaisilla, kreikkalaisilla, roomalaisilla, skandinaaveilla…
Suomalaisille joulu oli alkujaan henkien, erityisesti vainajahenkien juhla, joka alkoi Tuomaan päivästä ja jatkui aina Nuutin päivään saakka. Muinaisten suomalaisten joulutapoja on elänyt nykypäivään saakka. Toki hieman merkitykset ovat muuttuneet: Jos ennen jouluoljilla pyrittiin houkuttamaan henkiä pysymään omaistensa luona niin sittemmin niistä rakennettiin vapahtajan jouluseimi. Tai, jos ammoin Freya-jumalalle pyhitettiin joulukarju, niin nykysuomalainen pistelee tyytyväisenä sinappia kinkkusiivun kylkeen. Joululahjojakin on jaeltu jo kauan ennen kristillistä aikaa – itämaan tietäjät vain antoivat jouluisan perustelun niiden antamiselle… Ja niin edelleen: joululeikeillä, joulupukilla, kynttilöillä on kaikilla muinaiset lähtökohtansa.
Että tämmöistä. Tekstin oli kirjoittanut filosofian kandidaatti Lauri Hendell, suomalaisen tietosanakirja-alan ansiokkaita uranuurtajia!
Eli osattiin sitä ennenkin, eivätkä nuo tiedot tai tavat nyt ole niin kovin kauheasti muuttuneet…
Vai ovatko…?