En edes muista, mistä nuo muutamat vanhat kirjekuoret ja pakettikortit ovat minulle päätyneet… Hämärä epäily, että ne olisivat peräisin jostakin kirpputorilta…? Vuosien ajan ne joka tapauksessa ovat lojuneet kaapin perukoilla, kunnes nyt tulivat pienoisen tilanraivausoperaation yhteydessä taas esille.
Piti ihan ajan kanssa käydä näitä taas läpi…
Vanhin kuorista näyttäisi postileiman perusteella olevan vuodelta 1911. Suomen valtiota ei tuolloin vielä ollut, vaan täällä elettiin Venäjän keisarikunnan alaisuudessa, suuriruhtinaskuntana, ja toinen sortokausi venäläistämistoimineen oli meneillään. Postimerkkikin näyttää olevan kirjoitettu niin suomeksi kuin venäjäksi, samoin postileima. Kuukkeloin huvikseni kuoreen painetun lahtelaisen firman nimen, ”Rob. Helenius, Rauta & Rakennusaineiden Kauppa” ja löytyihän sieltä maininta liikkeestä ja sen myöhemmistä vaiheista. Pienoinen pala Lahden historiaa!
Seuraavaksi vanhin kuorista on leimattu Helsingissä 2.4.1946. Sodat olivat tuolloin vasta vähän aiemmin päättyneet. C. G. E. Mannerheim oli edeltäneen kuun aikana eronnut Suomen tasavallan presidentin tehtävästä ja J. K. Paasikivi valittiin hänen seuraajakseen. Suomeen tullut liittoutuneiden valvontakomissio seurasi tarkoin, että Suomi toteuttaa sille määrätyt varsin kovat Moskovan välirauhansopimuksen ehdot. Samalla Suomi koetti toipua sodasta ja kamppaili jälleenrakennuksen ja sotakorvausten maksamisen kanssa; pelko Neuvostoliiton miehityksen uhasta värjyi koko ajan taustalla; sotasyyllisyysoikeudenkäynti kuohutti mieliä… Liekö ollut kirjeen Helsingin Pihlajatieltä lähettäneeltä henkilöltä jonkinlainen kannanotto valita kuoreen postimerkki, jossa on Suomen marsalkka Mannerheimin kuva…?
Ajassa eteenpäin… Nipussa vilahtaa Helsinkiin Kuusitielle olympiavuonna 1952 lähetetty kuori. Leiman päivämäärästä on hieman vaikea saada selvää, mutta ilmeisesti se on lyöty Tohmajärvellä syyskuussa, 13. tai 18. päivänä. Suomessa elettiin tuolloin jo varsin toisenlaisissa tunnelmissa: viimeinen sotakorvauserä oli luovutettu Neuvostoliitolle 18.9. (hupaisa sattuma, jos kuoren leima olisikin tuo sama!) ja säännöstelytalouden määräykset oli purettu jo varsin pitkälle. Helsingin olympialaiset olivat päättyneet reilu kuukausi aikaisemmin ja suomalaiset olivat saaneet nuuhkia kansainvälistä ilmapiiriä Ja, kun Armi Kuuselakin oli valittu universumin kauneimmaksi kesäkuulla, niin voisi kuvitella, että ilmapiiri maassa olisi ollut jo aika lailla toisenlainen.
Suomalaisen yhteiskunnan kehitystä kuvastelee osaltaan seuraava, vuodelta 1961 oleva Kemissä elokuussa leimattu kuori sosiaalihuollon huoltopäiviltä. Kyseisen vuosikymmenen aikana toteutettiin monia laajoja sosiaalipoliittisia uudistuksia, jotka käsittelivät koulutusta, terveydenhuoltoa, suomalaista eläkejärjestelmää… Kaikkinensa Suomi kehittyi, teollistui, kaupungistui… Suomalaiset muuttivat maassa – ja maasta. Suuret ikäluokat olivat aikuistumassa ja kapinoivat vanhaa järjestystä vastaan. Presidenttinä oli toisella kaudellaan Urho Kekkonen.
Seuraava kuori. Vuosi on 1974 ja kuori Helsingissä 5.3.1974 leimattu ensipäiväkuori. Kyseessä ovat jääkiekon MM- ja EM-kisat… Postimerkkikin näyttää olevan kisojen erikoismerkki. Lunttasin netistä: nämähän olivat tosiaan ne surullisenkuuluisat kisat, joissa Suomen mitaliunelma kariutui maalivahti Stig Wetzellin positiiviseen dopingnäytteeseen. Muistan itsekin asiasta nousseen hälyn, epäuskon ja jonkinlaisen kitkeryydenkin, kun Suomen voitto Tshekkoslovakiasta tuomittiin tappioksi. Kun myöhemmin toinen kohtaaminen Ruotsin kanssa päättyi myös häviöön, oli Suomen mitalijahti tullut päätökseensä. Lopullinen sijoitus oli neljäs. Mitali sai vielä odottaa itseään.
Kaiken kaikkiaan, vaikka itse kirjeet ovat joutuneet kadoksiin, ovat jo kuoret merkkeineen ja leimoineen ja satunnaisine osoitetietoineen mielikuvitusta ruokkivia pieniä tuokiokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Hetkiä ihmisten elämästä – kirjeitä, joilla on hoidettu liikeasioita, kerrottu kuulumisia, lähetetty onnitteluita… Odotettuja ja toivottuja, ehkä pelättyjäkin viestejä ihmisiltä ja paikkakunnilta toisille.
Kirjoittaakohan kukaan enää kirjeitä?
Ovatko sähköpostit ja tekstiviestit, videopuhelut ja muut vastaavat viestintämahdollisuudet romuttaneet tämän perinteen jo tyystin? Ihmiset kulkevat nykyään kapula kourassa koko ajan ja yhteydenpidosta on tullut turhankin helppoa. En yllättyisi, vaikka tämä ihmiskunnan evoluutio kohta kulkisi siihen suuntaan, että lapsetkin alkavat syntyä käsi edellä hamuten ensimmäistä kännykkää jo ennen ensimmäistä rääkäisyään… No, ehkä ei sentään.
Mutta, voisihan tähän loppuun heittää pienen haasteen: yllätä joku sinulle tärkeä ihminen ja lähetä hänelle kirje!
Omalta osaltani lupaan tämän tehdä.