Kotitonttu havahtui hälinään. Joku tuli vaunuun ja istuutui hänen viereensä. Kotitonttu puristautui penkin nurkkaan niin tiiviisti kuin suinkin pystyi ja oli aivan hiljaa. Tulija oli keski-ikäinen mies, joka kohenteli silmälasejaan ja otti salkustaan nipun papereita. Mies syventyi lukemaan… ”V-a-l-t-i-o-n-v-a-r-a-i-n-m-i-n-i-s-t-e-r-i-ö-n m-i-e-t-i-n-t-ö…” kotitonttu tavasi. Enempää se ei nähnyt, mutta ilmeisen tärkeitä papereita ne olivat.
Kotitonttu oli neuvoton. Se oli jumissa: liikkuisipa se mihin suuntaan tahansa, olisi suuri vaara, että se tulisi huomatuksi. Sitten se keksi: miehen salkku oli penkillä kotitontun ja miehen välissä. Kotitonttu hivuttautui varovasti salkkuun. Siellä oli ahdasta, mutta kotitonttu nosti varovasti osan papereista penkille, pois salkusta. Hän ajatteli, että laittaa ne sitten takaisin, kun poistuu salkusta ja junasta. Ja mies joka tapauksessa huomaisi paperit penkillä vieressään itsekin.
Tonttu hengähti ja rentoutui. Nyt sillä oli riittävästi tilaa ja turvallinen olo.
Matka taittui mukavasti. Mies tuntui lukevan papereitaan ja tekevän niihin muistiinpanojaan. Välillä mies soitti puheluita, jotka sävystään päätellen olivat sangen tärkeitä. Kotitonttu nökötti salkun hämärässä. Se oli löytänyt salkusta pastillirasian ja mutusteli muutaman aikansa kuluksi…
Juna jyskytteli eteenpäin…
Jossain vaiheessa kotitonttu havahtui junan liikkeen hidastumiseen. Yhtäkkiä mies survoi käsissään olleet paperit salkkuun ja napsautti salkun kiinni. Kotitonttu kuuli vaatteiden kahinaa – mies tuntui laittavan takkia päälleen – ja samassa salkku nousi ilmaan!
Kotitonttu tajusi, että juna oli tulossa asemalle. Mutta mille asemalle? Ja oliko mies huomannut kotitontun penkille laittamat paperit? Salkun hämärässä sitä ei pystynyt erottamaan. Kotitonttu huolestui… Mihin hän oli joutumassa? Ja miten hän pääsisi pois salkusta?
Kotitonttu erotti ulkopuolelta tulevat äänet: askeleita, puheensorinaa, kuulutuksia… Salkun raosta tunki kirpeää talvi-ilmaa – he olivat ulkona!
”Hyvää iltapäivää, herra ministeri”, joku sanoi ja mies junasta vastasi tervehdykseen. Sitten salkku laskettiin jonnekin ja auton ovet lyötiin kiinni. Kohta auton moottori käynnistyi ja auto lähti liikkeelle.
Kotitonttu hermostui. Sen oli päästävä ulos nyt miltei keinolla millä hyvänsä!
Kotitonttu kuuli, kuinka mies vastasi puhelimeen. Ääni muuttui leppoisammaksi. ”Tulin juuri asemalle… Kaupassa? Juu… Odota, kirjoitan ylös” mies sanoi ja avasi salkun, otti muistilehtiön ja kynän. ”No niin, kerrohan…” Mies keskittyi kirjoittamiseen. Kotitontun tilaisuus oli koittanut. Se hivuttautui ulos salkusta, liukui hiljaa takaistuimen jalkatilaan ja piiloutui etupenkin ja oven väliin.
Kotitonttu odotti…
Mies pyysi kuljettajaa ajamaan läheisen marketin pihaan ja pyysi tätä odottamaan hetkisen. Ovi avautui ja mies astui ulos kotitonttu kintereillään. Mies lähti rivakasti astelemaan kohti kaupan ulko-ovia – kotitonttu vähintään yhtä rivakasti päinvastaiseen suuntaan…