Kiitos työkaverille ”haasteesta”, jonka myötä minulle taitaa avautua ihan uusi maailma ja harrastus.
Tarinan tausta:
Korona-aika on jumittanut meikäläisen aika totaalisesti sohvannurkkaan. Ei uintia, ei kuntosalia, ei juuri lenkkeilyäkään. Ruokahalua entiseen tapaan, jos ei enemmänkin.
Lopputulema?
Ilmeisesti sitä on sitten ollut enemmän tai oikeastaan turhan paljon aikaa kaikkeen muuhun – kuten pyykinpesuun seurauksella, että vähän kaikki vaatteet ovat kutistuneet. Lisäksi epäilen kaikista varotoimista huolimatta sairastuneeni. Ei sentään koronaan, mutta johonkin lievään, outoon, krooniseen kröhnätautiin, joka ilmenee ylämäissä ja portaissa aiheuttaen lievää hengenahdistusta ja sydämen nopealyöntisyyttä.
Työkaverin kanssa tuli tätä päiviteltyä seurauksella, että – sopivasti itse itseni johdatellen – ajauduin haasteeseen, että jatkossa, joka päivä, teen 1/2 tunnin lenkin… Uhkana on, että jos sopimuksessa en pysy, olen pullakahvit velkaa.
Perinuuka kun olen, niin…
No, torstaina sitten aloitin ja tein sen vaaditun puolen tunnin lenkin pururadalla. Perjantaina tein lenkin puolestaan kauppareissun ohessa. Rauhallisesti kävellen kierros kesti peräti 45 minuuttia.
Ja eilen…
Mietin toissa illan, miten saan pidettyä itseni ruodussa ja hoidettua jatkossakin sopimuksenmukaisen ”velvoitteeni” kunnialla. Myönnän, kyllästyn aika helposti: Jos homma on yhtä ja samaa – lenkkiä lenkin perään tai kävelyä kävelyn vuoksi – en usko, että pullakahvien hinnan menetyksen uhallakaan saan itseäni pidemmän päälle liikkeelle. Ruumis on henkeä rutkasti vahvempi ja masokismi ulottuu vain puheiden asteelle.
Jotain haastetta ja vaihtelua tähän pitää keksiä.
Joten kännykkä kouraan ja etsimään ratkaisua internetin ihmemaasta!
Nyt olen onnellinen geokätköily-ohjelman käyttäjä ja koordinaattien kanssa koheltaja.
Tästä se lähtee!
Ensimmäistä lähikulmilla sijaitsevaa kätköä kävin eilen jo etsiskelemässä, mutta pelkän kartan turvin kätkö jäi löytymättä, vaikka kuinka könysin kivien ja kantojen alle. Ehkäpä seuraavaan yritykseen otan jo GPS-paikannuksen käyttöön (kun viimein älysin, mistä sen saa päälle…).
Mutta lenkkiä tuli puoli huomaamatta 50 minuuttia ja 3,5 km. Ei paha.
(Mitenkähän muuten saisin niille muutamille ihmetelleille ohikulkijoille tiedoksi, että ihan selväpäinen olin, vaikka ei siltä ehkä vaikuttanut. Kätkö on kyllin riittävä syy pyllerehtiä puskissa ja varvikoissa ja pyöriä silmät ymmyrkäisinä sinne tänne!)
Mutta hauskaa puuhaa vaikuttaisi olevan ja luulenpa, että tässä voipi ”ahneus kasvaa syödessä”. Onneksi kätköjä tuntuu löytyvän lähiseuduilta varsin runsaasti.
Lähdenkin tästä etsimään seuraavaa…
Kokemuksia?