Jälleen kerran vanha tuttu pulma: mitäpä sitä tänään syötäisiin. Kaapit alkavat jo tarjoilla ei oo:ta yhden jos toisenkin tarvikkeen kohdalla, joten kauppareissu on väistämätön. Sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä ruokkia muutama nälkäinen…
Eli luovuutta peliin. Pikainen kaappien koluaminen tuotti sekalaisen valikoiman jämiä: yksi kypsähköön ikään hyvää vauhtia kiirehtivä punainen paprika, pari uuden sadon sipulia (varsineen), kesäkurpitsan puolikas, taco-kastiketta purkin kolmannes ynnä taco-maustetta (haiskahtaa siltä, että joku on tehnyt tortilloja…?), mausteinen papu salsa -paketti… Ja puolitoista pakettia lenkkimakkaraa.
Näistähän saa aikaiseksi jo vaikka mitä!
Ja resepti? Nyt meneekin vaikeaksi: kuutioi, mitä kuutioida voi, ja lyö kaikki iloisesti öljytilkkasella silatulle pannulle kypsymään. Lisää loraus vettä, jotta helpompi haudutella. Mausteeksi perään, mitä nyt sattuu löytymään ja/tai mikä miellyttää. No, suolaa ja pippuria tieten sekä tuota taco-maustetta, mutta lisäksi pelastin viherkasvin karulta kohtalolta terassin puolelle istutetut, siipan viimeisimmistä kokkailuista jääneet yrttijämät: timjamia, persiljaa, thai-basilikaa ja minttua… Silpuksi vaan ja mukaan pataan. Yrtinhän on tehtävä, mitä yrtin on tehtävä. Niin ja, totta kai, valkosipulia. Runsaasti valkosipulia. Yrtit + valkosipuli = sangen huumaava tuoksu!
Kylkeen keitettyä riisiä, jota taloudessa on viime kuukausina — sattuneista syistä — riittänyt (minä en ollut se, joka hamstrasi — en ainakaan tunnusta…!), sekä tomaattia, joita niitäkin on nyt kesän kotimaan satokaudella tullut osteltua varsin runsain mitoin.
Ja näin, muonapuoli on hoidettu. Kutsutaan tätä nyt vaikka chili con blööksi — hyvää ruokahalua vaan!
Tulos? Ihan hyvää, ruokaisaa ja täyttävää — ”kaik on mänt, eikä piisantkaa!” No, sen verran iso satsi tuossa oli, että kyllä siitä nyt yhdelle iso-nälkäiselle tai parille pikku-ruokaiselle yksi satsi vielä tulee. Eli pakkaseen vain, odottamaan aikaa parempaa.
Terveellisyyden puolesta tämä meni ehkä linjalle fifty-sixty. Makkara nyt ei ole siellä terveellisyysbarometrin paremmalla puolella, mutta käy se kovin tiukka ehdottomuuskin sydämen päälle. Joten hyvällä omallatunnolla tässä tuli silti syötyä.
Ja hinta… Vähän vaikea hintaa arvioida, sillä kaikki ainekset oli alkujaan hankittu muita tarkoituksia ajatellen ja olivat siis lähinnä ylijäämää/jämiä. No, makkarasta nyt oli alun perin tarkoitus tehdä uunimakkaraa, joten se tässä kai täytyy huomioida erikseen. Mutta kaikkinensa…? Enpä oikeastaan pysty tähän mitään eksaktia hintaa laittamaan, mutta kalliiksi tätä ei voi haukkua — paremminkin tämä oli ruokahävikin torjuntaa parhaimmillaan!