”Vai että Turkuun”, vieras tonttu sanoi. ”Ja kukapas se sinä olet, kun sinne olisit menossa?” Kotitonttu punastui: hänhän oli unohtanut aivan hyvät tavat. Kotitonttu pyysi anteeksi epäkohteliaisuuttaan, esittäytyi ja kertoi tarinansa. Kirkon tontun naama valaistui hymyyn sitä mukaa kuin kotitontun tarina eteni. ”No, on sinulla ollut jo seikkailua!” se lopulta hohotti. ”No, ehkäpä he siellä Turun suunnalla osaavat auttaa. Mietitäänpä vielä, miten sinut sinne saadaan. Minä olen muuten tuomiokirkon tonttu Kalle Luutvikki. Työskentelen suntiona.” ”Hauska tutustua”, kotitonttu sai sanottua.
”Luulenpa”, Kalle Luutvikki sanoi ja haroi pehmoista partaansa. ”Luulenpa, että me lähdemme nyt rautatieasemalle ja Kivi-Eliel saa heittää sinut junaan!” Kotitonttua alkoi huolestuttaa: toinen vain myhäili ja naureskeli ja uhkasi, että joku Kivieeli heittäisi hänet junan alle!
Matkaan kuitenkin lähdettiin. Neljä korttelia länteen, sitten oikealle, sitten vasemmalle… ”Jättejä”, kotitonttu voihkaisi yht’äkkiä ja tarrasi vaistomaisesti tuomiokirkon tontun käsivarteen. ”Pakoon, pian!” ”No, äläs nyt. Kivimiehiä ne ovat, ihan harmittomia” Kalle Luutvikki rauhoitteli ja kotitonttukin äkkäsi erheensä. ”Eipä silti”, Kalle Luutvikki aprikoi, ”Kyllähän he aika vekkuleita kavereita ovat – seuraavat muotia ja seikkailevat välillä milloin missäkin. Viime ajat Kivi-Eliel on kuitenkin saanut heidät pysyttäytymään aloillaan.” Kotitonttu ei ymmärtänyt yhtään mitään ja katsoi parhaaksi vain seurata, mitä tapahtuu.
Jo kaukaa kotitonttu näki, kuinka pieni harmaa hahmo punaisessa koppalakissa heilutti heille kättään. Kalle Luutvikki -suntiotonttu vilkutti vastaan. ”Tervehdys, Eliel” hän huudahti. ”Tultiin kyselemään vähän apuja!” Kalle Luutvikki kertoi kotitontun tarpeesta päästä Turkuun. Rautatietonttu Elieliksi esittäytynyt tonttu mietti hetken ja totesi sitten ”Intercity-juna numero 961 Turkuun lähtee kello 16.36. Saapuminen Turkuun kello 18.25. Rataverkkotöiden vuoksi pääteasema on Kupittaalla.” Kalle Luutvikki pukkasi kotitonttua hilpeästi kylkeen ja hihitti: ”Kysy Elieliltä mitä reittiä vaan – hän muistaa kaikki ulkoa!”
Juna seisoi jo asemalla ja sen lähtöön oli enää puolisen tuntia. Kalle Luutvikki lähti hilpeästi myhäillen takaisin tuomiokirkolle ja Eliel saattoi kotitontun miltei tyhjillään olevaan vaunun hyttiin. ”Voit istua tässä”, hän sanoi ja ohjasi kotitontun lähimpänä vaunun ovea olevalle penkille. ”Tähän hyttiin ei ole varauksia. Toisaalta sulaudut tässä hyvin taustaan; kukaan ei huomaa sinua. Juna menee suoraan Kupittaalle, niin ei tarvitse tehdä vaihtojakaan. Hyvää matkaa!” Kivi-Eliel vei kätensä lippaan ja marssi ulos.
Kotitonttu painoi selkänsä pehmoista penkkiä vasten ja rentoutui.
Sulla on mielenkiitoinen blogi. löysin sen kun etsin netistä tietoa aikamatkaajapäivästä jota tänään kuulemma vietetään. Luin noita vanhempia postauksia ja pidin niistä hyvin paljon, sulla on hyvä ulosanti1
Kiitokset. Mukavaa, jos pidät turinoistani.