Huonoja uutisia tuntuu virtaavan nyt talousrintamalla – pitkälti koronan vuoksi – joka tuutista ja koko ajan. Pieniä valonpilkahduksia toki siellä täällä, mutta yleistrendi tuntuu olevan, että lamaa kohti mennään ja kovaa. Yritykset lomauttavat kiihtyvällä tahdilla ja firmoja ajautuu konkurssiin. Työttömien määrän odotetaan nousevan ja 1990-luvun laman on joku jo sanonut olleen vasta harjoittelua tuleviin koitoksiin.
Uutisvirta on muutoinkin täyttynyt hallituksen ja opposition kädenväännöstä koskien työllisyystavoitteita ja -toimia. Samalla niin eri alojen asiantuntijat kuin työnantajien ja työntekijöidenkin liitot ja edustajat tuovat esille omia kannanottojaan. Mielipiteitä tuntuu olevan yhtä monta kuin on lausujaakin.
Koetapa siinä sitten päästä jyvälle, mikä olisi ratkaisu tämän valtakunnan parhaaksi.
Olen usein miettinyt yhtä työttömyyteen liittyvää kysymystä ja mielelläni kuulisin, mitä te tämän jutun lukijat olette mieltä… Olenko aivan hakoteillä…? Paljon mahdollista, sillä en ole mikään taloustieteilijä ja teeman suhteen tietouteni on muutoinkin varsin rajattu. Fakta kuitenkin on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kokonaisnäkemystä on vaikeaa – mahdotonta? – luoda.
Joka tapauksessa ihmettelen suuresti…
No, tätä on vaikea selittää lyhyesti, joten otetaanpa avuksi kaverini Pekka ja muutama laskelma. Tästä tulee pitkä tarina – toivottavasti jaksatte:
Ensinnäkin Pekka… Hän on 55-vuotias, asuu, sanotaan nyt vaikka Jyväskylässä vuokra-asunnossaan, jonka vuokra on 530,- € kuussa vesimaksuineen. Sähköstä ja kotivakuutuksesta sopimukset ovat omissa nimissä. Pekka on lähtökohtaisesti perusterve, mitä nyt välillä on jotain pientä kremppaa, kuten tämänikäisellä usein alkaa jo ollakin. Pekka kuuluu seurakuntaan, tykkää urheilusta ja viettää mielellään aikaa kavereiden kanssa, etenkin, kun on hienoiseksi harmikseen perheetön. Pekalla on aikoinaan suoritettu ammatillinen koulutus. Eli kaiken kaikkiaan Pekka on hyvin tavallinen kaveri.
Lisäksi Pekka on pitkäaikaistyötön.
Pekan työttömyyden syy… No, elämässä tapahtuu monenlaista: työnantajan konkurssi edellisen laman jälkimainingeissa, lomautuksia, välillä saattoi lähteä omakin elämä hieman ”lapasesta”… Niin tai näin, syyllä sinänsä ei ole merkitystä. Nyt Pekka elää omaa, pientä, hiljaista arkeaan, johon hän on suhteellisen tyytyväinen. Toki hän toivoisi töihin pääsyä vähän pidempään työsuhteeseen. Helpottaisihan se elämää monin tavoin…
Ja selvyyden vuoksi sanottakoon vielä, että Pekka on täysin keksitty henkilö. Mutta hänen kaltaisiaan pitkäaikaistyöttömiä on kuitenkin Suomessa aika monia…
Ja sitten itse asiaan eli muutamiin Pekan tilanteen pohjalta tehtyihin laskelmiin:
Eli Pekan tulot – millä hän pärjää?
Pekka saa Kelan työttömyyspäivärahaa. Hänellä on ollut satunnaisia lyhyitä työsuhteita ja hän on ihan kiitettävällä aktiivisuudella osallistunut erilaisiin työvoimaviranomaisen koulutuksiin. Pekka saa siis peruspäivärahaa 33,66 €/pv + korotusosaa 4,79 €/pv, jolloin kuukaudessa (21,5 arkipäivältä) tulo on 826,67 €, josta hän maksaa veroa 20 %:n pidätyksen mukaan (165,33 €). Käteen jää 661,34 €.
Tulon pienuuden vuoksi Pekka saa myös Kelan yleistä asumistukea 277,54 € (laskettu Kelan asumistukilaskurilla).
Yhteensä Pekan tulot ovat siis nettona 938,88 €/kk (työttömyyspäiväraha ja asumistuki). Kun hän maksaa tästä summasta vuokran (joka on toimeentulotuessa hyväksytyissä paikallisissa raameissa), Pekalle jää 408,88 € muuhun elämiseen. Mikä tarkoittaa sitä, että hänelle muodostuu oikeus saada perustoimeentulotukea 93,33 €/kk (yksin asuvan perusosa 502,21 €/kk).
Lisäksi, mikäli Pekalle sattuu joinakin kuukausina tulemaan vielä sähkö-, reseptilääke-, kotivakuutus- tai muita vastaavia toimeentulotukeen oikeuttavia menoja, hänelle muodostuu myös näiden laskujen osalta oikeus Kelan perustoimeentulotukeen.
Toisinaan tuo tukioikeus täyttyykin. Voisihan tähän tehdä sähköstä ja vakuutuksesta jonkinlaisen arvionkin… Sähkön osuudeksi voisi laskea vaikka 20-25 €/kk, joka lienee hyvinkin kohtuullinen summa kerrostaloyksiössä, jos ei jopa vähän alakanttiinkin. Sitten kotivakuutus, josta toimeentulotukilaskelmissa huomioidaan irtaimistovakuutuksen osa. Sanotaan vakuutuksen hinnaksi noin 60 €/vuosi. Jätetään reseptilääkkeet nyt asian yksinkertaistamiseksi pois ja oletetaan, että Pekka ei satunnaisia perusosaan laskettavia buranaa ja yskänlääkkeitä tms. kummempia ole tarvinnut. Ei tarvitse huomioida lääkkeiden omavastuita jne. Eli sähkö ja vakuutus – näistä jonkinlainen keskiarvoarvio…? Sanotaan nyt ympäripyöreästi 25 €/kk.
Pekan työttömyyden aiheuttamat kulut yhteiskunnalle ovat siis kuukaudessa vähintään 1222,54 € (työttömyyspäiväraha, asumistuki, perustoimeentulotuki sisältäen sähkön ja vakuutuksen vuosimaksun jyvitettynä per kk).
Vuodessa tämä tekee 14.670,48 €.
Tuosta summasta voinee laskea vähennykseksi Pekan päivärahastaan maksaman, valtiolle palautuvan veron eli 165,33 €:n verran kuukaudessa eli 1983,96 € vuodessa.
(Tieten tässä voisi spekuloida aina vain pidemmälle ja pidemmälle ja laskea kustannuksia vähentäviksi ”tuotoiksi” myös vaikkapa sen kuuluisan ”alvin”, jonka Pekka maksaa lähes kaikesta kulutuksestaan. Tätä voisi arvioida vaikkapa siltä pohjalta, miten toimeentulotuen perusosa on joskus ollut tapana jyvittää eri menolajeihin [esimerkiksi 49 % perusosasta on luettu ravintomenoihin ja ruuan alv on 14 % jne.]. Tai huomioida Pekan maksamasta vuokrasta vuokranantajan valtiolle tilittämä pääomatulovero. Toisaalta alvit ja pääomatulon verohan kiertyvät valtion kassaan yrittäjien/vuokranantajan kautta ja heillä on näihin omia vähennyksiään kohdennettavana. Jätetään tämä siis sivuun. [Tarpeeksi sekavaa muutoinkin.])
Joten vähennetään Pekan työttömyydestä koituvista kuluista vain hänen valtion kassaan päivärahoistaan maksamansa verosumma, jolloin Pekan työttömyyden ”nettohinnaksi” (jos nyt näin voi sanoa…) yhteiskunnalle tulee siis 1.057,21 €/kk eli 12.686,52 € vuodessa.
Toivottavasti tuli oikein tähän saakka…
Tästä päästään sitten seuraavaan vaiheeseen:
Yllätys, yllätys: Pekka saakin työpaikan! Palkka on kuukaudessa 2.800,- €, joka sijoittuu käsittääkseni aika lailla sinne Suomen yleisimmän palkkasumman ja palkkamediaanin välimaastoon.
Pekka maksaa nyt palkastaan veroa (pidätysprosentti 17,5 % ja laskettu verohallinnon veroprosenttilaskurilla) sekä työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja yhteensä 767,20 €. Tämä tarkoittaa, että hänelle jää käteen 2032,80 €/kk. Eli aika lailla reippaammin kuin työttömänä ollessa. Samalla oikeus asumistukeen ja käytännössä myös toimeentulotukeen päättyy työllistymisen / lisääntyneiden tulojen myötä. Silti vuokran maksamisen jälkeen jää muuhun elämiseen selvästi enemmän kuin työttömänä: 1502,80 €.
Pekalla menee ihan mukavasti siis.
Eikä hänestä koidu enää yhteiskunnalle välittömiä työttömyys- tai toimeentulokustannuksia.
Tuolla tulotasolla arvioituna Pekka maksaa vuositasolla palkastaan veroja (lomaraha huomioiden) 6125,- € sekä työntekijän työttömyys- ja sairausvakuutusmaksuja 3465,- €. Eli veroina ja veroluonteisina maksuina työssäkäyvä Pekka hyödyttää tätä yhteiskuntaa yhteensä 9590,- €:lla vuodessa.
Jos tuohon summaan lisätään vielä se, mikä säästyy aiemmin maksetuista työttömyyspäivärahoista, asumistuesta ja perustoimeentulotuesta nousee yhteiskunnan hyödyksi tuloina ja säästöinä kertyvä summa kaikkiaan 22.276,52 €:oon. En nyt tiedä, onko tämä ihan oikea laskutapa – ympätä yhteen sekä verotulo että säästö – mutta ei voine väittää, etteikö kirstua täytä paitsi se raha, jonka sinne laittaa kuin myös se, jota ei ota sieltä pois?
Ynnä tieten huomioitava yhteiskunnan hyödyksi myös Pekan tulojen kasvun myötä (selvästi) lisääntyvä kulutus ja sen mukanaan tuoma verotuoton kasvu… Mutta, kuten todettua, menisi aina vain mutkaisemmaksi, joten ei tästä sen enempää.
Niin tai näin, Pekalla kävi tuuri löytäessään työnantajan, jolla oli tarjota töitä ja jolla oli myös varaa maksaa Pekan palkkaamisesta koituvat kustannukset.
Mistä päästäänkin siihen, että käännetäänpä tätä nyt toisin päin ja ajatellaan tilannetta hetkisen verran Pekan työnantajan näkökulmasta:
Pekan työnantaja maksaa Pekalle palkkaa 2800,- € kuussa vähentäen ja tilittäen verohallinnolle tästä ennakonpidätyksen sekä Pekalle kuuluvat osuudet työttömyys- ja sairausvakuutusmaksuista. Lisäksi työnantaja maksaa omana osuutenaan kaikkiaan 443,52 € kuukaudessa näitä samaisia menoja (työnantajan osuus työeläkemaksusta 393,40 €, sairausvakuutusmaksusta 37,52 € ja työttömyysvakuutusmaksusta 12,60 €). Vuositasolla – lomarahat mukaan huomioiden – työnantajan palkan ohella maksettavaksi koituva summa on 5544,- €.
(Lisäksi työnantajan tulee toki vakuuttaa työntekijänsä tapaturman varalta ja järjestää työterveyshuolto, mutta ne nyt eivät suoranaisesti kuulu tähän, joten jätetään ne nyt pois laskelmista.)
Tokihan nämä työnantajan kulut vaihtelevat toimialoittain ja yrityksen koon ja työntekijänkin mukaan, mutta jonkinlainen osviitta tarvitaan joka tapauksessa ja siksi edellä esitetyt summat on laskettu Pekan tilanteen pohjalta verohallinnon ja työeläkevakuutusyhtiöiden sekä Työllisyysrahaston ylläpitämän palkka.fi-palvelun laskurilla.
No, joku varmaan jo kysyy, että eikö tässä voisi päästä jo asiaan – mikä se pointti tässä on…
No, pointti on se, että työtön Pekka maksaa yhteiskunnalle yli 12.600,- € vuodessa – töissä oleva Pekka ei aiheuta yhteiskunnalle kuluja. Sen sijaan työnantajalle kulut Pekan palkkaamisesta ovat (palkan lisäksi) valtiolle tilitettävinä suorituksina vajaat 5600,- € vuodessa.
Eikö tällöin yhteiskunnalle olisi edullisempaa antaa pitkäaikaistyöttömän palkkaavalle työnantajalle työnantajakulut anteeksi kuin pitää ihminen niin sanotusti kortistossa? Vaikka valtio menettäisi summat, jotka työnantaja normaalisti tilittäisi työnantajakuluina valtiolle, jäisi saldo silti reippaasti plussan puolelle suhteessa siihen, mitä työttömyys maksaa.
Lähinnä mietin tätä siitä vinkkelistä, että työ- ja elinkeinoministeriön 25.6.2020 julkaiseman työllisyyskatsauksen mukaan toukokuun lopussa oli yhteensä 432 700 työtöntä työnhakijaa!!
Lukumäärä sisältää myös kokoaikaisesti lomautetut, joita oli tuolloin 181 400 henkilöä. Työttömien määräksi tulee tällöin 251 300 henkeä. Heistä pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 69 800.
Huomattava osa työttömistä on ammattiliittojen kautta maksettavan ansiosidonnaisen työttömyysturvan parissa. Asia ei silti ole heidänkään osalta yksioikoinen ja valtion tulo-menoarvion näkövinkkelistä tuosta vain sivuutettavissa, sillä ammattiliittojen tai työttömyyskassojen tuki kattaa vain osan maksettavasta työttömyysturvasta. Vähintään peruspäivärahan suuruinen osuus tulee edelleen valtiolta, verovaroista!!
Takaisin asiaan:
On totta kai äärettömän karkeaa ja epäsopivaa yleistämistä niputtaa kaikki työttömät samaan kaavaan – jokaisen elämäntilanne on toki erilainen – tai laskea työnantajakuluja vain yhdellä ”kaavalla”, mutta olen nyt aivan tarkoitushakuisesti yksinkertaistanut tätä, jotta päästään edes jonkinlaiseen lopputulemaan. Eli olen lähtenyt olettamuksesta, että Pekan tilanne on jonkinlainen ”keskiarvo” (vaikka se sitä ei olisikaan).
Mutta… jos tuon pitkäaikaistyöttömän, yksin elävän Pekan työttömyyden yhteiskunnalle aiheuttama kokonaiskustannus per vuosi (nettona hieman yli 12.680 €) kerrotaan työttömien kokonaismäärällä (432 700) summaksi tulee lähes 5,4 miljardia euroa.
Jos lukuun lasketaan vain työttömät ja pitkäaikaistyöttömät (251 300) on summa yli 3,1 miljardia euroa. Pitkäaikaistyöttömien (69 800 henkeä) osalta summa on sekin jo 885 miljoonaa…
Käytännössä summat ovat suurempia. Työttömyydestä aiheutuviin menoihin täytyy laskea myös mainitut lomautettujen tuet, peruspäivärahan korotusosat ja lapsikorotukset, toimeentulotukierät, opintolainojen korkoavustukset, maksuvapautukset elatustuista…
Jos tämän nyt oikein kärjistetysti sanoisi, niin voisi hieman rumasti väittää, että yhteiskunta käyttää miljardeja euroa vuosittain ”työttömyyden ylläpitoon”…
(Piti tässä välillä ihan kuukkeloida ja etsiä eksaktimpaa tietoa, enkä kai nyt kovin pieleen arvioinut: valtiovarainministeriön vuoden 2020 budjettikatsauksessa tammikuulla 2020 oli pelkästään työttömyysturvaan merkitty määrärahoja 2,2 miljardia euroa. Sitä, miten muut toimeentuloturvaan laskettavat menoerät oli budjetoitu/jyvitetty [esimerkiksi Kelan rahoituksen lisäys vajaalla 33 miljoonalla eurolla], en ryhtynyt selvittelemään, mutta trendi nyt ainakin on tuntuisi olevan selvä. Eikähän tämä poikkeuksellinen vuosi koronoineen kaikkineen tilannetta ainakaan tule helpottamaan.)
Tunnustan, että en ole tässä arjen kiireen keskellä kovin tarkkaan seurannut julkisuudessa käytyä keskustelua erilaisista keppi-porkkanavaihtoehdoista, mutta välillä tuntuu – ikävä kyllä – kuin suuntana olisi rangaista työttömiä, eikä niinkään luoda työpaikkoja. Varsin usein keskusteluissa on noussut esille eläkeputken tai varhennetun vanhuuseläkkeen poistaminen. Näissä on toki pointtinsakin, jos ne ruokkivat passiivisuutta ja houkuttavat tai jopa ”pakottavat” työtilaisuuksien vähäisyyden (sohaisenko muurahaispesään, jos sanon ”yhteiskunnasta löytyvän ikärasismin”…?) vuoksi jättäytymään sivuun, edes yrittämästä työelämään. Kuitenkin ikääntyvätkin ovat yksilöitä, kaikki erilaisia koulutukseltaan, työhistorialtaan, terveydentilaltaan, elämäntilanteeltaan ja muutoinkin erilaisissa tilanteissa. Sallittakoon väistyminen eläkeputkeen tai eläkkeelle sille, jolla väistymisen tarve on perusteltu ja selvä ja joka haluaa näin antaa tilaa nuoremmille.
Sillä taitaa tässä maassa löytyä työtä vailla olevia nuoriakin…? Ja luulen, että sillä, että nuoret saadaan mukaan kiinni (työ)elämään on pitkällä juoksulla monin tavoin melkoisen suuri merkitys tämän maan tulevaisuudelle… Työttömänä on aika lailla vaikeampaa rakentaa tulevaisuutta tai perustaa perhettä. (Taloudellinen turvattomuus ei juuri motivoi niihin lapsentekotalkoisiinkaan…)
Toisaalta mahdollisuus työllistyä vaikka osa-aikaisesti helpottaisi opiskelijankin budjettia ja vähentäisi lainanottotarvetta… (Anekdoottina mainittakoon, että valtion budjetissa [tarkemmin: hallituksen esityksessä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2020 – en nyt tähän hätään löytänyt sitä lopullista…] on opintolainojen valtiontakauksiin varattu enimmillään kaikkiaan 84,2 miljoonaa euroa, josta takausvastuusuorituksiin, maksuvapautuksiin ja tileistäpoistoihin oli merkitty suoraan 29 miljoonaa euroa. Suurin osa kokonaissummasta [55 miljoonaa euroa] oli korvamerkitty opintolainahyvityksiin… No, jos valtiontakaus toteutuu, niin Kela toki perii näitä takaisin lainanottajilta eli opintonsa päättäneiltä, mutta, jos tämä on työtön, niin mistäpä sitä voi sitten periä… Kuvaavaa on, että esimerkiksi vuonna 2018 valtion takausvastuusaatavien määrä oli yli 115 miljoonaa. Hmmh…)
No, meninpä sivuun asiasta (sikäli kuin menin…), joten jätänpä nyt näiden ruotimisen, kun en ole tehtyjä esityksiä tosiaankaan suuremmin seuraillut…
No, ymmärrän kyllä, että on totta kai täysin utopiaa kuvitella, että lupaamalla vapautuksia työnantajamaksuista kaikki työttömät työllistyisivät. Jos työnantajien toiminnan puitteet ja pelivara ovat kädestä suuhun -tasolla (kuten koronakevät joidenkin kohdalla pelottavasti jo osoitti), eikä tuotteiden/palveluiden tilauskannan tulevaisuus laman edessä ruusuiselta näytä, eivät siinä enää minkäälaiset porkkanat auta….
Silti niitäkin työnantajia on, joilla menee hyvin ja joilla on kapasiteettia palkata työlle tekijöitä. Tällaisiakin iloisia poikkeuksia on kuluneen vuoden aikana tullut vastaan. Olettaisin, etteikö siinä tapauksessa työnantajalle tarjottava mahdollisuus säästää heti kättelyssä jopa miltei viidennes palkkakustannuksissa olisi varsin varteenotettava ja houkutteleva vaihtoehto. Käytännössähän tuossa annettaisiin työnantajalle (sitä niin usein peräänhuudeltua) valtion taloudellista tukea (ilman, että se edes maksaisi valtiolle mitään). Jos ei tällainen mahdollisuus kelpaa kenellekään, niin ihmettelen…
(Tiedä sitten, onko mahdollista, mutta tuli mieleen, että eikö tästä koituvasta säästöstä voisi sitten osan budjetoida vaikka esimerkiksi Kevaan jonkinlaiseen erilliseen ”pitkäaikaistyöttömien sairaus- ja eläkerahastoon” Pekan ja muiden samassa tilanteessa olevien sosiaalietuuksien ja tulevien eläkkeiden kattamiseksi/kompensoimiseksi. Kevahan on jo ennestään, menestyksekkäästi kartuttanut sijoitustoiminnallaan varsin mittavan, yli 56 miljardin sijoitusvarallisuuden [tieto vuoden 2019 lopulta] julkisen sektorin eläkkeiden turvaksi.)
Joka tapauksessa… Miksi maksaa kalliisti työhaluisten ja -kykyisten ihmisten pitämisestä työttöminä, jos tarjoamalla työnantajille edellä kuvatun kaltainen mahdollisuus, saataisiin heidät luomaan työpaikkoja, palkkaamaan itselleen edullisia työntekijöitä tai vaikka edes luopumaan osasta suunnitelluista lomautuksista tai irtisanomisista. Jos porkkana suunnattaisiin vielä painotettuna tai pidennettynä työnantajille, jotka palkkaavat etenkin ikääntyneitä tai muutoin vaikeasti työllistyviä, niin…
Jos tätä kautta esimerkiksi 10 % vaikka pitkäaikaistyöttömistä saataisiin työelämään, olisi sekin säästöä jo yli 88 miljoonaa euroa. Ja tuo 10 % ei ole kuin rapiat 6980 henkeä, joka suhteessa asetettuihin työllistämistavoitteisiin…
Toki on selvää, että mitä pidemmälle tuota kuvailtua hyvitystä ulotetaan ajallisesti, sen vaikutus taloudelle luultavasti heikkenee. Toisaalta työttömien työllistyminen kasvattaa heidän ansioitaan, mikä lisää kulutusta ja luo edelleen uusia työpaikkoja, mikä puolestaan tuo lisää verotuloja – kehitys kompensoinee vaikutuksen heikentymistä? Ainakin jossain määrin.
Ja toisaalta, myönnettävä on myös se, että eihän tällainen järjestely ole oikeudenmukainen sikäli, että se asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan osan ollessa ”kalliita” ja osan ”edullisempia” työnantajalle – tässä on kaikki mahdolliset edellytykset sorsintaan. Ja kyllähän tämä asettaa työnantajiakin erilaisiin lähtöasetelmiin, jos/kun jollakin on mahdollisuus rekrytoida edullisesti ja saada ehkä kilpailijaan verrattuna otollisemmat asetelmat palkkauskustannusten suhteen. Suomi on kuitenkin koronan edessä melkoisen ongelman edessä ja minusta kaikki keinot olisi otettava käyttöön – mahdollisia kompensaatioita voi kehittää ajan kanssa vaikka portaittain nousevien/alentuvien työnantajamaksujen kautta. Keinoja varmasti on, jos niitä vain halutaan löytää.
Toisaalta edelleen… Taannoin esitellessäni aatoksiani sain kommentin, että yrittäjällähän on oikeus vähentää yrityksen verotuksessa suurin osa työnantajakustannuksista. En sen tarkemmin tunne yrityksien verotusta, mutta käsittääkseni työnantaja tilittää työnantajamaksut kuukausittain ja saa sitten nämä verohelpotukset vuositasolla. (Eli apuja tulee vuoden päästä, kun sitä tarvittaisiin heti?) Toisaalta, jos olen oikein ymmärtänyt, ei verovähennys suoraan pienennä maksettavaa veroa, vaan ainoastaan pienentää tuloa, josta vero sitten määrätään – ??
Otetaanpa tähän vielä pari yksinkertaistettua laskelmaa:
Vaihtoehto 1. Firman tuotto on vaikkapa 10.000,- € kuukaudelta. Tästä työnantaja merkitsee verotuksessa vähennyksiin ”Pekan” palkan (2800 €) ja sivukulut (440 €). Verotettavaksi tuloksi jää 6760 €. Tästä 20 %:n vero (1352 €); yrittäjälle jää käteen 5408 €. Valtiolle tuloa kertyy (yrittäjän vero + Pekan palkan sivukulut) kaikkiaan 1792 €.
Vaihtoehto 2. Firman tuotto on sama 10.000 €. Työnantaja maksaa vain palkan (2800 €), jonka siis vähentää verotuksessa. Sivukuluja ei peritä. Vero määrätään nyt 7200 €:sta (edelleen 20 % = 1440 €) ja yrittäjälle jää 5760 € eli 352 € enemmän. Myös valtiolle kertyy tästä verotuottoa 88 € enemmän.
Eli hetkonen… Sivukulujen jäädessä tilittämättä valtio menettää 440 €, mutta yrittäjän lisääntyneen tulon myötä verotuloja tulee sitä kautta lisää 88 €. ”Kokonaistappio” siis pienenee edelleen…
Mitenkäs tämä nyt näin…? Vai olenko näissä laskelmissani ja mietteissäni ajautunut ihan hakoteille?
Summa summarum, voisiko joku selittää, miten tämä systeemi pyörii?
Kirjoitettu lokakuulla 2020.
ps. Olen pyrkinyt perustamaan nämä mietiskelyni yksinomaan voimassaolevan lainsäädännön mukaan toteutettaviin käytäntöihin. Minkäänlaista politikointia tässä ei ole, enkä minkäänlaista puoluepoliittista kommentointia myöskään kaipaa. Minusta ongelmat tulee ratkaista yhteistuumin, asiallisesti keskustellen ja tarvittaessa omat (puoluepoliittiset) intressit sivuuttaen – ns. ”totuudenjälkeinen” retoriikka ei edesauta mitään.
Hyvä ja perusteellinen kirjoitus ja ” jyvällä olet”. Monessa asiassa ” kirveellä olis töitä”. Mukava näitä ”hajatelmiasi” on lueskella – kiitos niistä ja aiheetkin vaihtelee mukavasti.
Eikös se ole vanha sanonta, että hullulla on halvat huvit…? Pittää sitä johonkin tämä nuoruus kuluttaa. ?